Hyvä päiväkirjani lukija

Olen etsinyt minulle kuuluvaa Suomen perustuslain mukaista oikeutta jo lähes 12 vuotta. Kansan suussa tällaista toimintaa nimitetään oikeustaisteluksi. Yrityksistäni huolimatta minulle ei ole suotu oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. En ole ainoa Suomessa, jolta on evätty oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Minulta on estetty todistajien käyttö oikeudenistunnoissa ja kirjallista todistusaineistoa ei ole otettu lainkaan huomioon oikeudenkäynneissä. Valitukseni seuraavassa korkeammassa oikeusasteessa on jätetty käsittelemättä vailla laillista perustelua.

Minut on asetettu syylliseksi asioissa, joihin ei ole mitään katetta.

Minut on tehty vilpillisin keinoin korvausvelvolliseksi muiden ihmisten rikoksille.

Oleellista osaa minun osalleni tulleissa oikeusasioissa on merkinnyt Kalajoen entinen nimismies ja nykyinen Ylivieskan käräjäoikeuden syyttäjä Sulo Heiskari.

Otan tässä esille avaintodistajani kirjallisesta lausunnosta keskeisiä kohtia, jotka näyttävät selkeästi syyttäjän esteellisyyden. Heiskari on jäävi hoitamaan viranomaistaholla mitään minun asioitani. Hänellä on oman edun tavoite toimissaan, omien virheiden peittely ja niiden siirtäminen minun niskoilleni. Tämä merkitsee sitä, että minua ja yritystoimintaani kohtaan nostetut syytteet ja niistä annetut tuomiot on saatu aikaan laittoman menettelyn avulla. Ne on purettava. Tästä johtuu myös, että Suomen valtio joutuu korvaamaan minulle aiheuttamansa vahingot Suomen lain mukaisesti sekä saattamaan rikoksia tehneet henkilöt vastuuseen tekemistään rikoksista.

Kirjallinen todistusaineisto löytyy Kalajoen kaupunginvaltuustolle tekemästäni selvityksestä, jonka sivumäärä on 1879. Aineisto on julkinen ja siihen voi kuka tahansa vapaasti tutustua. Siksi tämänkin todistusaineiston esittäminen kesken oikeudenkäynnin ei ole vastoin lakia, koska aineisto on jo nyt julkisesti nähtävillä Kalajoen kaupunginvirastossa virallisena asiakirjana.




Avaintodistajalausunnon keskeisiä kohtia, Heino Virran lyhennetty versio nettipäiväkirjaa varten ulkonäöllisesti muokattuna:
____________________________________________________________

ROVANIEMEN HOVIOIKEUDELLE

Asia

Todistajan lausunto Erkki Johannes Ahon valitukseen Ylivieskan käräjäoikeuden tuomiosta 28.11.2005 nro 529 (Rovaniemen hovioikeuden dnro R 06/0)70.

Lausunnon antaja

Heino Virta, eläkeläinen.

Lausunto ja perustelut

Erkki Ahon pyynnöstä annan totuudenmukaisen lausunnon Rovaniemen hovioikeudessa meneillään olevassa valituksessa Erkki Ahon valittaessa Ylivieskan käräjäoikeuden tuomiosta.

Minä en lähde ottamaan kantaa varsinaiseen Ylivieskan käräjäoikeuden tuomioon ja lautamieskokoonpanoon.

Haluan tuoda esille syyttäjänä toimineen syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyyteen toimia syyttäjänä kyseisessä Ylivieskan käräjäoikeuden Erkki Ahoa koskevassa asiassa.

Minun on syytä selvittää Rovaniemen hovioikeudelle syyttäjä Sulo Heiskarin keskeistä roolia, miksi Heiskari on pystynyt dominoimaan eri oikeusasteissa esitetyllä laittomilla asiakirjoilla ja miten ilman valtuuksia toimineiden asianajajien toimesta on saatu aikaan vääriä tuomioita.

Suomessa on mahdoton saada puretuksi käräjäoikeuden päätöksiä, jotka ovat syntyneet muodollisesti oikein, vaikka oikeudessa esitetty asiakirja-aineisto kätkisi sisällensä törkeän prosessipetoksen ja täysin väärennetyn yrityksen kirjanpidon.

Sellaiset talousrikosasiat, joihin kytkeytyy viranomaistahojen laittomuuksia on mahdoton saada oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Konkurssipesät ovat juuri sellaisia, joissa valtionhallinto on useiden tahojen velkojina, niin se antaa pesänhoitajille oikeuden toimia rikollisella tavalla.

Olennaisen tärkeää on, että saadaan esimerkiksi törkeän petoksen kohteeksi joutunut osapuoli heti alkuvaiheessa kantelukierteeseen, jolloin hänellä ei ole tarpeeksi pitäviä näyttöjä rikostapahtumista, sillä onhan yrityksen koko kirjanpito konkurssipesän hallussa. Jos konkurssipesä ja pesänhoitajat ovat törkeän petoksen takana, niin heidän edunmukaista on saada rikoksen uhrit oikeuslaitoksen- ja valvontaviranomaisten kierrätyskeskukseen. Sieltä ei tule kuin yhdenlaisia päätöksiä, ne ovat aina kantelijalle kielteisiä, olivat näytöt vaikka kuinka pitäviä.

Sitä parhaiten kuvaa Oikeuskansleriviraston esittelijä Jukka Okon tämän asianyhteydessä antama puhelinlausunto: ”Se on ihan sama mitä te tänne lähetätte, niillä ei ole mitään merkitystä.”

Otan esimerkiksi APR:n konkurssipesän pesänhoitajan Antti Latolan lausunnon, jonka hän on antanut Korkeimmalle oikeudelle 21.11.2001, jolla Latola todistaa rikollisen menettelyn: ”Joten vaikka Ylivieskan käräjäoikeuden tuomioon 28.6.1996 liittyisi Virran väittämä rikollinen menettely, ei sillä sillä voisi olla oikeudenkäyntikaaren 31 luvun 7§:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vaikutusta jutun lopputulokseen.” (Latolalla ja yhteistyössä toimivalla rikoskoplalla oli heti alussa tiedossa rikollisilleen täydellinen syyttämättömyyssuoja.)

Heiskarin sidos törkeään petokseen

Syyttäjä Sulo Heiskarin osuus törkeän petoksen avustamiseen tapahtui, hänen toimiessa Kalajoen nimismiehenä, jolloin Heiskari toimi julkisena kaupanvahvistajana.

Heiskari on vahvistanut kiinteistökaupat 11.05.1995. Myyjäosapuolta ovat edustaneet väliaikaiset pesänhoitajat Hannu Maskonen ja Antti Latola, joilla ei ollut konkurssilainsäädännön mukaan oikeutta myydä kiinteää omaisuutta. Kaksi muuta kauppakirjoilla sovittua kauppaa eivät täytä laillisuusperiaatetta, sillä Alavieskan Puurakenne Oy:n oikeuskäsittely tapahtui 24.05.1995, jolloin vannottiin APR:n varat ja velat. Oikeudenkäynnistä voi osoittaa sen, että oikeudessa vannottiin vääriä valoja.

Kiinteistökaupat ennen velkojien vannomista

Alavieskan puurakenne Oy:n velkojain kokous pidettiin 09.06.1995. Heiskari on vahvistanut kiinteistökaupan, joihin on sisältynyt 47 miljoonan markan rasitteeet, joita ei ole esitetty kaupanteon yhteydessä. Tuleville osakkaille oli kerrottu uuden yrityksen lähtevän puhtaalta pöydältä. Ainoastaan törkeään petokseen osallistuneet tiesivät tilanteen, koska Heiskari ei katso itse joutuneensa myyjän puolelta tulleensa petetyksi, vaan sanoo kaiken sujuneen lain edellyttämällä tavalla. Silloin on katsottava Heiskarin olleen tietoinen törkeästä petoksesta.

Heiskarin laiton kaupanvahvistus

Heiskarilla ei ollut kaupanvahvistamishetkellä myyjän puolelta virallista asiakirjaa, joka olisi oikeuttanut väliaikaiset pesänhoitajat suorittamaan kyseistä kiinteistökauppaa.

Heiskarilla ei ollut Euronio Oy:n hallituksen kokouksen päätöstä eli ostajan taholta ei ollut virallista päätöstä kiinteistökaupan hyväksymiseksi.

Euronio Oy:n toimitusjohtaja Jouni Remes on myöhemmin tehnyt väärennetyn hallituksen pöytäkirjan 10.05.1995-päiväyksellä, jonka he ovat hallituksen puheenjohtaja Markku Kosken kanssa allekirjoittaneet merkiten kaikki hallituksen jäsenet paikallaolleeksi, vaikka hallituksen jäsenet eivät ole olleet paikalla. Kyseinen pöytäkirjaväärennös tuli julki syyttäjä Sulo Heiskarin aineistosta 1999 valtakunnansyyttäjävirastolta. Heiskarille pöytäkirjan Remes oli toimittanut 26.06.1995. Tämä todistaa Heiskarin menetelleen lainvastaisesti.

Mielenkiintoiseksi väärennysasian tekee se, että rikosylikomissaari Eero Klementti löysi edesmenneen pesänhoitaja Hannu Maskosen asiapapereitten joukosta 10.05.1995-päiväyksellä tehdyn Euronio Oy:n hallituksen kokouksen toisen pöytäkirjaväärennöksen, joka poikkesi selvästi ensimmäisestä pöytäkirjasta ja oli paljon karkeampi tekele.

Kiinteistökaupan vahvistamistilaisuudessa ei ollut läsnä toinen kauppakirjan allekirjoittajista, eikä myöskään julkisen kaupanvahvistajan kutsuma todistaja.

Toinen kauppakirjan allekirjoittajista on Heino Virta ja voin vannoa, etten ole tavannut koskaan kyseistä Heiskaria.

Soitin 11.06.2003 kello 16:45 Arto Ranta-Ylitalolle kysyen häneltä, onko hän ollut julkisen kaupanvahvistajan todistajana Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n välillä tehdyssä kiinteistökaupassa. Ranta-Ylitalo kuuli vasta tuolloin ensikerran kyseisestä asiasta.

Faxasin Ranta-Ylitalolle kauppakirjan sivun, jossa oli hänen allekirjoituksensa kaupanvahvistajan kutsumana todistajana.

Soitin kello 22:10 uudelleen, jolloin hän totesi nimen olevan hänen käsialallaan kirjoitetun, mutta ei ole ollut kyseisessä tilaisuudessa, eikä ole koskaan tavannut julkista kaupanvahvistaja Sulo Heiskaria. Arto Ranta-Ylitalo on antanut kirjallisen lausunnon asiasta.

Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta (Ylivieskan käräjäoikeuden) syyttäjä Sulo Heiskari kertoo julkisen kaupanvahvistajan Sulo Heiskarin (selvennys nettipäiväkirjaa varten: kyseessä on yksi ja sama henkilö) toimineen lain edellyttämällä tavalla vahvistaessaan Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n välisen kiinteistökaupan.

Edellä esittämäni todistelun johdosta syyttäjä Sulo Heiskari on ja on ollut jäävi toimimaan syyttäjänä kaikissa niissä asioissa, jotka ovat sivunneet Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän, Euronio OY:n/PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesän oikeustoimiin liittyviä asioita ja katson, että edellä kerrotuista asioista johtuen syyttäjä Heiskarilla on ollut vihamielinen suhtautuminen Erkki Ahoa kohtaan ja näin ollen on jäävi toimimaan syyttäjänä muissakin oikeudellisissa toimissa Ahoa vastaan ja hänellä on ollut mahdollisuus käyttää virka-asemaansa väärin Erkki Ahoa vastaan.

Haukiputaalla 15.04.2006

Kunnioittaen

(allekirjoitus)

Heino Virta
Moskuantie 1 C 12
90830 Haukipudas
08 – 5409147

_____________________________________________________________


Kiitos palautteesta NovaPatrialle

Nauhoittaminen on erittäin hyvä asia. Aikanaan presidentti Mauno Koivisto toi pääministeri Esko Aholle lahjaksi pienen nauhurin, josta Esko Aho oli todella ylpeä. Hän kertoo asiasta kirjassaan Pääministeri.
Mitä tulee Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen, niin Suomella on aika paljon pelättävää jos EIT:ssä noudatetaan lakia. Minulla on jo kokemuksia EIT:stä sen verran, että epäilen Suomen toimintaa EIT:ssä. Syynä ei ole ainoastaan Päivi Hirvelän tapaus vaan myös omat kokemukseni. Minulla on parasta aikaa asia käsittelyssä EIT:ssä. Kun lähetin asiaani lisäaineistoa niin sain sieltä suomalaisen esittelijän P.Pietarisen vastauksen. Siinä kerrottiin, että jos laitan lisää aineistoa asiaan niin EIT ei enää laita kirjallista vahvistusta asiassa. Lisäksi minua kiellettiin soittamassa puhelimella EIT:een ja kysymystä miten asiani etenee EIT:ssä. Minusta kielto on aika erikoinen, koska en ole koskaan sinne soittanutkaan.