Oikeusvaltiosta on keskusteltava – Ahon asiat ratkaistava

Erkki Aho   01 12 2007, 15:01

image

Helsinkiläinen käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoitti Helsingin Sanomien yleisöosastossa oman mielipiteensä lehden 25.10.2007 kirjoittamaan pääkirjoitukseen ”Tuomioistuimien toimintakyky on oikeusvaltion peruskivi”. Elinkeinoelämän keskusliiton selvityksen perusteella maamme tuomioistuimien toimintakyvyssä on paljon toivomisen varaa. Samansuuntaiset näkemykset ovat saaneet laajaa jalansijaa kansalaisten keskuudessa laajemminkin, kirjoittaa Jussi Nilsson.

Tekevätkö tuomioistuimet oikeita asioita? Länsimaisittain oikeusvaltion perusteet kiteytyvät vaatimuksiin, että viranomaisten toiminnan pitää perustua lakiin, kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat ratkaisut on tehtävä viime kädessä lakia soveltavien riippumattomien tuomioistuimien toimesta ja valtiovallan käyttämisen on perustuttava vallanjakoon. Suomessa näistä vaatimuksista käytävä julkinen keskustelu on loistanut poissaolollaan.

Oikeusvaltion perusteista käytävän julkisen keskustelun käynnistämistä on meillä erityisesti vaikeuttanut poliittisen johdon haluttomuus, jatkaa Jussi Nilsson.

Länsimaiset tuomioistuimet määrittävät itse oman roolinsa ja vastaavat sen uskottavuudesta. Politiikan johto taas vastaa siitä, että tuomioistuimilla on tarvittavat henkiset ja aineelliset voimavarat.

Suomen perustuslain 3 §:n mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

Suomen perustuslain 108 §:n mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatoimien lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin tulee myös valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä. Oikeuskansleri antaa joka vuosi kertomuksen virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan eduskunnalle ja valtioneuvostolle.

Suomen perustuslain 109 §:n mukaan oikeusasiamiehen tulee valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muut julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista. Oikeusasiamies antaa joka vuodelta kertomuksensa toiminnastaan sekä lainkäytön tilasta ja lainsäädännössä havaitsemistaan puutteista eduskunnalle.

Miksi järjestelmä ei toimi?

Kansalaiset ovat erittäin tyytymättömiä poliisin, syyttäjän ja oikeuslaitoksen ja ennen kaikkea laillisuusvalvonnan toimintaan.

Suomi on saanut huomautuksen YK:n alaiselta instanssilta sen johdosta, että poliitikot puuttuvat liian usein oikeuslaitoksen toimintaan. Siis Suomen oikeuslaitos ei olekaan riippumaton.
Niin sanottu Koiviston konklaavi osoittaa selkeästi sen, että tasavallan presidentti Mauno Koivisto on puuttunut oikeuslaitokseen tavalla, mikä ei kuulu tasavallan presidentin toimivaltaan.

Suomen perustuslain 2 § Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate.
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Rikoslain 13 luvun 1 § Valtiopetos.
Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla tai siihen rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti pakottaa taikka valtiosääntöä rikkoen 1) kumota Suomen valtiosääntö tai muuttaa sitä taikka 2) muuttaa Suomen valtiopäiväjärjestystä tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara , on tuomittava valtiopetoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Valtiopetoksesta tuomitaan myös se, joka väkivaltaa käyttämällä tai uhkaamalla syrjäyttää tai yrittää syrjäyttää tasavallan presidentin, valtioneuvoston tai eduskunnan taikka kokonaan tai osaksi estää tai yrittää estää niitä käyttämästä toimivaltaansa.

Rikoslain 13 luvun 2 § Törkeä valtiopetos.
Jos valtiopetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä valtiopetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi.

Rikoslain 13 luvun 3 § Valtiopetoksen valmistelu.
Valtiopetoksen valmistelusta tuomitaan myös se, joka perustaa tai
organisoi yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on valtiosäännön tai valtiopäiväjärjestyksen väkivaltainen kumoaminen tai muuttaminen, osallistuu johtavassa asemassa tai muuten merkittävällä tavalla sellaisen yhteenliittymän toimintaan tai tietoisena yhteenliittymän tarkoitusperistä antaa sille merkittävää taloudellista, järjestöllistä tai muuta vastaavaa tukea. Syyllistyivätkö ns. Koiviston konklaavin osallistujat valtiopetokseen?

Mikä on ns. Koiviston konklaavi?

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kutsui 6.5.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa asioissa.

Kokouskutsu oli Martti Mannisen allekirjoittama ja päivätty 16.4.1992.
Kokouksessa teemoina olivat:

1. Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus
2. Tuomioistuimen toiminnan arvostelu

Kokouksessa johti puhetta silloinen KKO:n presidentti Olavi Heinonen.
Palveriin osallistuivat:
tasavallan presidentti Mauno Koivisto,
rouva Tellervo Koivisto,
KKO:n presidentti Olavi Heinonen,
oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale,
oikeusneuvos Per Lindholm,
KHO:n hallintoneuvos Pekka Hallberg,
kihlakunnantuomari Markku Arponen,
ylituomari Olli Karikoski,
pormestari Juha Kettunen,
Itä-Suomen HO:n presidentti Esko Kilpeläinen,
Vaasan HO:n presidentti Erkki Rintala,
oikeusneuvos Mikko Tulokas,
professori Aulis Aarnio,
apulaisprofessori Jukka Kekkonen,
erikoistutkija Jyrki Tala,
professori Leena Kartio,
professori Olli Mäenpää,
dosentti Juha Pöyhönen,
professori Kirsti Rissanen,
professori Kaarlo Tuori,
oikeustieteen lisensiaatti Veli-Pekka Viljanen,
Antti Kivivuori,
professori Jaakko Uotila,
kansliapäällikkö Jaakko Kalela,
erityisavustaja Martti Manninen ja
Ratan johtaja Jorma Aranko.

Toukokuun tuomarineuvoston kokous ei ollut ainoa laatuaan. Professori Jukka Kekkonen oli – Koivisto-kriittisyydestään huolimatta – erään kokouksen pääalustajana. Tuolloin käsiteltiin lähinnä talousrikoksia ja niiden tutkintaa. Presidentti ei kuitenkaan päässyt paikalle, vaan iltaa isännöi oikeusministeri Matti Louekoski. Lopulta hänellekin tuli kiire, ja emännäksi siirtyi Tarja Halonen.

Soitin (siis minä Erkki Aho) nykyiselle europarlamentaarikolle ja entiselle oikeusministerille Jäätteenmäelle. Kysyin ns. Koiviston konklaavista. Anneli Jäätteenmäki sanoi, ettei hän ole juuri tuohon palaveriin osallistunut, mutta hän on osallistunut vastaaviin palavereihin. Tästä voidaan päätellä, että pankkikriisin ja suuren laman totuuden salaaminen on poliittisesti yhteisesti sovittu salaisuus. Mukana asioiden salaamisessa ovat kaikki poliittiset puolueet.

Oikeuslaitos on alistettu poliittisen valvonnan alaisuuteen. Tästä kirjoitti Lakimiesuutiset lehdessä 2/2002 käräjätuomari Jussi Nilsson.

Koiviston konklaavin asiapaperit on julistettu salaisiksi tasavallan presidentti Tarja Halosen toimesta ja presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä. Sain asiasta tasavallan presidentti Tarja Halosen allekirjoittaman 24.10.2005 päiväyksellä olevan päätöksen. (Katso: http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=200)
Onko tasavallan presidentti Tarja Halonen osallinen valtiopetokseen?

Salaiseksi julistettu Säästöpankki-sopimus

Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta.

Jos asiakas toimi joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin:

- kiinteistösijoittaminen ja kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta
- muu sijoittaminen
- rakentaminen
- vähittäiskauppa
- hotelli- ja ravintolatoiminta
- vapaa-aikatoiminta

SSP-sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro Viinanen ja kauppa- ja teollisuusministerinä Mauri Pekkarinen. Nämä kolme ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”. Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja suuren lamassa toteutettiin Suomen historian suurin omaisuuden ryöstö. Liituraitojen jäljiltä jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 14 500 valitsi lopullisimman ratkaisun. Katkeraa kansaa kasvaa jo kahdessa sukupolvessa. Onko kysymyksessä maanpetos ja kansanmurha?

Arsenalin asiat salaisiksi

Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla markalla. Ongelmaluottoja oli noin 60 000 kappaletta.

Nyt näitä saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
Erikoista kauppakirjassa on se, että ministeri myi nämä ongelmaluotot, vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Kauppasopimukseen sisältyy vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan, niin koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on perustuslain vastainen. Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla.
Helsingin Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis perintäkelvottomia.

Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 §:ssä Petos. Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa vuonna 2000. Siinä todetaan, että noin 1000 tarkastetusta reklamaatiosta noin 100 todettiin aiheellisiksi. Lainaa ei ollut olemassa. Arsenalin asiat on julistettu salaisiksi. Miksi asiat pitää salata? Salaaminen osoittaa epärehellisyyttä. Täyttääkö Suvi Anne Siimeksen allekirjoittama kauppa törkeän petoksen tunnusmerkistön?

Laillisuusvalvonta ei toimi

Suomessa on toteutettu massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta. Nämä ihmisoikeusloukkaukset sisältävät poikkeuksellisen määrän erilaisia perus- ja ihmisoikeusmenetyksiä. Virkamieselätit ovat vapaasti saaneet tuhota entisten yrittäjien itsetuntoa jatkuvalla henkisellä rassaamisella niin ulosoton kuin työvoimatoimistonkin puolesta. Tällaisilla yrittäjillä ei ole ollut oikeusturvaa, eikä sosiaaliturvaa. Heiltä on estetty työllistyminen jatkuvalla velkavankeudella. Heidät on sysätty yhteiskunnan ulkopuolelle syrjäytyneiksi kansalaisiksi vailla ihmisoikeuksia. He ovat joutuneet kokemaan kolmannen sortokauden.

EU:n ihmisoikeussopimuksen 3 § kieltää kidutuksen. Yli 30 000 yrittäjää on roikkunut velkahirressä jo yli 15 vuotta. Hitlerkään ei kiduttanut kansalaisia kymmeniä vuosia. Suomen viranomaisilta tämäkin onnistuu. Pankkikriisin todelliset rikolliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla. Vakaan markan politiikalla ja Suomen kokeman laman rajuudella on selvä yhteys. Ylivelkaantuneet jätettiin heitteille ja katsottiin syylliseksi lamaan. Professori Heikki Ylikankaan mukaan vieläkään ei ole liian myöhäistä korjata tätä Suomelle vähemmän kunniakasta asiantilaa. Ylivelkaantuneiden asema tulee tarkistaa ja hyvittää se mikä hyvittää kuuluu. Tulisi perustaa totuuskomissio. Nyt on tilaisuus maksaa kansalaisille vissi kunniavelka. Se osoittaisi oikeaa isänmaallisuutta, kirjoittaa professori Ylikangas.

Laillisuusvalvojille on turha tehdä kanteluita, koska 40 prosenttia kanteluista jätetään kokonaan käsittelemättä ja lopuista vain kuusi promillea aiheuttaa huomautuksen vastaisen varalle. Kansanedustajat hyväksyvät tällaisen pelleilyn ja ilveilyn yksimielisesti. Miksi hyväksytään tällainen verovarojen väärinkäyttö ja kansalaisten pettäminen virkavastuulla? Laillisuusvalvonnan palveluja käyttäneiden keskuudessa tulee suorittaa tyytyväisyystutkimus ja sen perusteella on tehtävä päätökset nykyisen laillisuusvalvonnan jatkosta. Suomi on palautettava oikeusvaltioiden joukkoon.

Suomalaiset eivät saa oikeutta EIT:ssä

Rikosten peittelyyn sisältyy myös se, että suomalaisilla ei ole mahdollisuutta saada oikeutta Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa, koska siellä oikeudensaannin esteenä ovat muun muassa P. Pietarinen sekä suomalainen EIT:n tuomari Päivi Hirvelä, joka valittiin sinne tuomariksi väärillä tiedoilla suomalaisen oikeusmafian sisältä valtakunnansyyttäjävirastosta estämään suomalaisten oikeudensaanti.

Tein Päivi Hirvelän toiminnasta rikostutkintapyynnön poliisiministeri Anne Holmlundille, mutta en ole saanut vastausta miten asia etenee. Miksi poliisiministeri Anne Holmlund ei vastaa?

Suomeen on perustettu myös maakuntajoukot suojaamaan rikollisia ja rikollisten suojelijoita kansannousulta. Tiedän, että monet väärin kohdellut ja suuria taloudellisia menetyksiä kokeneet henkilöt ovat valmiita pidemmällekin meneviin ratkaisuihin. Eräskin sanoi, että Jokelan tragedia (katso: 
http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=507) on kuin kanan kusi isossa valtameressä verrattuna siihen mitä tuleman pitää. Silloin ei tuhota syyttömiä, vaan syyllisiä. Milloin systeemi oikeasti räjähtää? Epäilen, että tulilanka ei ole kovin pitkä. Missä on oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus, avoimuus, rehellisyys ja välittäminen? Olen tehnyt vastikään suojelupoliisille 219-sivuisen tutkinta- ja selvityspyynnön suomalaisista uhkakuvista.

Syylliset vapaalla jalalla

Olen käynyt oikeustaisteluani jo yli 12 vuotta. Tiedän mistä kirjoitan. Nettipäiväkirjani osoittaa, että olen vuorenvarmasti oikeassa. Kaikki näkevät todistusaineistoni, joka on kuvattu asianomaisiin kohtiin nettisivullani. Niissä ei ole minulla mitään piiloteltavaa.

Edelleenkin syyttäjä Sulo Heiskari on vapaalla jalalla samoin kuin asianajajat Antti Latola, Antti Kejo ja nimeltä mainitsemattomat asianajajat, varatuomarit, poliisit ja virkamiehet. Miksi? Ei voi välttyä vaikutelmalta, että Suomessa suuri oikeus- ja asianajajamafia on kukistamatta. Käsittääkseni tiedän, ketkä muodostavat suomalaisen oikeus- ja asianajajamafian ydinjoukon. Onko Suomen Asianajajaliitto rikollisorganisaatio?

Korkein oikeus ei perustele kielteisiä päätöksiään, mikä on selkeästi Suomen perustuslain ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten vastainen menettely.

Kaikesta vääryydestä huolimatta luotan vielä siihen, että oikeus voittaa ja oikeellisuus asiassani toteutuu. Että lakia noudatetaan kuten kuuluu tehdä. Korkein oikeus, oikeuslaitos, poliisi ja kaikki asianomaiset.

Lisätietoja oikeuslaitoksista ja toimialueista päiväkirjan kohdissa:

"Korkein oikeus" (29.9.2007)
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/482.htm
"Perustuslakivaliokunta ja satukertomukset" (9.10.2007)
http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=486 

"Onko Suomi oikeusvaltio?" (30.10.2007)
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/504.htm
Kuvamanipulaatio Kari/Kalajoen Seutu
Yli kaksitoista vuotta oikeutta etsimässä, Erkki Aho

palautteet


ei palautteita