Laman syylliset - rikollisille syytesuoja?

Erkki Aho   25 09 2007, 21:30

image

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on tehnyt tutkimuksen Suomen laman syistä ja seurauksista. Englanninkielinen selvitys Down from the heavens, up from the ashes (ISBN 951-561-381-7) on 548 sivua käsittävä teos. Suomenkielinen versio Laman opetukset (ISBN 951-561-380-9) on 142-sivuinen selvitys. Näissä selvityksissä todetaan vahvan markan politiikan tuhoisa vaikutus sekä Suomen poliittisten päättäjien ja talouden päättäjien suuri vastuu asioissa.



Laman syylliset

Vakaan markan politiikan puolustajia Suomessa oli ennen kaikkea Suomen Pankissa.

Suomen Pankin pääjohtajat
- Rolf Kullberg (1983-1992),
- Sirkka Hämäläinen (1991-1998) ja
- Markku Puntila (1983-1991) sekä johtokunnan jäsenet
- Harri Holkeri (1979-1997) ja
- Kalevi Sorsa (1987-1996).

Pääministerit sitoutuivat vakaan markan politiikkaan

Pääministereinä toimivat
- Kalevi Sorsa (1982-1987),
- Harri Holkeri (1987-1991) ja
- Esko Aho (1991-1995).

Valtionvarainministereinä toimivat
- Erkki Liikanen (1987-1990),
- Matti Louekoski (1990-1991) ja
- Iiro Viinanen (1991-1996).

Suurimpien pankkien pääjohtajina toimivat
- Jaakko Lassila Kansallis-Osake-Pankissa (1983-1991),
- Ahti Hirvonen Suomen Yhdyspankissa (1989-1992,
- Ulf Sundqvist STS-pankissa (1982-1991),
- Seppo Lindblom Postipankissa (1988-1995),
- Christopher Wegelius Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankissa (1989-1991) ja
- Pertti Voutilainen Kansallis-Osake-Pankissa (1992-1995).

Vielä on mainittava nimet
- Juhani Riikonen,
- Jorma Aranko,
- Heikki Koivisto ja
- Pekka Laajava, kun pankkikriisistä puhutaan.

Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto oli keskeisessä roolissa Suomen talouspolitiikan linjasta päätettäessä. Hän oli vakaan markan politiikan takuumies.

Europarlamentaarikko Esko Seppänen kirjoittaa

Talouspolitiikan virheet moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta tuli tappava myrkky. Ennen vuoden 1987 eduskuntavaaleja Kalevi Sorsa pani sanan kiertämään, että niiden puolueiden, jotka haluavat vaalien jälkeen hallitukseen, tuli liputtaa vahvan markan politiikan puolesta. Sorsa sai sen politiikan taakse myös sosiaalidemokraattisen ay-liikkeen ja sen johdosta SAK oli hampaaton. Sen johto ei välittänyt 1980-luvun loppuvuosina siitä, että suomalainen raha pakeni maasta ja että tilalle tuli tuontitavaraa syömävelaksi. Uusi puheenjohtaja Lauri Ihalainen oli yliarvostetulle markalla uskollinen. Hän oli valmis tämän ideologian puolesta jopa alentamaan velkaantuneiden ihmisten palkkoja.

Kokoomus tarttui kahden vuosikymmenen oppositioajan jälkeen Sorsan syöttiin, ja siltä pohjalta Koivisto nimitti Suomen Pankin johtajan Harri Holkerin sinipunahallituksen. Hän sen teki.
Kun vakaan markan politiikan aikana rahaa tuotiin keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat eivät valvoneet. Siitä syystä lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja Pankkitarkastusvirastosta.

Vaikka rahahanat avattiin yhdellä kertaa Suomessa, niin ihmisillä oli oikeus olettaa, että se oli viisasta politiikkaa. Markan arvo oli pyhä lehmä, jota palvoi presidentti Mauno Koiviston johdolla koko maan poliittinen eliitti. Markan palvonnan synodiin kuuluivat myös SDP:n ja SAK:n johtajat. Onneton vahvan markan politiikka kirjattiin vielä Esko Ahon hallituksenkin ohjelmaan. Koivisto oli vahvan markan kummisetä. Hintana Koiviston ”aseveljien” sivistyksestä oli se, että Suomi joutui uhraamaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Koivisto ei kuitenkaan toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat ainakin Suomen Pankin johtokunnan jäsenet Rolf Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri Erkki Liikanen. Kun kysymyksessä on oikein suuri vastuu, niin herrat pelastuivat kuin ihmeen kaupalla.

Suomen omistaja ja elämäni muut roolit

Professori Pentti Kouri kirjoittaa kirjassaan Suomen omistaja ja elämäni muut roolit, että ”Markku Puntilasta, Mauno Koivistosta, Rolf Kullbergista, Harri Holkerista ja Erkki Liikasesta olen varma. He tuhosivat Suomen talouden 1980-luvun lopulla. Pankkien rauniot, työttömien joukkohaudat, hirressä roikkuvat yrittäjät, Suomen Bosnia. Sotarikolliset ovat täälläkin vapaalla jalalla. Mutta he pelkäävät. Riitaantuvat keskenään. Historian tuomio on ateria, joka syödään aina kylmänä”.

”Markku Puntila on uusliberalisointipolitiikan pääarkkitehti, raha- ja valuuttapolitiikan ylipappi. Hän vapautti markkinavoimat, mutta ei ymmärtänyt niitä. Kouri kirjoittaa, että ”Markku ei kuuntele ketään, hän tietää kaiken”.

Markka devalvoitiin. Puntila erosi. Periaatteen mies. Myytti antaa kilven jolla suojautua historian totuudelta. 1980-luvun lopun talouden ylikuumentuminen, holtiton luottoekspansio, kiinteistömarkkinoiden buumi, pörssin hurja nousu, kasinopeli, 1990-luvun romahdus, pankkikriisi, pörssiromahdus, suurtyöttömyys, valtiontalouden kriisi, satojen tuhansien ihmisten nöyryytys, kärsimys, toiveiden tuho, kaikki tämä olisi voitu välttää, väittää professori Pentti Kouri. Kourin mukaan yliopistomaailma pelkäsi Suomen Pankkia, poliitikkoja, ettei käy kuten Ahti Molanderille. Pannaan soittamaan trumpettia.

Kouri kirjoittaa, että ”Suomi avasi ovet ulkomaailmaan, Ali-Melkkilän armeija alkoi jakaa rahaa joka kaupungissa ja kylässä ja joka tarkoitukseen. Ja kun jono alkoi lyhentyä, säästöpankkimiehet keksivät uusia tarpeita. Ottakaa lainaa. Meiltä sitä piisaa. Mitä enemmän talouteen tulee rahaa sitä enemmän lämpötila nousee. Vakuusarvot nousevat, yltiöpäinen luottamus kasvaa, huonotkin ajatukset alkavat näyttää hyviltä sijoituksilta. Yhä useampi alkaa nähdä ympärillään voiton mahdollisuuksia. Jos naapuri, niin miksi sitten en minä. Ali-Melkkilä koki kohtalonsa. Edessä oli tyhjä sampanjapullo ja ladattu ase. Hän veti liipaisimesta tasan vuosi Kari Kairamon itsemurhan jälkeen. Hautausurakoitsijat ja ruumiinpesijät ryhtyivät töihin joka kylässä ja kaupungissa. Suomessa jokainen lainapaperi, jolla nostettiin rahaa, oli väärennetty. Vakuusarvot olivat väärät, tuotto-odotukset, liiketoimintasuunnitelmat olivat väärennetty. Kaikki roikkui ilmassa. Kukaan ei katsonut alas ennen kuin oli liian myöhäistä.

Laman ja rahan pelurit

Kirja Laman ja rahan pelurit kertoo tarkemmin laman ja pankkikriisin syntyhistoriasta ja pankkien uskomattomasta toiminnasta. Kirja kertoo miten pankit pelastettiin ja yritykset tuhottiin. Kirja kertoo miten Suomessa kansalaisen perusoikeuksia kohdeltiin ja miten perustuslain vastaista ulosottolakia käytettiin. Kirja antaa selkeän kuvan miten kansalaiset joutuivat rikosten kohteeksi.

Rikosten peittely

Vakaan markan politiikka johti Suomen taloudelliseen katastrofiin. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kutsui 6.5.1992 oikeusjärjestelmän edustajia presidentinlinnaan kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niistä johtuvissa rikosasioissa. Kokouksessa puhetta johti silloinen Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen.

Pyysin (siis minä Erkki Aho) tasavallan presidentti Tarja Haloselta tuon kokouksen pöytäkirjoja todistusaineistoksi omaan oikeuskäsittelyyni. Vetosin EY:n tuomioistuimen päätökseen niin sanotussa Fortum asiassa 15.7.2003. Tasavallan Presidentti Tarja Halonen julisti asiakirjat salaisiksi minulle 24.10.2005 lähettämässään kirjeessä. Perusteluna oli presidentti Mauno Koiviston pyyntö.

Pankkikriisin varjossa Suomessa suoritettiin vallankaappaus, jossa pankeille annettiin valtuudet jakaa kansalaisten varallisuus haluamallaan tavalla. Poliittisen siunauksen ohjeistus sai Esko Ahon hallituksen ministerivaliokunnalta, johon kuului pääministerin lisäksi valtionvarainministeri Iiro Viinanen, ministerit Mauri Pekkarinen Keskusta, Jan-Erik Enestam Ruotsalainen kansanpuolue ja Toimi Kankaanniemi Kristilliset. Menettelyn osana solmittiin 14.10.1993 SSP:n pilkkomissopimus, mikä valtion puolesta allekirjoitettiin 22.10.1993. Sopimukseen sisältyi nimetyillä aloilla toimivien yritysten vapaa realisointioikeus. Tuomioistuinten tehtäväksi jäi tuomita pankkien vaatimusten mukaan. Laillisuusvalvojat ja valtakunnansyyttäjä varmistivat lainrikkojen syytesuojan. Säästöpankkisopimus julistettiin salaiseksi. Käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoitti Lakimiesuutiset lehdessä n:o 2 vuonna 2002, että tuomarikunta on organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen.

Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla markalla. Ongelmaluottoja oli noin 60 000 kappaletta.

Nyt näitä saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
Erikoista kauppakirjassa on se, että ministeri myi nämä ongelmaluotot vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Kauppasopimukseen sisältyy vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan, niin koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on perustuslain vastainen. Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla.

Helsingin Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 §:ssä (petos). Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa vuonna 2000. Siinä todetaan, että noin 1000 tarkastetusta reklamaatiosta noin 100 todettiin aiheellisiksi. Lainaa ei ollut olemassa.

Suomalaiset eivät saa oikeutta EIT:ssä

Rikosten peittelyyn sisältyy myös se, että suomalaisilla ei ole mahdollisuutta saada oikeutta Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa, koska siellä oikeudensaannin esteenä ovat muun muassa P. Pietarinen sekä suomalainen EIT:n tuomari Päivi Hirvelä, joka valittiin sinne tuomariksi väärillä tiedoilla suomalaisen oikeusmafian sisältä Valtakunnansyyttäjävirastosta. Jos haluaa EIT:stä saada oikeutta, on syytä laittaa valitukset englanninkielisenä ja vaatia esittelypaperit itselle nähtäväksi. Silloinkin on syytä vaatia, etteivät suomalaiset ole asian kanssa missään tekemisissä.

Laillisuusvalvonta ei toimi

Suomessa laillisuusvalvojille tehdyistä kanteluista lähes puolet jätetään kokonaan käsittelemättä ja lopuista vain kuusi promille aiheuttaa huomautuksen vastaisen varalle. Toiminta on siis täyttä pelleilyä verovaroilla ja virkavastuulla. Nimeän tässä muutaman väärän päätöksen tekijän, jotka oikeusvaltiossa olisivat joutuneet vastuuseen teoistaan.

Paavo Nikula
-28.5.1998 Dnro 492/1/98,
-25.3.1999 Dnro 300/1/99,
-28.9.1999 Dnro 647/1/98,
-28.9.1999 Dnro 628/1/98,
-28.10.1999 Dnro 805/1/98,
-28.10.1999 Dnro 823/1/98,
-16.11,1999 Dnro 659/1/98,
-30.12.1999 Dnrot 19/1/99 ja 224/1/99,
-30.12.1999 Dnrot 648/1/98 ja 578/1/99.
Tässä vain muutama oikeuskansleri Paavo Nikulan virkarikokseksi epäiltävä teko.

Jukka Pasanen
-26.8.1999 Dnrot 1002/1/97, ja 1227/1/99,
-26.8.1999 Dnrot 14/31/99,
-5.7.2000 Dnro 580/1/99,
-26.4.2001 Dnro 1004/1/99,
-20.6.2001 Dnro 10/31/01.
Tässä vain muutama apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen virkarikokseksi epäiltävä teko.

Jukka Okko
-8.4.1998 Dnro 321/1/98,
-28.5.1998 Dnro 492/1/98,
-11.9.1998 Dnro 629/1/98,
-26.8.1999 Dnro 579/1/98,
-22.9.1999 Dnro 559/1/99,
-28.10.1999 Dnro 805/1/98,
-28.10.1999 Dnro 823/1/98,
-16.11.1999 Dnro 659/1/98,
-30.12.1999 Dnrot 19/1/99 ja 224/1/99,
-30.12.1999 Dnrot 648/1/98 ja 578/1/99,
-30.3.2000 1870/4/99,
-5.7.2000 Dnro 580/1/99,
-20.6.2001 Dnro 10/31/01.
Tässä vain muutama esimerkki Jukka Okon, aikaisemman laillisuusvalvojan oikeuskanslerinvirastossa, virkarikoksiksi epäiltävistä päätöksistä.

Jaakko Jonkka
Nykyisen oikeuskanslerin ja entinen apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkan päätös 4.10.02 Dno 28/31/01 on virkarikos. Ylivieskan käräjäoikeus jätti Ahon ja Virran haastamatta vastaajiksi kauppahinnalle antamansa takauksen kanneasiassa. Vt Paavo M. Petäjä antoi oikeudelle ilman valtuutusta heidän puolestaan lausunnon, että he myöntävät kanteen oikeaksi. Tämän lausunnon perusteella Erkki Aho ja Heino Virta tuomittiin maksamaan antamansa takaus kaupasta, jonka myyjäpuoli oli ennen oikeudenkäyntiä purkanut. Tämä kaupan purkaminen - ja sen mukana takauksen raukeaminen - jäi haastevirheen vuoksi kertomatta tuomioistuimelle.

Apulaisoikeuskansleri selvitti asian tarkemmin, ja vahvisti käräjätuomarin lausunnon johdosta, että haastaminen oli laiminlyöty, ja että Petäjällä ei ollut vastaajien valtuutusta. AOK Jonkka antoi päätöksessään 4.10.02 Dno 28/31/01 kt . Juha Niemiselle huomautuksen. Jonkan mielestä Aholle ja Virralle ei kuitenkaan ollut aiheutunut vahinkoa, koska Korkein oikeus ei ollut purkanut tuomiota.

Petri Jääskeläinen
Apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen on tehnyt kiistattoman virkarikoksen ratkaisussa 5.3.2003 Dnro 2047/4/02.

Myös näiltä laillisuusvalvojilta löytyy virkarikoksiksi epäiltäviä tekoja:

- Riitta Länsisyrjä,
- Risto Hiekkataipale,
- Mikko Sarja,
- Jorma Snellman,
- Lauri Lehtimaja,
- Pekka Päivänsalo,
- Jouni Toivola ja
- Terhi Arjola.

Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on välttänyt allekirjoittamasta kanteluitani, vaikka olen sitä häneltä pyytänyt. Hän on kuitenkin tarkasti tietoinen laillisuusvalvonnan rikolliseksi epäiltävästä toiminnasta.

Valtakunnansyyttäjävirasto on laillisuusvalvonnan jatke

Tahallisiksi vääriksi päätöksiksi on syytä epäillä
- apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, päätöstä 9.2.2004 Dnro 7/41/04.
- Christer Lundström, päätöksiä 30.5.2000 Dnro 58/42/00, 9.5.2003 Dnro 11/41/03, 9.2.2004 Dnro 7/41/04,
- Minna Väänänen, päätökset 16.4.1999 Dnro 186/41/98, 28.9.1999 Dnro 108/41/99, 22.12.1999 Dnro 239/42/99.
- Martti Jaatinen, päätökset 16.4.1999 Dnro 186/41/98, 19.5.2000 Dnro 58/42/00.
- Matti Nissinen, päätökset 31.8.2001 Dnro 142/21/01, 19.5.2000 Dnro 58/42/00.
- Jukka Rappe, päätökset 14.5.1998 Dnro 217/22/98, 14.5.1998 Dnro 217/22/98.

Lisäksi on lukematon määrä Ylivieskan kihlakunnan johtavan syyttäjän Sulo Heiskarin ratkaisuja.

Oikeudenkäymiskaari ja oikeuden tahalliset väärät päätökset

Olen taistellut suomalaista oikeus- ja asianajajamafiaa vastaan yli 12 vuotta. Olen opiskellut Suomen lakia niin, että tunnen omasta mielestäni sen paremmin kuin moni lainopillisen tutkinnon suorittanut henkilö. Olen täysin varma, että rikollisille on annettu syytesuoja. Heillä on oikeus tehdä virkarikoksia pelkäämättä seurauksia.

Oikeudenkäymiskaaren 12 §:

Jos tuomari ilmeisestä huolimattomuudesta tai ymmärtämättömyydestä tekee väärän tuomion, menettäköön virkansa kokonaan tai määräajaksi, tahi maksakoon rahasakon ja korvatkoon kaiken vahingon. Jos hän sen tahallisesti tekee, vihasta ja ilkeydestä taikka ystävyyden, lahjain ja voiton tähden, menettäköön virkansa saamatta sitä koskaan takaisin, korvatkoon myös vahingon. Jos joku sellaisen väärän tuomion takia menettää henkensä, menettäköön tuomarikin pahuutensa ja ilkeytensä takia henkensä tahi kunniansa.


Nimet


Tässä ovat nimet, jotka ovat tehneet tietoisesti vääriä päätöksiä virkavastuulla ja verovaroilla PR-talojen konkurssivyyhdessä ja muissa minua koskevissa asioissa. Miksi heihin ei sovelleta oikeudenkäymiskaarta?

Ylivieskan käräjäoikeuden jokainen minua tai yritystoimintaani koskeva päätös on väärä. Näistä päätöksistä ja niiden tekijöistä mainittakoon muun muassa
- laamanni Riitta Kuurinmaa-Myllyniemi 13.8.1998 R98/90224, 30.1.1001 00/1003, 30.1.2001 Nro 148/00/1103, 26.8.1998 224 R98/90
- Veijo Lehto 144 Dno R98/71 1.6.1998,
- Jaakko Raittila 3.10.2000 00/611,
- Ulla-Maija Viitavuori 28.11.2006 05/529.

Edelleen vastaavasti Vaasan Hovioikeudessa
- Matti Kolehmainen 21.5.1999 R98/503,
- esittelijä Markku Vuorela 11.01.2002 Nro 0017/R2000/206,
- Pirkko Loukusa 13.1.2000 nro 39/ R98/692,
- Robert Liljefeldt 21.5.1999 21.5.1999 521 R98/503,
- Jorma Rudanko 21.5.1999 R521 R98/503,
- Björn Hagman 13.1.2000 nro 39 R98/692,
- Johan Eklund 13.1.2000 nro 39 R98/692,
- Mikko Pentti 13.1.2000 nro 39 R98/692.

Samaten Rovaniemen hovioikeudessa päätös 14.5.2007 nro 418 diarinro R06/70 tekijöinä
- Ritva Sepponen,
- Keijo Siljander ja
- Teija Unkila,
-esittelijänä Markku Lindqvist.

Korkeimmassa oikeudessa vääriä päätöksiä ovat tehneet
- Marjatta Möller 14.7.1998 nro 2379 H98/187,
- Jussi Heiskanen esittelijä 9.11.1999 3042 R99/549,
- Kari Vesanen 20.04.2000 0731 H99/428,
- Tarja Ryhänen-Dahlman 2.4.2002 H2001/138, 28.6.2002 H2001/138 nro 1771,
- Petteri Mikkola 10.7.2003 nro1801 H2002/16, 10.7.2003 nro 1800, 10.7.2003 1802,
- Haarman 14.07.1998 nro 2379 H98/187,
- Riitta Suhonen 14.7.1998 nro 2379 H98/187,
- Kari Raulos 14.07.1998 nro 2379 H98/187,
- Nikkarinen 9.11.1999 3042 R99/549,
- Palaja 9.11.1999 3042 R99/549,
- Wirilander 20.4.2000 0731 H99/428,
- Mikael Krogerus 20.4.2000 0731 H99 428, 10.7.2003 nro 1801 H2002/16, 10.7.2003 nro 1800,
- Arponen 20.4.2000 0731 H99/428,
- Erkki-Jussi Taipale 28.6.2002 H2001/138 nro 1771,
- Pertti Välimäki 28.6.2002 H2001/138 nro 1771,
- Pauliine Koskelo 28.6.2002 H2001/138 nro 1771,
- Mikko Tulokas 10.7.2003 nro 1801 H2002/16, 10.7.2003 1802, 10.7.2003 nro 1800,
- Gustav Bygglin 10.7.2003 nro 1801 H2002/16, 10.7.2003 nro 1800,
- Juha Häyhä 10.7.2003 nro 1801 H2002/16, 10.7.2003 1802, 10.7.2003 nro 1800,
- Vuori 1.1.2002 nro 0017 R2000/206.

Poliisi ei tutki, rikollisille syytesuoja

Ylivieskan poliisin Raimo Ollilan vääriä päätöksiä on niin paljon, ettei niitä edes kannata ryhtyä luettelmaaan.

Mukana näissä väärissä päätöksissä on ollut myös Erkki Huhtakallio.

Poliisien vääristä päätöksistä, joilla suojellaan rikollisia otan esimerkkinä vain tärkeimpiä.
- Oulun KRP Tapio Mäkelä tutkintapyyntö 15.3.1997, täydennys 23.3.1997, päätös 26.6.1997 6870/5406/97, 9.10.1997 6870/R/891/97, tutkintapyyntö 22.5.1998 ja siihen tehty päätös.
- Oulu KRP:n päällikkö Eero Klemetti 2400/R/506 15.4.2003,
- Pohjoisen alueen KRP:n päällikkö Pentti Yliniva 18.11.1999 tehty tutkintapyyntö 2400/R/760/99, 10.9.1998 tehty tutkintapyyntö, 19.4.2000 2400/R/737/97 ja lukuisia muita päätöksiä.
- KRP:n apulaisjohtaja Kauko Aaltomaa tutkintapyyntö 5.5.2000, ratkaisu 30.5.2000 106/TUP/98, tutkintapyyntö 4.6.2000, 3.4.2001 28/TUO/01.
- KRP:n päällikkö Rauno Ranta 18.8.1998 päätös 15.12.1998 106/TUP/98,
- Rauno Ranta ja Kauko Aaltomaa 2.5.2000 106/TUP/98,
- Rauno Ranta ja Marko Viitanen 1.9.2003 64/TUP/03.
- Jouko Rajaniemi poliisiylitarkastaja Oulun lääninhallitus 6.7.1999 POL 374 B,
- Jorma Vuorio ja Jonne Lähteenmäki 20.3.2000 dnro 49/662/98, 11.6.2002 SM-2002-1312/Ri-2,
- Kimmo Markkula KRP Vantaa 12.7.2002 88/TUP/02, 12.7.2002 93/TUP/02.
- Jorma Vehmaskoski kieltäytyi tutkimasta Rienstrojen rahanpesua, vaikka näytöt olivat kiistattomat.
- Reijo Naulapää poliisiylijohtaja tutkintapyyntö 16.8.1998, kirje 20.3.2000 dnro 49/662/98, tutkintapyyntö Naulapäälle 29.5.2000.
- Ministeri  Käri Häkämies vastasi 25.8.1999 kansanedustajien Risto Kuisma, Raimo Vistbacka, Bjarne Kallis, Tapio Karjalainen, Matti Huutola, Merja-Leena Kemppainen ja Pekka Vilkuna tutkintapyyntöön vastauksella, minkä on syytä epäillä täyttävän virkarikoksen tunnusmerkistön. Lisäksi Oulun poliisilla on useita virkarikoksen täyttäviä päätöksiä, joita en ole tähän luetteloon kirjannut.

Johtopäätökset
  • Suomi ei ole oikeusvaltio.
  • Suomessa oikeuslaitos on alistettu poliittiseen valvontaan.
  • Suomessa oikeus- ja asianajajamafia hallitsee mielivaltaisesti oikeuden käyttöä.
  • Suomessa poliisi tutkii valikoivasti rikoksia. Kaikki Arsenalin ja pankkien rikokset sekä lähes kaikki virkamiesten rikokset jätetään tutkimatta. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, laillisuusvalvonta ei näe asioissa mitään rikollista.
  • Oikeusistuimet tekevät tahallisesti vääriä päätöksiä.
  • Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimesta suomalaisilla ei ole mahdollisuutta saada oikeutta.
  • Suomeen on organisoitu maakuntajoukot, jotka on perustettu todellisuudessa mahdollista kansannousua varten. Viranomaiset ovat varautuneet siihen, että kansa saa aikanaan tietää totuuden ja silloin järjestyksen pito saattaa olla vaikeaa.

Puolustusvoimat kertoo sivullaan maakuntajoukoista näin:
”Vapaaehtoista maanpuolustusta on kehitetty voimakkaasti 1990-luvulta alkaen. Keinot ovat nyt olemassa kehittämisen konkretisoimiseksi. Ammattilais- ja vapaaehtoisorganisaatioiden yhteisellä tahtotilalla ja ohjelmilla saavutetaan todellinen hyöty ja kustannustehokkuus. Järjestelmä tarvitsee tuekseen parlamentaarisen ohjauksen, toimintakeskukset, kehittyvän järjestö- ja viranomaisyhteistyön ja lainsäädännön kehittämisen. Näillä toimenpiteillä luodaan todelliset mahdollisuudet vapaaehtoiselle maanpuolustukselle edistää puolustuskykyä, lujittaa maanpuolustustahtoa sekä tukee viranomaisia varauduttaessa yhteiskunnan normaaliajan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin.”

Kuva
Kansikuva kirjasta Down from heavens, up from ashes, mikä on Suomen Akatemian kustaman tutkimuksen englanninkielinen 548-sivuinen versio.

palautteet


Selkärankaa, nuorimies! Tuollainen menee jo pelleilyksi. Nimeämällä et saavuta haluamaasi huomiota. Ihailen edelleen taitoasi pitää yllä poliittista internetpäiväkirjaa, mutta sen katkerat kirjoituket pilaavat terveen keskustelun ja pilaavat kollektiivisemmin ajattelevien osapuolten käsityksen Sinusta ja mielipiteistäsi. Jos haluat herättää keskustelua, älä lyttää vastakkaisten osapuolten näkökulmia heti alkuunsa. Internetsivu jolla kaikki ovat samaa mieltä on kovin tylsä, eikö niin? Suosittelen: -Argumentaatiotaidot; Kakkuri-Knuuttila Marja-Liisa: "Argumentti ja kritiikki: lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot."