Rovaniemen hovioikeuden päätös - sivu 2

Erkki Aho   15 05 2007, 20:12

image

Rovaniemen hovioikeuden päätös 14.5.2007 nro 418 diarinro R06/70

Rovaniemen hovioikeuden tuomion analysointi sivu sivulta












Sivu 2, kappale 1

Käräjäoikeus oli menetellyt virheellisesti, kun se ei ollut sallinut Ahon nimeämien todistajien kuulemista. Käräjäoikeus oli jättänyt hankkimatta Ahon kirjallisiksi todisteiksi nimeämiä asiakirjoja. Käräjäoikeuden pääkäsittely oli muutenkin ollut huonosti valmisteltu eikä Ylivieskan käräjäoikeus ollut ollut puolueeton. Edellä mainittujen syiden vuoksi Aho oli jäänyt pois 10.11.2005 pidetystä käräjäoikeuden istunnosta. Käräjäoikeus oli menetellyt laittomasti, kun se oli määrännyt Ahon kiinniotettavaksi ja tuotavaksi 14.11.2005 pidettyyn pääkäsittelyyn. Aholla ei kiinniotettuna ollut ollut mahdollisuutta valmistautua pääkäsittelyyn, tutustua syytteeseen ja hankkia aineistoa asian käsittelyä varten. Lisäksi Ahon terveydentila oli korkean verenpaineen johdosta ollut niin heikko, ettei hän ollut voinut pääkäsittelyssä puolustaa itseään.

Kommentti 2 sivun 1 kappaleesta:

Oikeuskäsittelyssä tapahtui prosessivirhe, kun Ylivieskan käräjäoikeus jätti kokonaan haastamatta oikeuteen minun todistajani. Menettely on selkeä prosessivirhe ja sitä on syytä epäillä rikokseksi, koska se tehdään harkitusti ja tarkoituksellisesti, jotta voidaan tehdä selkeä oikeusmurha. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 19 §:n mukaan syyttäjä huolehtii antamansa haasteen ja siihen liitettyjen asiakirjojen sekä 15 §:n ja 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen asianosaisten sekä todistelutarkoituksessa kuultavien henkilöiden kutsujen tiedoksiannosta siten kuin oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa säädetään. On täysin selvää, ettei syyttäjä Heiskari ole toimittanut kutsua oikeudenistuntoon sellaisille henkilöille, jotka voivat todistaa häntä vastaan oikeudessa häntä koskevassa oikeudenkäyntiväittämässä.

Jos informaationi käräjäoikeudelle olisi ollut puutteellinen, niin Ylivieskan käräjäoikeuden olisi pitänyt oikeudenkäymiskaaren 5 §:n perusteella ottaa minuun yhteyttä asian johdosta. Näin ei menetelty, vaan tietoisesti haluttiin tehdä oikeusmurha, jonka arkkitehti on minun mielestäni kihlakunnan syyttäjä Sulo Heiskari. Oikeudenkäymiskaaren 29 luvun 3 §:n mukaan jos se, joka kuninkaan ja kruunun puolesta puhuu, väärinkäyttää oikeudenkäyntiä toisten haitaksi ja vahingoksi, niin olkoon laillisen edesvastauksen alainen ja tuomittakoon asianhaarain mukaan. Saman lain 1 §:n mukaan jos joku oikeudenkäymistä rohkenee väärinkäyttää, ja vasten selkeitä perusteita ja parempaa tietoansa kiukusta vetää jonkun oikeuteen, sakotettakoon alioikeudessa ja palkitkoon lisäksi oikeudenkäymisen kulut.

Ylivieskan poliisipäällikkö Kaarlo Similä on antanut Ylivieskan käräjäoikeudelle lausuman, jota on syytä epäillä virkarikokseksi ja jonka poliisi on tietoisesti ja tarkoituksellisesti jättänyt tutkimatta ja selvittämättä. Sain sattumalta tiedon tuosta Ylivieskan poliisipäällikön väärästä lausumasta Ylivieskan käräjäoikeudelle ja toimitin Ylivieskan käräjäoikeuteen ennen oikeudenpäätöstä sellaiset asiakirjat, joiden perusteella Ylivieskan käräjäoikeus ei olisi voinut tehdä väärää kansliapäätöstä asiassa. Vein aineiston Ylivieskan käräjäoikeuteen 28.6.2005 ja otin asiasta todistuksen kansliassa työskentelevältä henkilöltä, joka lupasi toimittaa sen käräjätuomarille. Samalla hän totesi, että käräjätuomari on jäänyt jo kesälomalle. Sama käräjätuomari Laine on kuitenkin allekirjoittanut kesälomallaan 30.6.2005 annetun päätöksen 04/275, joka salattiin minulta eli päätöstä ei toimitettu minulle tiedoksi lainkaan. Syynä lienee se, että se oli saatu aikaan rikollisesti. Suomen lain mukaan rikoksen avulla tehty oikeustoimi on mitätön. Minulla oli oikeus todistaa poliisipäällikkö Kaarlo Similän lausuma Ylivieskan käräjäoikeudelle vääräksi ja Ylivieskan käräjäoikeuden päätös rikoksen avulla tehdyksi.

Käsiteltävänä olevassa asiassa sovelletaan lakia sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 13.6.2003/460. Lain mukaan ( § 24) syyteoikeus asiassa on valtakunnansyyttäjällä. Valtakunnansyyttäjä määrää myös siitä, kenen syytettä on ajettava. Näin ollen Ylivieskan kihlakunnan johtavalla syyttäjällä Sulo Heiskarilla ei ollut syyteoikeutta asiassa.

Lain 19 §:n mukaan toimivaltainen tuomioistuin asiassa on julkaisijan, ohjelmatoiminnan harjoittajan taikka lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän kotipaikan käräjäoikeus tai Helsingin käräjäoikeus. Koska nettisivut eivät olleet minun sivuja, enkä minä ole niitä julkaisut, niin Ylivieskan käräjäoikeus ei ollut asiassa toimivaltainen tuomioistuin. Vaikka minä olen kirjoittanut nuo kyseessä olevat tekstit, niin se ei ole rikos, koska minä en ole niitä julkaissut. Kuitenkin minun tekstini ovat totta ja voin ne myös todistaa, kuten olen tässä olevassa nettipäiväkirjassani, http://www.erkkiaho.com/blog/, tehnyt.

Ylivieskan syyttäjäviraston työjärjestys oli vanhentunut. Sain valtakunnansyyttäjäviraston kautta Ylivieskan käräjäoikeuden uusitun työjärjestyksen, mikä oli päivätty 15.12.2005 tehdyksi. Ylivieskan käräjäoikeus toimi vanhentuneen työjärjestyksen mukaan, mikä ei ollut ajantasainen, vaan vanhentunut. Lisäksi vanhentunut työjärjestys antoi mahdollisuuden johtavalle syyttäjälle Sulo Heiskarille toimia niin, ettei oikeudenmukainen oikeudenkäynti toteudu, vaan hän itse voi toimia syyttäjänä asiassa ja käyttää näin virka-asemaansa tietoisesti ja tarkoituksellisesti väärin. Siis syyttäjä Sulo Heiskari ei ollut työvuorossa ollut syyttäjä, vaan hän halusi varmistaa itse oikeusmurhan.

Johtava kihlakunnansyyttäjä Sulo Heiskari oli asiassa esteellinen, koska Heiskari on syyttäjistä annetun lain mukaan syyttäjä on esteellinen, jos 2) asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen. 6) muu kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan.

Sulo Heiskari on merkitty kaupanvahvistajaksi kiinteistökaupassa, jossa Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän väliaikaiset pesänhoitajat myivät konkurssisäännön 50 §:n vastaisesti kiinteää omaisuutta Euronio Oy:lle. Kauppakirjat on allekirjoitettu Oulussa asianajaja Hannu Maskosen toimistossa. Asian voi todistaa toimistossa työskennellyt Minna Hanhisuvanto. Kauppakirjan allekirjoittaja Heino Virta todistaa,ettei hän ole koskaan tavannut kaupanvahvistajaa. Kaupanvahvistajan kutsuma todistaja Arto Ranta-Ylitalo todistaa, ettei hän ole ollut paikalla kun kauppasopimukset on allekirjoitettu ja kaupat vahvistettu. Kauppasopimuksissa salattiin 47 miljoonan markan pantatut kiinnitykset ja ilmoitettiin muissa sopimuksissa tilauskanta 15 miljoonaa suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli ja tuotto 6,5 miljoonaa suuremmaksi kuin se todella oli. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän suurimmat velkojat olivat Arsenal Oy ja Kera Oy. Kera Oy:n puolesta asioista vastasi silloinen varatoimitusjohtaja Seppo Arponen, joka on viime aikoina ollut esillä kielteisessä mielessä myös muiden asioiden osalta. Toinen kauppasopimuksen myyjäpuolen allekirjoittajista asianajaja Hannu Maskonen ei ole kestänyt rikoksesta johtuvia paineita vaan tehnyt asiassa oman lopullisen ratkaisunsa. Rauha hänen sielulleen.

Minä olen tehnyt Suomen valtiolle asiassa 118 811 975 euron vahingonkorvausvaatimuksen, johon on laskettava vielä korot päälle. Asian käsittely on julkinen. Olen vaatinut todistajien kuulemista asiassa.

Ennen oikeudenistuntoa lähetin Ylivieskan käräjäoikeuteen siirtopyynnön, koska todistajani oli jätetty kutsumatta oikeuskäsittelyyn syyttäjä Sulo Heiskarin toimesta.

Oikeuskäsittelyn siirtopyyntö 10.11.2005 klo 9.00

Pyydän siirtämään oikeuskäsittelyn, koska olen esittänyt riittävän ajoissa oikeudenkäyntiväittämän johtavan kihlakunnansyyttäjän esteellisyydestä. Olen nimennyt asiaan 33 todistaa, joista osalla on oikeudenkäymiskaaren perusteella oikeus kieltäytyä todistamasta. Ylivieskan käräjäoikeus ei ole kutsunut yhtään nimeämääni todistajaa oikeuteen todistamaan asiassa. Olen etukäteen pyytänyt istuvaa tuomaria varmistamaan, että oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus varmistetaan. Koska istuva tuomari ei ole toiminut esittämälläni tavalla niin katson hänen syyllistyneen virkavelvollisuuden laiminlyömiseen.

Katson, että en voi tulla oikeudenistuntoon itse pyytämään paikan päälle siirtoa, koska oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ei ole mahdollisuus saada Ylivieskan käräjäoikeudessa. Vaadin, että saan todistaa syyttäjän esteellisyysväittämän ja esittää todistusaineistot, jotka osoittavat prosessiin vaikuttaneet laittomuudet.

Siksi oikeudenistunto on siirrettävä jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja selvittää nämä kaksi laajaa rikosvyyhteä todistusaineistoineen, jotka poliisilta ja syyttäjältä on jäänyt selvittämättä tai tahallisesti jätetty selvittämättä. Nämä laajat rikosvyyhdet ja niiden perusteleminen, ovat pohjana tällekin minua vastaan nostetulle oikeudenkäynnille.

Kalajoella 10.11.2005 Erkki Aho, kaupunginvaltuutettu ja entinen PR-Teollisuus Oy:n ja ITC Finland Oy:n toimitusjohtaja


Sivu 2, kappale 2

Ahon arvostelu työvoimaviranomaisia kohtaan ei täyttänyt kunnianloukkauksen tunnusmerkistöä. Ahon kirjoittamat asiat olivat totta, ja hänellä oli yhteiskunnallisena vaikuttajana ollut velvollisuus tuoda virkamiesten mielivalta yleiseen tietoisuuteen. Aho oli käyttänyt perustuslain takaamaa oikeutta sananvapauteen. Aho ei ollut julkaissut internetissä olleita kirjoituksia, joten hän ei ollut niistä vastuussa. Rikosten tekopaikka ei ollut Kalajoki, vaan serverin toimipaikka, joten Ylivieskan käräjäoikeus ei ollut oikea oikeuspaikka. Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnästä annetun lain 24 §:n mukaan syyteoikeus kuului valtakunnansyyttäjälle, joten kihlakunnansyyttäjällä ei ollut syyteoikeutta. Internet ei ollut joukkotiedotusväline, joten teko ei sillä perusteella ollut törkeä. Rikos on vanhentunut, koska väitetyn kunnianloukkauksen tekoaika oli alkanut 27.12.2002. Aho ei ollut kirjoituksillaan uhannut Laholaa. Aho oli ollut yleisesti ottaen pettynyt virkamiesten menettelyyn, mutta ei ollut kohdistanut mielenpurkaustaan kehenkään yksittäiseen virkamieheen.

Kommentti 2 sivun 2 kappaleeseen

Minä en ole julkaissut nettikirjoituksia, joista minua syytetään. Siksi en ole voinut syyllistyä rikokseen. Kaikki kirjoitukseni olen todistanut paikkansapitäviksi. Hovioikeuden esittelijä on jättänyt pois asian esittelystä todistusaineistona käyttämäni laajan selvityksen työvoimatoimistojen toiminnasta. Selvitys osoittaa selkeästi, että Kalajoen työvoimatoimiston toiminta poikkeaa täysin kaikista muista työvoimatoimistoista Suomessa. Kukaan muu suomalainen ei ole joutunut samanlaisen mielivallan kohteeksi Suomessa työvoimaviranomaisten toimesta kuin minä, Erkki Aho. Työvoimatoimistojen vastaukset osoittavat selkeästi Kalajoen työvoimatoimiston poikkeuksellisen menettelyn. Keskeinen asia on se ettei ketään pakoteta koulutukseen työssäkäyntialueen ulkopuolelle.

Olen perustelluissa nostanut esille
  • Kaarinan työvoimatoimiston johtajan Hannu Roslakan vastauksen,
  • Kankaanpään työvoimatoimiston johtajan Eeva-Leena Vahtion vastauksen,
  • Kolarin työvoimatoimiston Ritva Tauriaisen vastauksen,
  • Riihimäen työvoimatoimiston johtajan Timo Toivettulan vastauksen,
  • Rovaniemen työvoimatoimiston johtajan Pekka Peltolan vastauksen,
  • Savonlinnan työvoimatoimiston johtajan Reima Salosen vastauksen,
  • Uudenkaupungin työvoimatoimiston johtajan Ullakaisa Niemisen vastauksen,
  • Vaasan työvoimatoimiston apulaisjohtajan Ulla Luhdan vastauksen,
  • Suupohjan työvoimatoimiston johtajan Jari Linnan vastauksen,
  • Helsingin työvoimatoimiston toimialapäällikön Merja Nyströmin vastauksen.

Sivu 2, kappale 3

Laholan vastavalitus

Ahon valituksen johdosta tekemässään vastavalituksessa Lahola on vaatinut, että Aho tuomitaan ehdollisen vankeusrangaistuksen ja oheissakon sijasta ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lisäksi Lahola on vaatinut, että Aho velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikudessa laillisine viivästyskorkoineen.

Kommentti 2 sivun 3 kappaleeseen:

Lahola on vaatinut vaikka mitä, mutta ei ole kertonut juridisia perusteluita vaatimuksilleen.

Sivu 2, kappale 4

Lahola on lausunut, että ehdollinen vankeusrangaistus oheissakkoineen ei ollut riittävä seuraamus huomioon ottaen rikosten vakavuus ja Ahon syyllisyys. Aho ei ollut ojentunut ehdollisesta vankeusrangaistuksestaan, vaan oli jatkanut rikollista menettelyään. Aho oli käräjäoikeudessa tuomion antamisen jälkeenkin julkaissut internetissä kirjoituksia, joissa oli väitetty Laholan syyllistyneen rikolliseen toimintaan. Aho ei ollut millään tavoin rajoittanut rikollista toimintaansa. Kävijälaskurin mukaan Ahon nettisivuilla oli 4.1.2006 mennessä oli käynyt jo 129 101 kävijää. Aho oli aikaisemmin tuomittu Vaasan hovioikeuden 13.1.2000 antamalla lainvoimaisella tuomiolla Kalajoen kunnanjohtajaan kohdistuneesta painotuotteen kautta vastoin parempaa tietoa tehdystä herjauksesta sakkorangaistukseen.

Kommentti 2 sivun 4 kappaleeseen:

Lahola puhuu rikosten vakavuudesta. Mikä on se rikos, mikä on ollut niin vakava? Miksi kukaan ei yksilöi minulle sitä rikosta? Ei edes Lahola itse. Internet-sivut eivät ole olleet minun sivuja, joten Laholan väite on täysin perätön. Minun nettisivuillani ei ole käynyt 129 101 kävijää. Laholan väite on perätön.

Mitä Vaasan hovioikeuden tuomioon tulee, niin siihen pätevät samat asiat kuin kaikkiin minun tuomioihini Ylivieskan käräjäoikeudessa. Ne ovat syntyneet esteellisen syyttäjän toimesta. On täysin selvää, että jos syyttäjä toimii syyttäjänä omassa asiassaan, niin hän varmasti on esteellinen.

Viittaa oikeudenkäymiskaareen. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 19 §:n mukaan syyttäjä huolehtii antamansa haasteen ja siihen liitettyjen asiakirjojen sekä 15 §:n ja 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen asianosaisten sekä todistelutarkoituksessa kuultavien henkilöiden kutsujen tiedoksiannosta siten kuin oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa säädetään. On täysin selvää ettei syyttäjä Heiskari ole toimittanut kutsua oikeudenistuntoon sellaisille henkilöille, jotka voivat todistaa häntä vastaan oikeudessa häntä koskevassa oikeudenkäyntiväittämässä. Heiskari on syyttäjistä annetun lain mukaan syyttäjä on esteellinen, jos 2) asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen. 6) muu kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan.

On myös täysin selvää, että Tapio Laholan avustaja, asianajaja Tapani Takala on varmasti ollut tietoinen syyttäjä Heiskarin esteellisyydestä. On syytä epäillä, että Takala on ollut tietoinen tai ainakin olisi pitänyt juristikoulutuksensa perusteella olla ollut tietoinen lain vastaisesta oikeusprosessista. Siksi asianajaja Tapani Takalan menettelyä on pidettävä todella törkeänä toimintana, kun otetaan huomioon, että hän esittää oikeudessa täysin paikkansapitämättömiä tietoja tosiasioina.




palautteet


ei palautteita