SAMI PARKKONEN / HS 2.11.2009 Vaalirahakohun yhteydessä on jälleen kerran esitetty, että asiaan liittyvät epäselvyydet ja jopa lainvastaiset toimintamallit ovat vain vanha tapa hoidella asioita. Termillä maan tapa on perusteltu niin säätiölain rikkomista kuin liikemiesten ja poliitikkojen läheisiä suhteitakin – ja lisätty pääministerinkin suulla, että näin on toimittu vuosikymmeniä. On annettu ymmärtää, että koska näin on ollut aina, asiassa ei ole mitään väärää tai tuomittavaa. On kuitenkin syytä muistaa, että vaalirahailmoitusten laiminlyöminen on rikos. On syytä muistaa sekin, että säätiölain tai hankintalain rikkominen on rikos. Se, että näitä rikoksia on tehty vuosikymmeniä, tekee asiasta erityisen hämmästyttävän. Liike-elämän eliitin ja poliittisen eliitin kansalaisilta salatussa yhteispelissä maan tavalla tarkoitetaan toimintaa, josta molemmat hyötyvät sekä taloudellisesti että poliittisesti. Tällainen toiminta täyttää Euroopan unionin 1990-lopulla antaman järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkistön. Määritelmän mukaan rikollisryhmän järjestäytyneisyys edellyttää, että ryhmä täyttää kuusi oheisen listan kriteereistä. Näihin kuuteen sisältyvät pakollisina kohdat 1, 3, 5 ja 11. Kriteerit ovat seuraavat: 1.Useamman kuin kahden henkilön yhteistyö. 2.Jäsenillä on määrätyt tehtävät. 3.Toimii pitkän tai määräämättömän ajan. 4.Käyttää sisäistä kuria. 5.Epäillään törkeistä rikoksista. 6.Toimii kansainvälisellä tasolla. 7.Käyttää väkivaltaa tai muita uhkailukeinoja. 8.Käyttää peiteyhtiöitä. 9.Harjoittaa rahanpesua. 10.Pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin, julkiseen hallintoon, tiedotusvälineisiin, oikeusviranomaisiin tai talouselämän edustajiin. 11.Toiminnassa taloudellisen hyödyn tai vallan tavoittelu on määräävä tekijä. Keskusrikospoliisi sekä Patentti- ja rekisterihallitus selvittävät parhaillaan, onko esimerkiksi Nuorisosäätiö toiminut lainvastaisesti käyttäessään varojaan Matti Vanhasen ja muiden keskustalaisten poliitikkojen tukemiseen. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (Ara), jonka olisi pitänyt valvoa Nuorisosäätiön asuntotoimintaa, tutkii parhaillaan säätiön rakennushankkeiden kilpailutuksen asianmukaisuutta sekä asukkailta perittyjen vuokrien ja säätiön maksamien kokouspalkkioiden kohtuullisuutta. Matti Vanhanen oli itse Nuorisosäätiön varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana vuosina 1983-2003. Hän on saanut säätiöltä tuolloin ja myöhemmin kymmeniätuhansia euroja vaalitukea. Puheenjohtajana ollut kansanedustaja Antti Kaikkonen on saanut säätiön vaalitukea tuhansia euroja. Nuorisosäätiön johdon toiminnassa kyse on ollut usean henkilön pitkään jatkuneesta yhteistyöstä (kohdat 1 ja 3), jonka määräävänä tekijänä on ollut taloudellisen hyödyn ja vallan tavoittelu (kohta 11). Ja on muistettava, että Nuorisosäätiön tapaus on vain jäävuoren huippu. Puoluesihteerin väitetyt uhkailut keskustan rivikansanedustajia ja puolueen toiminnassa mukana olleita kohtaan kertovat sisäisestä kurista (kohdat 4 ja 7). Sekä puoluetoimijoilla että säätiöissä ja yrityksissä mukana olleilla toimijoilla on ollut omat selkeät tehtävänsä vaalirahoitusta, tukia ja sopimuksia järjesteltäessä (kohta 2). Poliitikkojen Yleen kohdistama uhkailu ja painostus TV2:n Silminnäkijä-ohjelman jälkeen on alastomimmillaan sitä, mitä kohdassa 10 tiedotusvälineiden osalta tarkoitetaan. Keskustavaikuttaja Erkki Laatikaisen vaatimukset median toimia suitsivista laeista ovat vaikuttamispyrkimyksistä törkeimpiä. Edellä kuvattua järjestäytynyttä, vuosia jatkunutta rikollista toimintaa nimitetään meillä maan tavaksi. Se on vain tapa, toimintamalli. Juuri näin on kaikissa muissakin suurissa järjestäytyneen rikollisuuden muodoissa. Toisin kuin yleensä annetaan ymmärtää, suuri järjestäytynyt rikollisuus ei ole mitään liivijengien tai ylipäätään jengien toimintaa. Se on liiketoimintaa, maksimaalisten voittojen hankkimista mahdollisimman edullisesti ja nopeasti. Ja toisin kuin meillä annetaan ymmärtää, järjestäytynyt rikollisuus on mukana myös kaikessa laillisessa liiketoiminnassa. Rakennusala, kuljetus, kauppa, turismi, liikennöinti, nettibisnes, kustannustoiminta, jätehuolto, maatalous – lähes kaikki inhimillisen taloustoiminnan osat ovat järjestäytyneen rikollisuuden toimialoja. Näin on ollut jo vuosikymmeniä. Italiassa järjestäytyneen rikollisuuden tunnetuin muoto on sisilialainen mafia Cosa nostra. Tämä ei ole järjestön virallinen nimi, mutta kaikki – jokainen ulkopuolinen ja jokainen jäsen – kuitenkin tietävät, mistä on kyse. Cosa nostra on suomeksi meidän asiamme, meidän juttumme. Meillä Suomessa osa poliitikoista ja liike-elämän toimijoista muodostaa verkoston, järjestelmän, joka on rikkonut lakeja vuosikausien ajan. He ovat saaneet toiminnallaan suurta taloudellista hyötyä ja valtaa sekä edistäneet omaa asemaansa. Meillä maan tapa on suuren ja vaikutusvaltaisen järjestäytyneen rikollisuuden muodon kutsumanimi aivan kuten Cosa nostra on mafian kutsumanimi Sisiliassa. Suomessa maan tapa on tarkoittanut lakien rikkomista. Se on tarkoittanut salaisia sopimuksia liikemiesten ja poliitikkojen välillä. Se on tarkoittanut poliittisen vallan hankkimista ja manipulointia sekä vaalien manipulointia taloudellisen tuen avulla. Se täyttää lähes kaikki Euroopan unionin järjestäytyneen rikollisuuden kriteerit ja vertautuu näin muihin järjestäytyneen rikollisuuden muotoihin. Tämän tunnustaminen on ensimmäinen edellytys sille, että poliittinen ja taloudellinen eliittimme voi alkaa pestä kasvojaan – eikä vain käsiään. On epäilty myös tapaus Wincapitan kohdalla käyneen toteen joitakin kohtia kirjoituksesta!

Onko koko syyttäjäporukassa nuhteetonta koska syyteharkinnassaan jo tavallaan ottavat tuomiovallan, joka kuuluu oikeusistuimelle jo omiin käsiinsä?