Itsenäisyyden hinta ja karjalaisten kohtalo (8.)

Erkki Aho   06 12 2007, 7:06

image

Suomen henkilötappiot talvisodassa olivat 21 396 kaatunutta, 1 434 kadonnutta ja 43 557 haavoittunutta. 64 lottaa menetti henkensä ja 200 haavoittui.

Jatkosodassa Suomen tappiot olivat 60 605 kaatunutta, 4 543 kadonnutta ja 158 000 haavoittunutta. Tappiot Lapin sodassa olivat 774 kaatunutta, 262 kadonnutta ja 2 904 haavoittunutta. Sotaleskien määrä oli noin 24 000 naista ja sotaorvoiksi jäi noin 50 000 lasta. Kolmanneksella leskistä oli kolme tai enemmän lapsia. Niin sanottuja sotalapsia eli Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin toimitettujen lasten määrä oli noin 80 000. Noin 2 500 siviiliä joutui vangeiksi talvisodan aikana ja heidät vietiin rajan taakse. Sotien vuoksi Suomi menetti noin 20 000 lasta, joista 650 kuoli pommituksissa.

Alueiden pakkoluovutukset

Pakkoluovutettu Karjala oli Suomen ydinaluetta. Suomi menetti Karjalassa kolme kaupunkia, Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen sekä kaksi kauppalaa Koiviston ja Lahdenpohjan. Lisäksi Suomi menetti kokonaan 39 maalaiskuntaa ja osittain alueita 21 kunnasta.

Seuraavat kunnat menetettiin kokonaan: Antrea, Harlu, Heinjoki, Hiitola, Impilahti, Jaakkima, Johannes, Kanneljärvi, Kaukola, Kirvu, Kivennapa, Koivisto, Kuolemajärvi, Kurkijoki, Käkisalmi, Lumivaara, Metsäpirtti, Muolaa, Pyhäjärvi, Rautu, Ruskeala, Räisälä, Sakkola, Salmi, Soanlahti, Sortavala, Suistamo, Suojärvi, Terijoki, Uusikirkko, Valkjärvi, Viipuri, Vuokseala, Vuoksenranta ja Äyräpää. Osia menetettiin seuraavista kunnista: Virolahti, Säkkijärvi, Ylämaa, Vahviala, Lappee, Nuijamaa, Jääksi, Ruokolahti, Rautjärvi, Simpele, Parikkala, Saari ja Uukuniemi ja Korpiselkä.

Karjalasta luovutetun alueen koko oli noin 24 700 neliökilometriä. Saimaan kanava, Viipuri ja Viipurin satama ja ulkosatama Uuras loivat tärkeät yhteydet Itä-Suomelle ja sen taloudelliselle elämälle. Viipuri-Uuras oli maan tärkein puutavaran vientisatama ja kokonaisliikenteessä maan kolmanneksi suurin.

Karjalan kannaksella oli 842 kylää, 124 tehdasta, 20 187 maatilaa sekä noin tuhat kauppaa. Viipurissa oli 24 kansakoulua ja 12 oppikoulua. Siellä oli 12 ammattikoulua ja opisto.

Viipurin läänissä oli 900 erilaista yhdistystä ja seuraa, joilla oli 300 omaa toimitaloa. Viipuri oli Suomen toiseksi suurin kaupunki. Karjalassa ilmestyi kahdeksan sanomalehteä muun muassa Karjala, Maakansa, Kansan Työ, Viborgs Nyheter, Käkisalmen Sanomat ja Laatokka. Viipuri oli taide- ja kulttuuriharrastuksiltaan Suomen vilkkaimpia kaupunkeja. Viipurin teatteri oli maamme vanhimpia. Kaupungin taidemuseo ja taidekoulu sekä Alvar Aallon suunnittelema kirjasto oli arkkitehtonisena luomuksinakin merkittäviä. Viipurissa oli arvokas maakunta-arkisto, historiallinen museo, maan parhaimpiin kuuluva musiikkiopisto ja kirkkomusiikkiopisto sekä runsaasti taidekokoelmia.

Suomi menetti Suomenlahden ulappasaaret: Suursaari, Tytärsaari, Seiskari ja Lavansaari.

Petsamo oli Suomen suosituimpia matkailukohteita. Jäämerentietä markkinoitiin maailman ainoana Jäämerelle johtavana maantienä. Tästä imusta hyötyi koko Lapin matkailu. Petsamon alueen rikkaat mineraalivarat, esim. nikkeli, loivat Suomelle varallisuutta. Petsamo oli Suomelle erittäin arvokas alue, koska Suomella olisi silloin ollut oma kaistale Jäämeren manneralustasta, mikä olisi merkinnyt luonnonvarojen, kansainvälisen kaupan, teollisuuden ja liikenteen lisääntymistä.

Sotien vuoksi luovutetut Kuusamon (1592 km2) ja Sallan alueet (5 834 km2) ovat olleet suomalaisten asuttamia alueita 1600-luvun lopusta lähtien. Kuusamosta luovutettu alue oli luonnonkaunista vesistö-, metsä- ja vaara-aluetta. Se on erityisen kuuluisa luonnonkauniista Paanajärvestä.

Moskovan rauhansopimuksen vaatimusten mukaan Porkkalan alue vuokrattiin Neuvostoliitolle sotilastukikohdaksi 50 vuodeksi 28.9.1944 alkaen. Alueen laajuus oli noin 1000 km2.

Hangon alueen väestö, noin 20 000 henkeä, palasi takaisin jatkosodan aikana neuvostojoukkojen poistuttua Hangon alueelta.

Karjalainen murhenäytelmä ja Lapin evakot

Maan suurimman sisäisen pakolaisryhmän muodostivat Karjalan ja itärajan pinnasta evakkoon lähteneet ihmiset, joita oli kaikkiaan yli 500 000. Lapin sodan vuoksi evakuoitiin 103 885 ihmistä, joista 56 417 Ruotsiin. Evakuoitavia kotieläimiä oli 51 000, joista Ruotsiin vietiin 18 000. Noin 65 000 inkeriläistä oli tuotu Suomeen. Porkkalan noin 7 300 hengen väestö joutui muuttamaan muualle. Osa väestöstä joutui pakenemaan kaksi jopa kolmekin kertaa esimerkiksi Karjalasta.

Ensimmäisen pakolaisaaltoon talvisodan päättyessä joutui Karjalassa ottamaan osaa noin 420 000 henkeä. Oli nopeasti saatava asunto ja elinkeino siirtolaisväestölle. Jatkosodan alkamisen jälkeen alkoi evakkojen paluu ja Karjalan jälleenrakentaminen. Vuoden 1942 loppuun mennessä noin 235 000 siirtolaista oli palannut Karjalaan. Vuonna 1944 palanneiden määrä oli 280 000.

Toinen suuri pakolaisaalto alkoi 9.6.1944 jolloin Karjalan lisäksi Petsamon ja Porkkalan väestön oli väistyttävä maantunkeutujien tieltä. Evakuointi toteutettiin 21.9.1944 mennessä. Loputtomat karjalaumat paimentajineen ja kärryjonot kyytiläisineen vaelsivat Salpausselän harjuteitä länteen, jotkut jopa koko evakkomatkansa aina Varsinais-Suomeen asti. Parhaassa vehreydessä kukoistavat heinäpellot ja tienpientareet tarjosivat karjalle ja hevosille mahdollisuuden laiduntamiseen, eikä karjan massateurastuksia tarvinnut talvisodan lopun tavoin tehdä. Länteen matkaavia evakkokolonnia suojasivat myös kesäkuun pilviset säät.

Neuvostoliiton ilmavoimien toiminnasta saatiin kuitenkin karmaiseva esimerkki Elisenvaaran ja Simolan asemien pommituksessa, joissa kuoli yli 200 henkeä. Luovutettavan Karjalan syysevakuointi suoritettiin 4-27. syyskuuta. Operaation aikana matkasi länteen 66 750 henkeä. Karjalaisiin suhtautuminen ei joka paikassa ollut myönteistä.

Sotien taloudelliset tuhot

Ilmahyökkäyksissä tuhoutui 3 900 rakennusta. Lapin sodan seurauksena tuhoutui 41 000 rakennusta sekä 516 maantiesiltaa ja 218 rautatiesiltaa. Materiaalituhojen lisäksi sodat tuhosivat satojen tuhansien ihmisten elinkeinon. Sodista aiheutuneiden henkisten ja psyykkisten vaurioiden ja tuhojen määrää on mahdotonta arvioida.

Sotakorvaukset

Suomen oli maksettava Neuvostoliitolle kuuden vuoden aikana sotakorvauksia 300 miljoonan Yhdysvaltain kultadollarin arvosta. Maksuaikaa pidennettiin vuoden 1945 lopussa kahdeksaan vuoteen ja kesällä 1948 korvausten nimellisarvo alennettiin 226,5 miljoonaan kultadollariin. Tämä vastasi noin 4 miljardia nykyeuroa.

Lähdeaineisto
Johannes Virolainen: Karjalaiset Suomen oloissa,
ISBN 951-1-10263-X
Veikko Saksi: Karjalan palautus, ISBN 951-98494-2-4
Valitut Palat: Suomi sodassa, ISBN 951-9078-94-0
Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia, ISBN 951-0-15326-5
Ari Raunio: Sotatoimet. ISBN 951-593-914-3
Anne Kuorsalo-Iris Salomaa: Evakkotie, ISBN 951-20-7258-0
Jari Leskinen-Antti Juutilainen: Talvisodan pikkujättiläinen, ISBN 951-0-23536-9
Jari Leskinen-Antti Juutilainen: Jatkosodan pikkujättiläinen, ISBN 951-0-28690-7

Kuva
Kansikuva kirjasta Karjalaiset Suomen oloissa


palautteet


ei palautteita