Kalajoki päiväkirja

Efraim Juhonpoika Kilpinen
13.12.1862 - 9.12.1951


Efraim Kilpinen kävi nuoruudessaan vuosina 1881–85 Oulussa puuseppäkoulun. Ruotsinkielisen sukunimensä Alholm hän muutti 1883 Kilpiseksi ihailemansa suomalaisuusmiehen Wolmar Kilpisen (Schildt) mukaan.

Puusepänkoulun suorittamisen jälkeen Efraim Kilpinen toimi Haapaveden kansanopistossa käsityön opettajana. Haapavedellä Kilpinen tutustui maankuuluun kanteleensoittajaan Pasi Jääskeläiseen. Kerran Pasi pyysi Kilpistä korjaamaan kanneltaan, tästä sitten alkoi myös hänen kanteleenrakentajana tunnettu uransa. Kilpinen toimi vielä kauan enemmän puuseppänä. Hän oli erittäin taitava suksimestari ja sai useita palkintoja suksistaan.

Taito isältä pojille

Kilpinen opetti myös pojilleen Matille ja Oskarille kanteleitten rakentamisen ja niin Kalajoelle kehittyi kanteleverstas. Pasi Jääskeläinen oli kertonut Kilpisistä Helsingissä musiikkiliike Fazerilla ja sieltä alkoi Kilpisille tulla runsaasti kanteleitten tilauksia, kerrankin yhtä aikaa 100 kannelta. Etenkin 1920- ja -30-luvut olivat hyvin kiireistä aikaa. Kun vielä yksityisetkin tilasivat kanteleita, kysyntä ylitti usein tarjonnan. Kilpisten kanteleet tunnettiin kaunissointisina, niitä käyttivät useat nimekkäät kanteletaiteilijat Suomessa. Kilpiset suunnittelivat kanteleeseen myös monia rakenteellisia uudistuksia, jotta soitinta voisi käyttää monipuolisemmin. He saivat kanteleistaan ensimmäisiä palkintoja. Efraim Kilpinen valmisti jopa 30-kielisiä kanteleita.

Efraim Kilpisen poika Oskari Kilpinen (13.4.1895 – 8.11.1980) jatkoi kanteleitten rakentamista isänsä jälkeen ja myös hänestä tuli myös maankuulu mestari. Isänsä tavoin hän teki taidokkaita käsitöitä. Oskari sai vuonna 1969 Kalevala-seuran tunnustuspalkinnon ja kunniakirjan tunnustukseksi ansiokkaasta työstä kansallissoittimemme kehittämisessä.

Kilpisten verstaalta on kanteleita kulkeutunut moniin Euroopan maihin, ainakin Pohjoismaihin ja Saksaan, myös amerikansuomalaiset ovat niitä hankkineet. Kilpiset rakensivat yli 4000 kanteletta. Efraim Kilpinen oli taiteellinen myös runouden alalla: hän kirjoitti runoja, jotka tosin jäivät pöytälaatikkoon. Efraim Kilpinen sai ansioistaan Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin.

Tietoja V. H. Kiviojan arkistosta

Efraim Juhonpoika Kilpinen (vuoteen 1883 saakka Alholm) on Kalajoella 13.12.1862 syntynyt puuseppä ja kanteleentekijä, joka kuoli 9.12.1951 Kalajoella. Hän avioitui 31.8.1884 Kalajoella Sofia Tuomaantytär Heikkilän (20.1.1864 - 7.1.1947) kanssa. Heille syntyi seitsemän lasta Väinö (2.11.1884 -3.3.1893), Johanna (12.10.1887 - 1909), Aino Sofia (20.7.1890 - 6.2.1893), Anni (27.1.1893 - kuoli Karijoella 12.2.1907), Kaarlo Oskari (13.4.1895 -8.11.1980), Matti Viljami (17.2.1897 - ?) ja Tyyne Maria (17.6.1903 -?).

Efraim Kilpisen vanhemmat olivat merimies Johan Annanpoika Ahlholm (alkuaan Lepistö) syntynyt 7.12.1821 ja kuollut 7.8.1893. Äiti oli Johanna Vilhontytär omaasukua Pokela syntynyt 28.7.1821 Alavieskassa ja kuollut 31.7.1904). Efraimin äidin, Sofia Tuomaantyttären vanhemmat olivat Tuomas Pekanpoika Heikkilä ja Priita Kaisa Juhontytär Kekolahti (Stenman). Efraim Kilpinen asui 18.7.1881 - 17.9.1885 välisenä aikana Oulussa, jossa hän kävi puusepänkoulua.

Nämä tiedot ovat Kalajoen kirkkoherranvirastosta V. H. Kiviojan arkistosta.

Lisätietoja löytyy

- Plassin kyläyhdistyksen nettisivulta:
http://www.plassi.fi/
kohdasta: Plassin Historiaa --> Kantelemestarit

- Vasankarin koulun historiasta:
http://www.vasankari.com/arkisto/koulunhistoriikki.html

Lähteet
- Keskipohjalaisia elämäkertoja, ISBN 951-97331-0-8
- Rovasti V.H. Kiviojan arkisto Kalajoen kirkkoherranvirastossa

Meriluontokeskus avoinna joka päivä 11-19
Kylpylä Sanifani avoinna ma-pe 14-21, la-su 11-20,
kuntosali avoinna 8 –20
Tapion Tuvan taidenäyttely huhtikuussa 2008: Seija Kurten ja Ingmar Nyman Kokkolasta


--------------
Viikko 14   ------------------------------------------------------------------------

Pe 4.4.  Kalajoki hiihtomaja, piirikunnalliset painonnostokilpailut
Pe-su 4.4-6.4.  Kalajoen kristillinen kansanopisto, Vertaisperhe viikonloppu 2
Pe 4.4.  Ravintola Dyyni, tanssiryhmä Tigers + DJ.Mikko P.
La-Su 5.4-6.4. Kalajoen jäähalli, opettajien kaukalopallon SM-kisat
La 5.4.  Kalajoen kristillinen kansanopisto, Rukous on silta-tapahtuma
La 5.4.  Ravintola Dyyni, tanssiryhmä Tigers + DJ.Mikko P. + DJ.Jones
La 5.4.  Merisärkällä Antti Huovila & Satakitaraa
Su 6.4. klo 17.00  Elokuvat Merenojan sali: Elokuva Horton
Su 6.4. klo 19.00  Elokuvat Merenojan sali: Elokuva Rambo
---------------
Viikko 15   -------------------------------------------------------------------------

Pe-su 11.4.-13.4.  Kalajoen kristillinen kansanopisto, Vertaisviikonloppu 3
Pe 11.4.  Ravintola Dyyni, DJ.Macmahoney
La 12.4. klo 11.00 - 15.00  Rahjan Nuorisoseura, myyjäiset
La 12.4.  Ravintola Dyyni, Wiidakko + DJ.Macmahoney
La 12.4.  Merisärkällä Anna Eriksson
--------------
Viikko 16   -------------------------------------------------------------------------

Pe-la 18.4.-19.4.  Kalajoen kristillinen kansanopisto, Maallikkokoulu
Pe-su 18.4.-20.4.  Kalajoen kristillinen kansanopisto, Kristillisen toipumumistyön päivät "Älä pelkää"
Pe 18.4.  Ravintola Dyyni 5 vuotta, Anne Vihelä + DJ. Alijas
La 19.4.  Ravintola Dyyni, DJ.Macmahoney, DJ. Jones
La 19.4.  Merisärkällä Yölintu & Mira & Brainless
--------------
Viikko 17   -------------------------------------------------------------------------

Pe-su 25.4.-27.4.  Kalajoen kristillinen kansanopisto Kevätleiri perheille
Pe 25.4.  Ravintola Dyyni, DJ. Macmahoney
La 26.4.  Ravintola Dyyni, Modell 2008, DJ. Macmahoney
La 26.4.  Merisärkällä Kari Tapio ja hänen orkesterinsa
--------------
Viikko 18   -------------------------------------------------------------------------

Ti 29.4.  Klo 18.30  Kaupunginvaltuuston kokous
Ti 29.4.  Klo 18.30  Maastojuoksut urheilukentän ja jäähallin ympäristössä
Ke 30.4.  Klo 18.00 Hiihtokauden päättäjäiset hiihtomajalla. Tervetuloa kaikki hiihtoihmiset!
Ke 30.4.  Ravintola Dyyni, DJ. Macmahoney, DJ.Kaasi
Ke 30.4.  Merisärkällä Uniklubi

Veikko Antero Murtoniemi kuoli tiistaina 18. maaliskuuta Kalajoen terveyskeskuksessa 86 vuoden ikäisenä. Kaipaamaan jäivät lähinnä puoliso ja lapset perheineen. Veikko Murtoniemi teki elämäntyönsä maanviljelinä Rautiossa. Hänen poismenonsa myötä poistui merkittävä osa rautiolaisuutta. Kuitenkin Veikon merkittävä työ rautiolaisten ja isänmaan puolesta on jälkipolvien käytössä ja hyödynnettävissä.

Haavoittui kahdesti

Isoserkkuni Veikko Murtoniemi palveli koulutuskomppania 16:ssa ja JR 29:ssä. Hän taisteli Suomen puolesta Kiipurossa, Kuuttilahdessa, Alavoisessa, Viteleessä, Tuuolksessa, Salmissa, Uuksussa, Nietjärvellä ja Kemissä. Hän haavoittui 19.7.1944 Nietjärvellä ja toisen kerran 7.10.1944 Kemissä. Sotilasarvoltaan hän oli korpraali.

Yhteiskunnallinen toiminta

Veikko Murtoniemi toimi Raution kunnanvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1950 - 1956 ja valtuuston jäsen hän oli vuosina 1947 - 1956. Raution kunnan liityttyä Kalajoen kuntaan 1973, Murtoniemi oli Kalajoen kunnanvaltuuston jäsen vuosina 1973 - 1984. Hän toimi Kalajoen kunnanvaltuuston ensimmäisenä varapuhemiehenä vuosina 1977 - 1981 sekä vuosina 1983 - 1984. Toisena varapuhemiehenä hän toimi vuonna 1982.

Murtoniemi toimi muun muassa asutus- ja maatalouslautakunnan jäsenä, MTK:n Raution osaston puheenjohtajana sekä Kalajoen Osuusmeijerin hallituksen puheenjohtajana. Hän kuului Kala- ja Pyhäjoen kuntain kansanterveystyön kuntainliiton liittovaltuustoon, Keski-Pohjanmaan maakuntaliiton valtuustoon, MTK:n Keski-Pohjanmaan piirin sekä Keski-Pohjanmaan, Keski-Pohjan Juustokunnan johtokuntaan sekä Keski-Pohjanmaan meijeriliiton johtokuntaan, Jalostusmeijereiden liiton liittoneuvostoon, Keski-Pohjanmaan Tarkkailuyhdistyksen valtuuskuntaan, Korpelan Voiman kuntainliiton liittohallitukseen, Kalajoen Osuuskaupan hallitukseen sekä Visalan sairaalan kuntainliiton liittovaltuustoon.

Vapauden puolesta

Veikko Murtoniemi toimitti kirjan Vapauden puolesta. Sen julkaisija oli Raution Sotaveteraanit. Sotaveteraaniasia oli Veikolle todella tärkeä asia. Rautiossa paljastettiin muistomerkki sotaveteraaneille. Muistomerkin paljastustilaisuudessa vuonna 1983 Veikko Murtoniemi puhui muun muassa näin:

Tämä paikka, jossa nyt olemme, on Raution historiassa varsin merkittävä. Vuosikymmeniä sitten ovat Raution miehet lähteneet tältä paikalta kaksi kertaa kohti tuntematonta määränpäätä, ja varsin monelle lähtö oli viimeinen. Syksyllä 1939 alkoivat uhkaavat pilvet nousta isänmaamme taivaan ylle, ja tilanne kehittyi niin vakavaksi, että lokakuussa suoritettin yleinen liikekannallepano, miehet kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin, niinkuin sanonta silloin kuului.

Raution miesten kokoontumispaikaksi oli määrätty Pöllän kansakoulu, tässä pihamaalla järjestäydyttiin rivistöön marssin aloittamista varten. Tilanteen vakavuus heijaistui lähtijäin kasvoilta, ilmoille kajahti sotilaille niin tuttu virsi "Jumala ompi linnamme", tuskin kukaan lähtijöistä oli tätä virttä sillä hartaudella aikaisemmin veisannut. Niin alkoi lokakuun pimenevässä illassa marssi kohti tuntematonta määränpäätä. Näistä lähtijöistä kymmenen miestä palasi kotiseudulleen valkoisissa arkuissa sankarivainajina kotikirkkomaan multaan peitettäväksi.

Monessa kodissa oli silloin suru ja murhe mittaamaton - elämä tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta - kuitenkin sen oli jatkuttava.

Talvisota päättyi raskaisiin rauhanehtoihin maaliskuussa 1940, mutta tämä rauhanaika ei muodostunut pitkäaikaiseksi, ehti kulua ainoastaan 15 kuukautta talvisodan päättymisestä, kun jälleen jaettiin miehille määräyksiä ylimääräisiin kertausharjoituksiin, nytkin oli kokoontumispaikkana Pöllän koulu. Nyt lähtijöinä oli Raution miesten lisäksi ne Karjalan miehet, jotka tänne olivat siirtolaisiksi tulleet, menetettyään talvisodan päättyessä kotinsa ja kotiseutunsa.

Voimme vain kuvitella mitä näiden lähtevien miesten mielessä liikkui, kuinka raskasta oli lähtö sotaan, toisen kerran lyhyen ajan sisällä. Suurin osa miehistä oli perheellisiä. Kotiin jäi vaimo ja pienet lapset kyyneleet silmissä toivottamaan aviopuolisolle ja isälle siunattua matkaa. Moneen kotiin isä ei enää koskaan palannut, sillä kaksikymmentä miestä jotka silloin tästä lähtivät sai sankarikuoleman.

Koska tällä paikalla on tällainen historiallinen tausta, niin sotaveteraanien keskuudessa virisi ajatus vaatimattoman muistomerkin pystyttämiseen tähän pihan laitaan. Tähän luonnonkiveen on kiinnitetty laatta, jossa sanat: Tältä pihalta lähtivät Raution miehet talvisotaan 13.10.1939 ja jatkosotaan 18.6.1941. Raution Sotaveteraanit. Kotiseutuyhdistys.

Sotaveteraanien puolesta luovutan tämän muistomerkin Raution kotiseutuyhdistyksen hoitoon. Olkoon tämä veteraanikivi liittämässä eri sukupolvia toisiinsa tämän rakkaan isänmaan rakennustyössä. Veteraanien rivit harvenevat nopeassa tahdissa, ei ole kaukana se aika jolloin viimenenkin sotaveteraani saa kutsun viimeiseen iltahuutoon, toivoisin, että Raution kotiseutuväki tämänkin jälkeen kokoontuisi tämän kiven äärelle heidän muistoaan kunnioittamaan.

Koskenkorvalla asuva Leo Palomäki voitti jääveiston Suomen mestaruuden työllään "Urheilua". Urheilun kirkasta puolta kuvaavat palkintokorokkeen huipulle sijoitetut kauniit pokaalit. Urheilun synkkää puolta kuvaavat korokkeen juurelle sijoitetut doping-välineet, pilleripurkit ja viinapullot. Suomen mestaruus oli Leo Palomäen ensimmäinen. Toiseksi sijoittui Ikaalisista kotoisin oleva Seppo Kanko.

Käykää tutustumassa hienoihin kilpailutöihin Tapion Tuvalla. Jäähän tehtyjä taidokkaita kolmiulotteisia muotoja on melkein mahdotonta sanoin tai kuvin kertoa.

Tapion tuvalla jääveiston Suomen mestaruuskisat alkaen lauantaina 1.3.2008 kello 9.00

Kalajoen Latu ry. sai yllättäen järjestettäväkseen jääveiston SM-kisat tänä vuonna johtuen siitä, ettei Lappeenrannassa ollut mahdollisuuksia järjestää kisoja jään puutteen vuoksi. Jäät nostettiin Hiekkasärkkien lammista ja sahattiin maanantaina. Tapion Tuvan pihapiiriin asetettiin 15 aihiota jääveistoksia varten. Jääkuutioiden mitat ovat 120x180 cm.

Kilpailuun on ilmoittautunut 10 parasta suomalaista kaksimiehistä joukkuetta. Kilpailun ulkopuolella veistää venäläinen joukkue. Kalajoella on jäätä veistetty jo yli kymmenenä vuotena. Kerran aikaisemmin on Kalajoella pidetty jäänveiston SM-kisat.

Jääveistosta

Jää on yllättävän pehmeä materiaali, ja siitä tehdyt veistokset säilyvät hyvin pitkään kauniina viileässä säässä. Jääveistäjän työkaluiksi sopivat pieni saha, erilaiset taltat, piikit ja höylät. Ylimääräisen jään poistoon sopii veistoksen alkuvaiheessa moottorisaha.

Jäänveistäjä puuhailee raikkaassa talvisäässä tuntikausia. Säänmukainen pukeutuminen on tärkeää ja kerrospukeutuminen soveltuu parhaiten talviliikkujalle. Jäänveistäjä kyyristelee, kurkottelee, sahaa ja näpertelee. Vaatteiden on hyvä olla joustavat, selkää suojaavat ja kosteutta kestävät. Hanskat ovat tärkeät jäänveistäjän työvälineet. Niiden tulee olla kosteutta kestävät ja työkalujen käsittelyyn soveltuvat. Varahanskat, taukotakki on hyvä olla mukana, lämmintä juotavaa ei saa unohtaa. Jääveistoksen isot linjat ja perusmuodot hahmotellaan ensin ja sen jälkeen työstetään yksityiskohtia käsityökaluilla. Jäätä kuoritaan kerros kerrokselta.

Kovalla pakkasella jää voi säröillä, kun taas pikkupakkasella jäisiä osia voi liittää toisiinsa veden avulla. Tärkeää on, että veistoksen muodot ovat selkeitä: mitä ilmavamman ja ohuemman veistoksesta saa, sitä kauniimpi lopputulos syntyy. Jääveistoksen pintakuvionti luo veistoksen säihkeen. Veistoksen pinnan saa sileäksi ja kirkkaaksi lämmittämällä sitä kevyesti paljaalla kädellä tai silitysraudalla. Sähkötyökalujen käytössä on kuitenkin otettava huomioon turvallisuusnäkökulmat kosteissa olosuhteissa. Valmis veistos valaistaan takaa päin ja alhaalta, niin että jää säihkyy valossa ja heijastelee eri värejä.

Kuvat RR
Jäänveiston kilpailut Tapion tuvan maastossa vuonna 2006