Sumentaako puolueuskollisuus aivot?
Erkki Aho 09 02 2007, 8:39Tämä on tärkeä juttu!
Maaliskuun eduskuntavaalit tarjoavat mahdollisuuden saada Kalajoelta jälleen oma kansanedustaja. Viimeksi Kalajoelta on ollut kansanedustaja vuosina 1929-1944.
Kansanedustaja on poliittinen henkilö. Hänellä on kuitenkin toinenkin rooli: oman alueensa edun seuraaminen ja ajaminen. Tämä jälkimmäinen rooli ei näy valtakunnallisessa julkisuudessa, vaan on hiljaista vaikuttamista ja puurtamista sen hyväksi, että myös kansanedustajan kotikenttä tulee huomioonotetuksi.
Kalajoella on tällä kertaa erinomaiset mahdollisuudet saada oma kansanedustaja Arkadianmäelle. Asia on niin tärkeä, että äänten keskittämisen pitää tapahtua yli puoluerajojen. Seutukunnan kannalta puolueuskollisuus on pikemminkin haitta; se edesauttaa äänten hajautumista ja lopputulos on silloin yhtä tyhjän kanssa eli seuraavatkin vuodet Kalajoki ja Ylivieskan seutukunta saavat olla ilman kansanedustajaa. Se, että vaali ymmärretään seutukunnallisen edun kannalta ja siten henkilövaalina, ei vielä riitä. Kalajokisten tulee lähteä uurnille joukolla, eikä jäädä nukkuvien puolueeseen moittimaan myöhemmin kuinka äänestämässä käyneet eivät toimineetkaan niin kuin odotettiin.
Puolueuskollisuus
Tavattoman moni ihminen on julistautunut tietyn puolueen kannattajaksi myötäillen sen tekemisiä riippumatta siitä, mitä puolue tekee. Näin äänestäjä alkaa totella puoluetta. Monet ovat perineet jo äidinmaidossa esimerkiksi keskustalaisuuden, vasemmistolaisuuden tai kokoomuslaisuuden. Sanotaan, että vaikea on saada vanhaa koiraa istumaan uudella tavalla. Kalajokikin on paikkakunta, missä keskustalaisuus on uskontoon verrattava asia. Kaikki keskustalaisuudesta poikkeava on Kalajoella politiikkaa, keskustalaisuus ei ole sitä. Siksi monen on varmaan vaikea ymmärtää kalajokisten omaa etua näissä eduskuntavaaleissa. Keskustalla ei ole omaa ehdokasta. Myöskään seutukunnan keskustalaisilla, kokoomuslaisilla, eikä vasemmistoliiton ehdokkailla ole mainittavia läpimenon edellytyksiä.
Tällä kertaa on poikettava perinteistä. On äänestettävä henkilöä, eikä puoluetta. Kalajoella on äänioikeutettuja noin 6000. Äänestysprosentti viime vaaleissa oli lähes 70 %. Kalajokisilla on mahdollisuus saada nyt omilla äänillään oma ehdokas kansanedustajaksi. Kysymys on siitä, halutaanko omaa kansanedustajaa vai ei. Sumentaako puolueuskollisuus aivot? Onko kateus kiimaakin suurempi voima?
Perussuomalaiset tarvitsevat 12000 ääntä Oulun vaalipiirissä yhtä kansanedustajapaikkaa varten. Tämä merkitsee sitä, että jokaisen 18:sta ehdokkaasta on saatava keskimäärin 667 ääntä. Tämä ei taida olla mahdoton tavoite?
Seutukunta tarvitsee edustajan
Ylivieskan seutukunta on ollut ilman kansanedustajaa jo kahdeksan vuotta. Se on kohtuuttoman pitkä aika. Äänten keskittämisellä on mahdollisuus saada alueelta oma henkilö eduskuntaan. Tarvitsen noin 3000 – 3500 ääntä tullakseni valituksi. Tärkeintä on se, että kotikenttä pitää. Tämä merkitsee sitä, että Erkki Ahon tulisi saada Kalajoelta 1450 ääntä, Alavieskasta 350 ääntä, Ylivieskasta 750 ääntä, Sievistä 250 ääntä ja 1/3 äänimäärästä tulisi Oulun läänin muista kunnista. On todennäköistä, että 3733 ääntä riittää kansanedustajan paikkaan minulle näissä vaaleissa Oulun vaalipiirissä.
Kalajoen ja Ylivieskan seutukunnan etu on se, että varmistetaan edes yksi ehdokas läpi eduskuntaan. Olen valmis palvelemaan tässä tehtävässä ja asetan laajan tietämykseni seudun asioista täysipainoisesti käyttöön myös kansanedustajana.
Oleellinen kysymys näissä vaaleissa ei ole puolueuskollisuus, vaan miten Kalajokilaaksossa ja Suomessa selvitään eteenpäin.