Näytön arviointi – tapaus Jere Karalahti

Erkki Aho   30 01 2008, 21:03

image

Syyllinen vai syytön?

Kalajokinen jutunkertoja Arvo Ojala kertoi minulle kaskun oikeudenistunnosta, jossa todistukseksi ei riittänyt se, että oli kuullut, piti todistaa nähneensä tapauksen. Nainen oli oikeudessa kertonut, että hän oli kuullut sitä ja sun tätä ja niin edelleen. Oikeuden tuomari oli sanonut, ettei riitä, että on kuullut, pitää todistaa sitä mitä on itse nähnyt. Nainen oli poistumassa oikeussalista ja ovella ulos mennessään pieraisi isoäänisesti. Oikeudentuomari kutsui naisen takaisin ja torui tätä oikeuden halventamisesta. Nainen kysyi tuomarilta: - „Näittekö Te?“ Tuomarille tilanne oli kiusallinen. Nainen jatkoi: "Juurihan Te sanoitte, ettei riitä, että on kuullut, todistajan pitää nähdä. Näittekö Te", nainen kysyi.

Tällä aasinsillalla johdattelen lukijani Jere Karalahden asiaan.

Jere Karalahden pelikielto kumottiin

Urheilun oikeusturvalautakunta on kumonnut yksimielisesti jääkiekon SM-liigan Jere Karalahdelle antaman väliaikaisen pelikiellon. Lautakunta toteaa päätöksessään, että Karalahdelle annettu pelikielto oli perusteeton.

Suurin syy pelikiellon kumoamiselle oli se, että se ei perustunut kilpailusääntöihin, eikä kurinpitomääräyksiin. Lautakunta totesi, että pelikieltojen määräämisen pitää kaikissa tapauksissa perustua kilpailusääntöihin. Näin ei Karalahden tapauksessa menetelty.

SM-liiga antoi Karalahdelle väliaikaisen pelikiellon 12. joulukuuta. Samana päivänä Oulun Kärpät purki Karalahden sopimuksen seuran kanssa. Karalahti oli viisi päivää aiemmin vapautettu noin kuukauden kestäneestä tutkintavankeudesta.

Lautakunnan mukaan SM-liigan olisi pitänyt kuulla Karalahtea ennen pelikiellon langettamista. Koska Karalahti oli jo vapautettu tutkintavankeudesta, ei hänen kuulemiselleen lautakunnan mielestä ollut esteitä.

Tämän lisäksi Suomen perustuslain 18 §:n mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suunnittelusta. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.

SM-liiga on nyt vahingonkorvausvelvollinen Jere Karalahdelle aiheuttamastaan taloudellisesta vahingosta.

Julkisuuden tavoittelua, mielipiteen muokkausta ja arveluttavaa toimintaa poliisin ja syyttäjän taholta

Onko tavoitteena sankarin myytti ( jumalaistaru)?
MTV3 uutisoi, että Jere Karalahti haettiin tiistaina 6.11.2007 puolilta päivin poliisikuulusteluihin kesken Oulun Kärppien harjoitusten. Syynä asiaan oli vanha huumejuttu. Karalahti sai vuonna 1996 ehdollista vankeutta huumausainerikoksista. Vuosien varrella Karalahti on kärsinyt huumeongelmista, mutta tällä hetkellä hän on sitoutunut NHL:n päihdehuoltoon.

Valtakunnansyyttäjä on ottanut tutkittavakseen Espoon kihlakunnansyyttäjän Erkki Huhtalan toiminnan jääkiekkoilija Jere Karalahden tapauksessa. Asia koskee sitä, että Huhtala lähetti tiedotteen yhteydessä medialle kuvan, jossa Karalahti istuu pöydän ääressä vaaleaa jauhetta vieressään.

Itä-Suomen asianajajaliiton puheenjohtaja Henri Hyvärinen on tehnyt asiasta kantelun, kerrotaan valtakunnansyyttäjän virastosta.

Hyvärisen lisäksi useat muutkin asianajajat ihmettelivät syyttäjän toimia tuoreeltaan sen jälkeen, kun syyttäjä oli välittänyt kuvaa medialle. Kuvan perusteella jauhe näyttää kokaiinilta.

Jääkiekkoilija Jere Karalahti oli vangittuna todennäköisin syin epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta. Asiasta päätti Espoon käräjäoikeus. Vangitsemisasia käsiteltiin suljetuin ovin.

Karalahti olisi halunnut asian käsittelyn avoimeksi, mutta poliisi vaati asian käsittelyä suljetuin ovin tutkinnallisista syistä. Rikos, josta Karalahtea epäillään on tapahtunut heinäkuun 5.–13. päivä 2007.
Espoon huumepoliisin päällikön Ari Karvosen mukaan Karalahden tapaus on osa laajempaa tutkintakokonaisuutta, jota on selvitetty Espoon huumepoliisissa kesästä asti.

Syyttäjä vaatii Jere Karalahdelle vähintään 6 vuotta vankeutta. Karalahden epäillään osallistuneen amfetamiinia maahan tuoneen verkoston toimintaan rahoittajana. Kihlakunnansyyttäjä Erkki Huhtalan ja Miia Rouvisen mukaan Karalahti olisi ollut rahoittamassa neljän kilon amfetamiinierän hankkimista Virosta Suomeen 5-13.7.2007.

Karalahti kiistää syytteen törkeästä huumausainerikoksesta samoin kuin vaihtoehtoisen syytteen avunannosta samaiseen rikokseen.

Syyttäjän mukaan Karalahti hankki ja luovutti 15 000 euroa tietoisena siitä, että rahat menevät huumekauppoihin. Lisäksi syyttäjä katsoo, että yksi syytetyistä saatiin Karalahden myötävaikutuksella lainaamaan 5000 euroa huumejutun järjestelijäksi epäilylle miehelle. Karalahti lainasi rahaa jääkiekkoilija Olli Jokiselta 10 000 euroa.

Todistusaineisto tiedostusvälineiden mukaan

Poliisi oli salakuunnellut Jere Karalahden puheluja ja nauhoittanut useita puheluita, joissa Karalahti keskustelee raha-asioista huumejutun järjestelijäksi epäillyn tuttavansa kanssa. Puhelusta käy ilmi, että raha-asioista käytiin tiukkaa keskustelua. Tuttava tiukkasi Karalahdelta tiukkaan sävyyn rahaa ja uhkaili tätä välillä tappamisella. Karalahti yritti siirtää maksamista ja selitti rahaa olevan tulossa.

Karalahden asianajajan Jarkko Jaatelan mukaan Karalahti jäi tuttavalleen velkaa viime vuoden kevään ja kesän reippaasta juhlinnasta aiheutuneista kuluista. Jaatelan mukaan kaksikko kävi jäähallissa järjestetyissä rock-konserteissa, joissa Karalahdella oli tapana vuokrata aitio suurta porukkaa varten ja juhlittaa tätä omaan laskuunsa. Hänellä ei kuitenkaan ollut varaa maksaa kaikkea, joten tuttava maksoi osan kuluista.

Puhelinkuuntelutodiste

PS1 - pääsyytetty
PS2 - toinen pääsyytetty
PS3 - kolmas pääsyytetty
JK - Jere Karalahti

Klo 13:15 pääsyytetyn tekstiviesti Karalahdelle:
PS1: Soita heti kun ok kundit menossa viroon! Kiire

Klo 14:39 pääsyytetyn puhelu Karalahdelle:
JK: No morjes PS1: Moi mis oot. JK: Morjes no just lähen himast kävin hakee passin ja noi. PS1: Voi ***** sun kans kaua minne sä meet. JK: No nyt mä meen stadiin pankkii. PS1: Eli mikä pankki JK: No siis Nordea siinä manskulla varmaan. PS1: Onkse Töölöö. JK: Ei ei ku siinä manskul siellä siinä Foorumia vastapäätä siin mä oon aina asioinut sielä sieltä saa summia kouraan tiäks. PS1: Joo joo Foorumia vastapäätä Nordea. JK: Niin sinne Nordeaa. PS: Hyvä moi moi. JK: Moi.

Klo 15:06 pääsyytetyn puhelu toiselle pääsyytetylle:
PS2: Morjens. PS1: Moro se on varmaan just pankis parhaillaan ku ei vastaa. PS2: Okei okei. ... PS1: Onks se hei mikä tota se siis mikä sen ravintolan nimi on niin mä laitan sille et te ootte siinä. PS2: Tää on Kukko. PS1: Kukko. PS2: Tää on tässä lasipalatsin edessä. PS1: Joo hyvä juu moi.

Klo 15:10 pääsyytetyn tekstiviesti Karalahdelle:
PS1: Se odottaa kukko-baarissa pankin edes

Klo 15:20 pääsyytetyn puhelu kolmannelle pääsyytetylle:
PS3: Haloja. PS1: Moro se pystyy viistoista niin onks se ok. PS3: No onhan sekin parempi kuin ei mitään. PS1: Hyvä hyvä hyvä hyvä ootekste te ootte siinä nyt. PS3: Joo. PS1: Hei soita sille. PS3: Tää mis on tää iso varjo. PS1: Soita missä te näätte. PS3: No tässä terassil. PS1: No ku mä oon yrittäny soittaa sille ni tota se sano just että tota riittääkö se mä sanoin riittää mä soitan sulle. PS3: Joo tässä on kirjatori ja nää soita sille lasipalatsi iso keltanen varjo. PS1: Hyvä hyvä moi moi moi moi.

Klo 15:23 Karalahden puhelu pääsyytetylle:
PS1: Terve. JK: No moi. PS1: Missä sä meet. JK: No mä oon nyt tässä Mannerheimintien yliopiston apteekin edessä. PS1: Noo pysähdy siihen nytte. Ne oli siin edessä. JK: Missä edessä. PS1: Sielä pankin edessä oli. JK: No mä meen tohon kadulle PS1: Soita PS3:lle oo ystävä PS3:lle hyvä moi. JK: Joo tota hei.

Klo 15:35 pääsyytetyn puhelu PS3:lle:
PS3: Halo. PS1: Noo löysittekste toisenne. PS3: Joo joo. PS1: Hyvä hyvä onks kaikki ok. PS3: Joo. PS1: Te lähette reissuun. PS3: Joo kohta puoliin. PS1: Hyvä mut soitelkaa hyvä moi. PS3: Joo.

Lähde: Poliisin esitutkintamateriaali

Erkin kommentti

Syyttömyysolettama on keskeisiin ihmisoikeuksiin kuuluva periaate, jonka mukaan todistustaakka rikosasioissa kuuluu aina syyttäjälle ja jokaista, todennäköisin syin epäiltyäkin, on pidettävä syyttömänä. Hänen ei tarvitse todistaa syyttömyyttään välttyäkseen rangaistukselta. Kun syyte hylätään, ei tuomioistuin tuomitse syytettyä syyttömäksi, vaan hän on ollut sitä koko ajan. Oikeudenkäynnin ja esitutkinnan aikana ei siis periaatteessa pitäisi olla epäselvää tilannetta, jossa haetaan vastausta, onko henkilö syyllinen vai syytön. Tuomioistuimen tehtävänä on vastata vain siihen kysymykseen, osoittaako syyttäjän näyttö syytetyn syylliseksi.

Periaate ilmaistaan YK:n ihmisoikeusjulistuksen 11 artiklassa: Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.

Myös mm. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa on asiasta säännös. Sen 6 artiklan 2 kappaleen mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Artiklan 1 kappaleessa taas edellytetään, että rikossyytteet tulee käsitellä nimenomaan riippumattomassa tuomioistuimessa, niitä ei voi jättää minkään hallinnollisen viranomaisen ratkaistavaksi. Edelleen vaaditaan, että tuomioistuimen menettelyn tulee täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.

Esitutkintalaissa edellytetään syyttömyysolettaman noudattamista. Lain 7 §:n mukaan esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet. Epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä.

Myös hyvään journalistiseen tapaan kuuluu syyttömyysolettama. Suomalaisten journalistin ohjeiden mukaan oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin, eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.

Eräitä keskeisiä rikosoikeudenkäyntiä koskevia periaatteita
-rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
-syyttömyysolettama
-taannehtivuuskielto
-syytesidonnaisuus
-reformatio in pejus -kielto

Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate:
Rangaistavuuden rajoja ja rangaistusten ennakoitavuutta määrittävää rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta ilmentävät säädöstasolla Suomen perustuslain 8 § ja rikoslain 3 luvun 1 §. Tuomioistuimen kannalta periaate merkitsee sitä, että rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi ja että jokaisen tuomitun rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen tulee perustua lakiin. Tuomioistuin ei myöskään saa tulkita rikossäännöstä syytetyn vahingoksi sen sanamuodon vastaisesti.

Syytesidonnaisuudesta säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:ssä. Se tarkoittaa, että tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu. Syytteestä ilmenevä teonkuvaus sitoo siis tuomioistuinta. Tuomioistuin ei kuitenkaan ole sidottu rikosnimikkeeseen tai lainkohtaan, jonka nojalla rangaistusta on vaadittu. Syytesidonnaisuus turvaa myös syytetyn puolustautumismahdollisuuksia. Syytetyllä on mahdollisuus ennakolta varautua siihen, mihin seikkoihin hänen tulee rangaistusvaatimukseen vastatessaan kiinnittää huomiota.

Reformatio in pejus -kielto sääntelee muutoksenhakutuomioistuimen tutkimisvallan rajoja. Kielto sisältää sen, että muutoksenhakutuomioistuin ei saa muuttaa valituksenalaista tuomiota muutoksenhakijan vahingoksi ja tämän vastapuolen eduksi, jos vastapuoli ei ole hakenut muutosta. Jos ainoastaan rikosasian vastaaja hakee muutosta, tuomiota ei siis saa muuttaa hänen vahingokseen.

Oikeudentuomari tulee olemaan erittäin vaikean tehtävän edessä Jere Karalahden tapauksessa. Riittääkö todistusaineisto Jere Karalahtea vastaan? Perustuuko todistusaineisto kuulopuheiden varaan vai puhelinkuunteluun? Tietääkseni Jere Karalahti on kiistänyt kaikki syytteet. Jos Karalahti ei olisi ollut velkaa ko. henkilölle, niin silloin tuomio olisi täysin varma. Pelastaako velkasuhde Karalahden?

Puhelinkuuntelusta ei minun mielestäni ole revitty esille sellaisia asioita, joiden perusteella tuomari voi hyvällä omallatunnolla tehdä Karalahtea koskevan päätöksen huumausainerikoksesta. Sen tiedon perusteella mitä olen tiedotusvälineistä saanut, niin osallisuus huumausainerikokseen on mahdollinen, mutta ei tarpeeksi hyvin todistettu. Tämän hetken tietämyksen perusteella minun käsitykseni mukaan osallisuus huumausainerikokseenkin on vailla riittävää näyttöä.

Asiassa on tuotu esille paljon sellaisia seikkoja, jolla pyritään leimaamaan Jere Karalahtea, mutta kiistattomat näytöt puuttuvat edelleenkin, vaikka tiedotusvälineet ovat mollanneet Jere Karalahtea täydeltä laidalta. Suljettujen ovien takana jokin uhkarohkea naistuomari voisi tuomita Karalahden vuosien vankeuteen, mutta tiedotusvälineiden tarkassa vartioinnissa se ei todennäköisesti onnistu. Vaikka poliisi on suorittanut näyttävän pidätyksen ja syyttäjä on esittänyt julkisuudessa todistusaineistoja, jotka on katsottu asiaan vaikuttamattomaksi.

Jos Jere Karalahti tuomitaan, niin silloin todistusaineistona on jotakin sellaista mitä minä en tällä hetkellä tiedä.

Jere Karalahti ei kuulu suosikkipelaajiini jääkiekossa. Toivon, että oikeus tapahtuu asiassa lain- ja oikeuden mukaisesti.

Päätelmä

Jos Jere Karalahti tuomitaan nyt julkisuudessa esitetyillä näytöillä huumausainerikokseen, niin minä väitän, että minulla on paremmat näytöt presidentti Mauno Koiviston valtiopetokseen sekä Esko Ahon, Iiro Viinasen ja Mauri Pekkarisen pankkikriisirikoksiin, ministeri Suvi Anne Siimeksen törkeään petokseen, kuin myös syyttäjä Sulo Heiskarin ja poliisi Raimo Ollilan laajoihin rikoksiin PR-talojen konkurssivyyhdessä.

palautteet


Hyvin kirjoiettu, onneks Koivisto ei ehtinyt myymaan Suomea

Eräs asia ihmetyttää: Miten Karalahti voidaan tuomita avunnasto rikokseen, josta ei ole näyttöä/tuomiota? Varsinaisesta huumausainerikoksestahan ei ole tuomittu ketään...

Suomessa on kaikki mahdollista.Itseni tuomittiin kuolleen kanssa epäillyn kuulustelukertomuksen mukaan talousrikoksessa jossa en ollut missään asemassa oy.ssä

Eräs näkökulma tähän asiaan on se, että Jere sai saman tasa-arvoisen kohtelun kuin muutkin huumerikosasioissa syytetyt. En suinkaan tarkoita, että kohtelu olisi ollut oikeudenmukaista. Minä sain 1970-luvulla pelkästä kaverini perintörahoilla hankkimansa hashiksen polttelusta 1v 6kk vankeutta. Tämä Tampereen 1. huumeoikeudenkäynti oli farssi, syytettyjen määrä nousi yli 30 joista osa oli minulle täysin tuntemattomia 15-16 vuotiaita tyttöjä, jotka sanoivat, että eivät he saaneet minulta hasista, mutta tiesivät minut "isoksi tekijäksi". No, minä olin myynyt yhden gramman hasista, jonka myönsin. Helsinkiläinen asianajajani sanoi että saan max 2 kk. Minut tuomittiin TÖRKEÄSTÄ HUUMAUSAINERIKOKSESTA PUOLEKSITOISTA VUODEKSI VANKEUTEEN. Hovissa tuomio muuttui; vankeusaika pysyi samana, mutta se annettiin vain huumausainerikoksesta. Se ei kamalasti lohduttanut. Ja niinpä siitä kertyi huumehistoria, joka painoi seuraavassa oikeudenkäynneissä. Melko merkityksetön tuomiona, mutta menettelynä oli kohtaamiseni Ritva Santavuoren kanssa. Minulla ei ollut asianajajaa. Pidin seuraavanlaisen puolustuspuheen: "En ymmärrä miten minua voidaan syyttää sellaisen hasismurusen hallussapidosta, jota kukaan ei ole nähnyt. Se, että ajoin kotoani pois humalaisen, joka muistelee jättäneensä tiskipöydälle noin puoli grammaa hasista, ei ole näyttö. Tämä rasittava herra on voinut jättää siihen tai olla jättämättä, vaimonihan tiskasi silloin ja siivosi moiset muruset roskiin. En ole polttanut hasista enkä käyttänyt laillisia huumeita lukuunottamatta mitään moneen vuoteen." Santavuori katsoi minua silmiin, ja sanoi lopulta: "Höpöhöpö". Sitten hän nousi ja käveli nuoren naistuomarin eteen ojentaen hänen eteensä jonkun paperin ja sanoi kuuluvasti: "Ja tälle Tuomiselle annat tästä tuomiona... niin kyllähän sinä tiedät mitä... Tuomari katsoi ihailevan palvovasti rouva syyttäjää. Sain 500 mk. sakkoa. Nämä esimerkit olivat 70- ja 80 luvun alusta. Mutta tämän jälkeen Suomessakin huumekauppa ammattilaistui, ja poliisikin jätti hasiksen käyttäjät vähemmälle huomiolle. 90-luvulle tultaessa sain huomata, että kanssasyytetyn lausunto kelpuutettiin todisteeksi. Tuomio paukahti kun kaveri sai puhutettua kamansa minun niskaani. Hän oli jo tuolloin ns.poliisin kanssa yhteistyössä toimiva rikollinen. Esitutkinta suoritettiin siinä hengessä, että kaverin asunnolta löytyneet huumeet eivät olleet asukkaan, vaan minun jättämiäni. Minä olin kuulusteluissa vaitelias. Se kostautui. 2000-luvulla jouduin puhelinkuunteluun. Kaveri halusi lainata minulta 500 euroa. Syyttäjä väitti meidän puhuvan 500 grammasta amfetamiinia. Venäläisiä kuulusteltiin ilman tulkkia suomenkielellä, ja he väittivät myyneensä minulle piriä huomattavasti enemmän kuin se, mistä he olivat syytteessä. Uskokaa tai älkää: huumeoikeudenkäynti ei ole kuin oikeudenkäynnin irvikuva. Joskus sentään tapahtuu oikeus. Espoon poliisi lavasti Late Johanssonin syypääksi kilokauppaan. Poliisin vasikka todisti oikeudessa, että juuri tälle miehelle kyseiset kilot menivät. Late, jolla nauru oli herkässä, ojensi tuomarille todistuksen Niuvanniemen vankimielisairaalassa olostaan ajanjaksona, jolloin ko. huumekauppa tehtiin. Todistaja ymmärsi peräytyä. Sanoi että aikalailla oli se mies kuitenkin tämän Laten näköinen. Huumetuomiot tulevat liukuhihnalta, jos menneisyydessä on huumerikoksia, tuomitaan todennäköisyyden pohjalta. Näyttökynnystä ei ole. Huumesyyttäjä voittaa juttunsa 99 %. Ikävintä tässä on se, että vanha konna-poliisi-kuvio on mennyttä. Se oli vielä 70-luvulla sitä, että roistot ja poliisit kilpailivat keskenään. Silloin oltiin rehdimpiä molemmin puolin, ja poliisien ja konnien välillä oli aina myös hitunen kunnioitusta. Nykyään poliisit kontrolloivat huumekauppaa, informoijat ja vasikat menestyvät. Vanha liitoksi itseään nimittävät konnat on katoava luonnonvara. Peli on kieroa, poliisien suojeluksessa olevat huumejengit menestyvät, Jere Karalahti kuului väärään puolueeseen. Tämä on nykyistä politiikkaa, on luotu mekanismeja, jossa poliisi voi luovuttaa rahaa rikollisille yhteistyökumppaneille, ts. laillinen raha muutetaan laillisesti laittomaksi pimeäksi rahaksi. Kuka näitä rahastoja kontrolloi? Ok.Olen aina tykännyt vähän huumeista. 42 vuoden aikana on tullut läträttyä. Mutta koskaan en ole tehnyt kenenellekään pahaa. Yhdessäkään oikeusistunnossa ei ole ollut asianomistajaa korvausta hakemassa. Kulutustottumuksiesi takia huomaat olevasi demokraattisen yhteiskunnan kansalaisena samassa asemassa kuin toisinajattelija diktatuurivaltiossa. Olen lusinut 10 vuotta itseni lääkitsemisestä. Myönnän tietysti, että Jeren juttu haisee pahasti. Poliisin poika poliisien valtataistelun nappulana, jatkoa seuraa, sillä Jerekin tykkää vähän huumeista. Missä ei lopulta ole mitään pahaa; huumekupla on vain globaali kusetus ja Suomi kansainvälistynyt. samassa