Suomen maataloussota
Erkki Aho-nettipäiväkirja, lisätieto-osasto 11.11.2007

Liittyy kirjoitukseen:
”EU ja maatalouden tuet Suomessa – päivän kuuma peruna” (31.10.2007)
http://www.erkkiaho.com/blog/index.php?content=detail&id=506

Rautiolaissyntyisen sukulaiseni MTV3:n Pariisin kirjeenvaihtaja Helena Petäistö on kirjoittanut kolumnin "Suomen maataloussota" Suomen Kuvalehteen, jossa hän kertoo totuuden Suomen maataloustuista ja niihin johtaneista neuvotteluista:
________________________________________________________

Suomen maataloussota

Satojen vuosien ajan on Suomea koeteltu itärajalla kerta toisensa jälkeen. Yli 50 sotaa on opettanut, että helpolla emme pääse koskaan ja että aina täytyy taistella yksin.

Enää meiltä ei onneksi viedä ihmishenkiä. Mutta säännöllisin väliajoin koittaa suuri psykodraama, jossa taistelemme taas yksin: EU:n maataloustukineuvottelut. Ei juurikaan auta, että Pohjois-Ruotsin autioituessa ruotsalaiset nyt katuvat, etteivät aikoinaan neuvotelleet omia järjestelyjään Tukholman pohjoispuolella oleville alueille. Me olemme pohjoisessa ypöyksin – jälleen kerran.

Kun Suomen jäsenyysneuvottelut päättyivät Brysselin Charlemagnessa maaliskuun 2.päivän iltana 1994, muistan elävästi, että Eurooppa-ministeri Pertti Salolainen oli Suomen valtuuskunnassa ainoa, joka kykeni pakottamaan hymyn huulilleen. Muiden ilmeet olivat vaisuja, ei se johtunut pelkästä väsymyksestä. Jäsenyysneuvottelujen maatalousosa, joka venytti maratonia äärimmilleen, oli neuvottelijoillemme katkera prosessi.

Suomi ei ollut EU:n perustajavaltio, eikä maatalouspolitiikkaa siis oltu rakennettu näin pohjoisen maan tarpeisiin. Pienen ja tuntemattoman maan olosuhteista ja ongelmista ei juuri välitetty. Lopputulos oli äärimmäisen monimutkainen kokonaisuus, mutta sen kanssa on vain elettävä. Se on EU-jäsenyytemme hinta. Se, että tulokseen ylipäätään päästiin, edellyttivät tyypillistä EU-taktiikkaa: Jäsenmaille sanottiin yhtä, meille toista. Komissio lupasi jäsenmaille, että kaikki Suomelle sallitut kansalliset tuet ovat määräaikaisia. Vasta sitten vastahakoisimmatkin saatiin suostumaan jäsenyyteemme. Suomelle asiasta ei hihkuttu sanaakaan. Neuvottelujen jälkeen selitettiin, ettei komission julistus asiasta sitonut Suomea.

Neuvottelut eivät loppuneet neuvottelupöytään. Poliittisten sopimusten kirjaaminen lakitekstiksi oli siihen osallistuneen suurlähettiläs Antti Kuosmasen mukaan Suomelle toinen, yhtä ankara taistelu. Takkiin tuli esimerkiksi siinä, että kansallisia tukia koskevat määräykset jäivät siirtymämääräyksiä koskevaan jaksoon – mihin komissio voi siis siitä syystä aina vedota.

Nyt elämme jo neljättä psykodraamaa kansallisen tuen jatkumisen ehdoista, Joka kerta komission tavoite on alentaa tuen määrää ja pitää se luonteeltaan määräaikaisena. Mutta komissiolta tihkuneiden tietojen mukaan sen tarkoitus ei ole tappaa Suomen maataloutta, vaan ratkaisu pitää löytyä muodossa tai toisessa. Suomalainen oikeustaju oli kovalla koetuksella meille täysin epäoikeudenmukaisen sokeriratkaisun kanssa. Siksi ei myöskään komission pidä ihmetellä suomalaista epäluuloisuutta!

Meille pitäisi sen olla pääasia, että maaseutu pysyy asuttuna. Onneksi se päämäärä on myös Ranskalla, jonka kanssa yhteinen maataloussävel on usein löydetty maidemme erilaisuudesta huolimatta. Autioituneelle maaseudulle eivät turisti eksy. Se tiedetään maailman matkailutilastojen kärkimaassa. Mitä enemmän Pohjois-Ruotsi autioituu, sitä tärkeämmäksi matkailuvaltti voi myös meidän asuttu maaseutumme olla.

Liittolaisia tarvitsemme siis kipeästi myös maataloustaistossa. Sotien jälkeen opimme oveliksi. Osasimme juoda vodkaa ja metsästää villisikoja – vain suulle emme sentään suostuneet äijien kesken suutelemaan. Samaa perinnettä jatkoi pääministeri Paavo Lipponen lännessä sukkuloimalla ahkerasti Brysselissä ja muissa pääkaupungeissa viinilaseja kilistellen ja salongeissa seurustellen. Ennen kaikkea osallistuen aktiivisesti Euroopan rakentamiseen.

Tällä kertaa maatalousongelmien annettiin kaatua päälle ihme kyllä ikään kuin yllätyksenä. Toivottavasti tämä taistelu todistaa vihdoin, ettei meillä ole missään vaiheessa varaa jäädä Itämeren taakse Impivaaraan nyhjöttämään. Ahkera taustavaikuttamistyö kaikilla tasoilla kaikkiin suuntiin ja koko ajan on pienen periferiamaan ehdoton elinehto.

Helena Petäistö

Kolumnisti on MTV3:n uutisten Pariisin-kirjeenvaihtaja, joka hoitaa myös EU-asioita.