Missä on Koiviston Karjala-päätös?

Erkki Aho   26 09 2007, 20:31

image

Tämä kirjoituksen on kirjoittanut päätoimittaja Veikko Saksi Karelia Klubi-lehteen. Lehden julkaisija on Karelia Klubi ry ProKarelia. Sitoutumaton Karjalan äänenkannattaja. Levikki 20 000 kappaletta. Ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa. Mediatiedot www.kareliaklubi.com

_________________________________________________

Missä on Koiviston Karjala-päätös?

Elo-syyskuun 2007 aikana on käyty laajaa keskustelua siitä, lähettikö Venäjä Suomelle viestejä tai tarjouksia pakkoluovutetun Karjalan palauttamisneuvottelujen tunnusteluiksi. Virallista tarjousta ei tullut, mutta useiden korkeatasoisten viestien tuleminen on selkeästi todennettu. Andrei Fjodorov on vahvistanut tiedot useista viesteistä.

Valtiotieteen tohtori Jukka Seppinen kertoi lehdellemme saaneensa suorat terveiset Neuvostoliiton keskuskomitealta Liettuan pääministerin Kazimiera Brunskienen kautta.

Asiaa selvittävän työryhmän perustaminen on Kainuun Sanomien artikkelin mukaan vahvistettu. Edustajamme on eilen saanut vahvistuksen työryhmän olemassaolosta henkilöltä, joka on itse toiminut ko. ryhmän jäsenenä.

Viestejä on siten tullut ja työryhmä on tehnyt työnsä. Sen jälkeen asiasta on tehty päätös. Onko sen tehnyt presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela, ulkoministeri Paavo Väyrynen vai presidentti Mauno Koivisto, vai onko asia käsitelty hallituksessa? Kyse on perimmiltään ollut valtakunnan rajasta, minkä käsittely kuuluu eduskunnan päätösvallan piiriin.

Kuka on tehnyt Karjala-päätöksen? Missä ovat siihen liittyvät asiakirjat? Ei ole mahdollista, että esimerkiksi tohtori Seppisen kirjallinen selvitys Karjalan Liiton kautta ja suoraan ulkoministerille ja presidentille olisi heitetty roskakoriin. Missä ovat viestinviejien kirjeet?

Mutta ennen kaikkea, missä ovat asian valmisteludokumentit, työryhmän muistiot ja varsinainen päätös? Ei ole mitään mahdollisuuksia perustaa 10-hengen työryhmää tekemään isoa selvitystä valtiolliselle elimelle tekemättä siitä päätöstä. Se on myös edellyttänyt määrärahan osoittamista työryhmän kuluihin. Kenen budjetista työryhmälle on maksettu?

Ei myöskään voida kuvitella, että kukaan vastuullinen julkisen viran hoitaja tekisi päätöksen Suomen rajoista eli 45 000 km2 alueesta ja noin 500 000 evakon ihmisoikeuksista kirjaamatta päätöstä mihinkään.

Asiakirjat eivät voi olla presidentti Koiviston yksityisarkistossa, koska kyse on todella merkittävistä valtiollisista asioista, ei Koiviston henkilökohtaisesta asioista. Koivisto pyysi presidentti Tarja Halosta salaamaan ns. Koiviston konklaavin eli 9.5.1992 oikeuspoliittisen seminaarin asiakirjat. Mitä valtion etua siinä suojeltiin? Yksityisten virkamiesten ja päättäjien etua varmastikin suojeltiin, mutta sellainen ei voi olla valtiollisen päätöksen tärkein kriteeri.

Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta. Asiakirjojen julkisuudesta voidaan tehdä poikkeuksia vain lailla ja välttämättömien syiden vuoksi. Asiakirjojen julkisuusolettama eli hallinnon julkisuusperiaate on tiedonsaantioikeuden peruslähtökohta.

Julkisuutta sääntelee tarkemmin Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 21.5.1999/621. Lain tarkoitus on sen 3 § mukaan:

”Tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan”.

Julkisuuslaki velvoittaa viranomaisen toimimaan julkisuusmyönteisesti: tiedonsaannin rajoittamiselle on oltava objektiivinen peruste. Jos pyydettyä tietoa ei anneta, tämä on perusteltava.

Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta (12 §).
”Tiedon pyytäjää on diaarin ja muiden hakemistojen avulla avustettava yksilöimään asiakirja, josta hän haluaa tiedon. Tiedon pyytäjän ei tarvitse selvittää henkilöllisyyttään eikä perustella pyyntöään, ellei tämä ole tarpeen viranomaiselle säädetyn harkintavallan käyttämiseksi tai sen selvittämiseksi, onko pyytäjällä oikeus saada tieto asiakirjan sisällöstä (13 §).”

Salassapitovelvoitteet (24 §) liittyvät ulkopolitiikan saralla esim. poliittisiin tilannearviointeihin tai suhteista käytyjen neuvottelujen asiakirjoihin tai suhteista toiseen valtioon. Koiviston mukaan ei ollut mitään tarjouksia, eikä neuvotteluja, joten viesteissä ei 15 vuoden jälkeen voi olla mitään salattavaakaan.

On mielenkiintoista nähdä, toimitaanko tässä asiassa suomettuneen valtionhallinnon käsikirjan mukaan eli asia katsotaan Koiviston kanonisoimaksi ja siitä vaietaan, vai joko valtionhallinto alkaa osoittaa perustuslain ja julkisuuslain mukaista avoimuutta myös kanonisoiduissa asioissa.

Veikko Saksi
26.09.2007
ProKarelia



palautteet


ei palautteita