L1 (31.10.2007)

Erkki Aho   31 10 2006, 8:40

Erkki Aho-nettipäiväkirja, lisätieto-osasto 31.10.2007

Liittyy kirjoitukseen:
”EU ja maatalouden tuet Suomessa – päivän kuuma peruna” (31.10.2007)
http://www.erkkiaho.com/blog/index.php?content=detail&id=506
______________________________________________________

Komission toimivalta ja kansalliset maataloustuet

Laissa maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista (1559/2001) säädetään valtion ja MTK:n välisestä neuvottelumenettelystä. Lain 8 §:n mukaan valtion ja MTK:n välillä sovitaan kansallisia tukia koskevien esitysten tekemisestä Euroopan unionille (EU). Mikäli nämä neuvottelut eivät johda yhteisymmärrykseen, valtioneuvosto päättää esityksen tekemisestä komissiolle.

Yleistä tukiartikloista

Suomen liittymissopimuksen kansallisia maataloustukia koskevista siirtymätoimenpiteistä määrätään sopimuksen 137-144 artiklassa. Näistä määräyksistä merkityksellisiä ovat 137, 141 ja 142 artikla.

Artikla 137

Artiklassa 137 määrätään siirtymäkauden kestosta. Artiklan mukaan, jollei liittymisasiakirjassa toisin säädetä, uusiin jäsenvaltioihin sovelletaan täysimääräisesti yhteisestä maatalouspolitiikasta johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia. Edelleen, 137 artiklan mukaan siirtymätoimenpiteiden soveltaminen loppuu vuoden 1999 lopussa, jollei siirtymätoimenpiteitä koskevista erityismääräyksistä (kuten juuri 141 tai 142 artiklasta), "joissa määrätään erilaisista päivämääristä tai määräajoista, muuta johdu". Näin ollen 141 ja 142 artiklaa voidaan soveltaa - huolimatta niiden luonteesta siirtymätoimenpiteinä - vielä vuoden 1999 jälkeen, mutta tämän on suoraan tai ainakin välillisesti ilmettävä näistä määräyksistä itsestään.
Suomen liittymissopimuksen 141 artiklassa määrätään ns. "vakavien vaikeuksien tuesta". Artikla kuuluu seuraavasti:

"Jos liittymisestä aiheutuu vakavia vaikeuksia, jotka ovat yhä olemassa sen jälkeen kun 138, 139, 140 ja 142 artiklan määräyksiä on sovellettu täysimittaisesti ja yhteisössä voimassa oleviin sääntöihin perustuvia muita toimenpiteitä, komissio voi antaa Norjalle ja Suomelle luvan myöntää tuottajille kansallisia tukia, joiden tarkoituksena on helpottaa näiden täysimääräistä yhdentymistä yhteiseen maatalouspolitiikkaan."

Artiklassa tarkoitettu tuki on tarkoitettu maatalouden sopeuttamisen tueksi. Tuen on tarkoitus olla alenevaa, eikä tuen pysyvyydelle ole takeita. Tuen jatkaminen ja tukitaso ovat kuitenkin riippuvaisia "vakavien vaikeuksien" olemassaolosta. Niin kauan kuin tällaisia vaikeuksia on yhä olemassa - eikä niitä voida poistaa esim. yhteisen maatalouspolitiikan alaisten tukien avulla - tuen myöntämisen edellytykset ovat edelleen olemassa. Esimerkiksi luonnonolosuhteista johtuvat vaikeudet voivat nykyisillä tuotantosuunnilla ja yhteisön tukijärjestelmillä jatkua hyvinkin pitkän ajanjakson.

Artikla 142

Liittymissopimuksen 142 artiklassa määrätään pitkäaikaisesta Suomen kansallisesta ns. pohjoisen tuesta. Tuen tarkoituksena on varmistaa, että maataloutta voidaan ylläpitää kyseisillä komission vahvistamilla "erityisillä" alueilla. Artikla kuuluu seuraavasti:

1. Komissio antaa Norjalle, Ruotsille ja Suomelle luvan myöntää pitkäaikaisia kansallisia tukia sen varmistamiseksi, että maataloutta pidetään yllä erityisillä alueilla. Kyseiset alueet käsittävät 62. leveyspiirin pohjoispuolella sijaitsevat maatalousalueet ja eräät kyseisen leveyspiirin eteläpuolella sijaitsevat lähialueet, joilla vallitsevat vastaavanlaiset maatalouden harjoittamisen erityisen vaikeaksi tekevät ilmasto-olosuhteet.

2. Komissio määrittää 1 kohdassa tarkoitetut alueet ottamalla erityisesti huomioon: - alhaisen väestötiheyden; - maatalousmaan osuuden kokonaispinta-alasta; - ihmisravinnoksi tarkoitettujen peltokasvien viljelyyn varatun maatalousmaan osuuden käytetystä viljelypinta-alasta.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tuet saavat liittyä fyysisiin tuotantotekijöihin, kuten maatalousmaan hehtaarimääriin tai eläinten lukumääriin, ottaen huomioon markkina-asetuksissa säädetyt asianomaiset rajoitukset sekä kunkin tilan perinteiset tuotantotavat, mutta ne eivät saa: - olla yhteydessä tulevaan tuotantoon; tai - johtaa tuotannon kasvuun tai liittymistä edeltävänä vertailuaikana, jonka komissio vahvistaa, todetun kokonaistuen määrän kasvuun.

Johtopäätöksiä artikloista

On huomattava, että 142 artikla ja siinä tarkoitettu tuki poikkeaa oikeudelliselta luonteeltaan olennaisesti 141 artiklasta ja sen mukaisesta tuesta. Erityisesti, 142 artiklassa vahvistetaan kyseisten alueiden pitkäaikainen tuen tarve, joka johtuu maatalouden harjoittamisen erityisen vaikeaksi tekevistä ilmasto-olosuhteista.

Lisäksi on huomattava, että komissiolla ei ole 142 artiklan mukaisen tuen myöntämisen suhteen harkintavaltaa. Artiklan mukaan komissio nimittäin "antaa … luvan" myöntää tukia (vrt. edellä 141 artikla, jonka mukaan komissio "voi antaa" luvan myöntää tukia).

Artiklan kohdassa 3 asetetaan kuitenkin merkittäviä rajoituksia tuen myöntämiselle. Erityisesti, 142-tuki ei saa johtaa tuotannon kasvuun tai kokonaistuen määrän kasvuun verrattuna komission vahvistamaan ajankohtaan ennen liittymistä. Kansallinen 142-tuki on pitkäaikaista, luonteeltaan pitkälti pysyvää tukea, joka perustuu artiklassa vahvistettuihin erityisen vaikeisiin ilmasto-olosuhteisiin. Artiklassa on asetettu kuitenkin merkittäviä rajoituksia tuen myöntämiselle. Erityisesti, 142-tuki ei saa johtaa tukien kokonaistason nousuun 142-alueilla verrattuna komission vahvistamaan vertailuvuoteen ennen Suomen liittymistä yhteisöön. Näin esim. LFA-tuen korottaminen on peruste alentaa myös 142-tukea, jos muussa tapauksessa kokonaistuki nousisi.

Tukia koskevat päätökset

Komissio on viimeksi hyväksynyt Suomen kansalliset 141-tuet vuosiksi 2004-2007 16.3.2004 antamallaan päätöksellä (K(2004)475). Päätös perustui Suomen 7.11.2003 tekemään tuki-ilmoitukseen. Tukipäätös koskee eräitä investointitukia, ympäristötukea ja suoraa tulotukea. Tämän muistion kannalta lähinnä tulotukea koskevalla päätöksen osalla on merkitystä.

Komissio on viimeksi hyväksynyt Suomen kansalliset 142-tuet 24.5.2002 antamallaan päätöksellä (K(2002)1903). Päätös perustui Suomen 15.6.2001 pyyntöön, että komissio tekisi aikaisempiin tukien hyväksymispäätöksiin tiettyjä muutoksia. Päätöstä sovelletaan vuoden 2002 alusta lukien. Soveltamiselle ei ole asetettu taka-rajaa, mikä ilmentää 142-tuen pitkäaikaista luonnetta.

Komission mukaan suunnitellut tukitoimenpiteet vastaavat liittymisasiakirjan 142 artiklan 3 kohdassa asetettuja tavoitteita, sillä ne on suunniteltu sellaisen perinteisen alkutuotannon ja jalostuksen ylläpitämiseksi, joka soveltuu luontaisella tavalla kyseisten alueiden ilmasto-olosuhteisiin, samoin kuin maataloustuotteiden tuotannon, kaupan pitämisen ja jalostuksen rakenteiden parantamiseksi, kyseisten tuotteiden markkinoille saattamisen helpottamiseksi sekä ympäristön suojelun ja maaseudun säilyttämisen varmistamiseksi.

Tukitoimenpiteissä otetaan komission mukaan huomioon mm. luonnonhaittakorvaukset eli LFA-tuki, maatalouden ympäristötuki ja yhteisten markkinajärjestelyjen mukainen tuki. Toimenpiteet eivät todennäköisesti lisää kokonaistukea eivätkä tarvittavien muiden toimenpiteiden kanssa kasvata tuotantoa vastaavaan vertailukauteen (1991, 1992 tai 1993) nähden.

Hallitus on kuitenkin ilmoittanut muiden tukien käsittelyn yhteydessä EU:n komissiolle tarkoituksestaan leikata 141-tuen ohella myös 142-tukea. Silloinen maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja ja EU:n maatalouskomissaari Frans Fischler sopivat 10.11.2004 perusteista, joilla Suomi voi maksaa maatiloille uutta kansallista lisätukea. Suomi voi maksaa luonnonhaittakorvauksen (LFA) kansallista tukea pääasiassa kotieläintiloille koko maassa, pohjoisessa hehtaaria kohti hiukan enemmän kuin etelässä.

Maa- ja metsätalousministeriö on tehnyt 23.6.2004 ilmoituksen komissiolle kansallisen luonnonhaittakorvauksen (LFA) lisäosan korottamisesta niin, että luonnonhaittakorvauksen maksimikeskiarvo nousisi 250 euroon hehtaarilta. Ilmoitus on tämän muistion kannalta keskeinen, koska LFA:n korottamisella perustellaan 141- ja 142-tuen alentamista.

Ilmoituksessa esitetty kuvaus asian taustasta valaisee 141- ja 142-tukien tilannetta ja LFA:n korottamisen yhteyttä näihin tukiin, minkä vuoksi kuvaus toistetaan seuraavassa kokonaisuudessaan:
"Artiklaan 141 perustuvasta kansallisesta tuesta käydyissä komissaari Fischlerin ja ministeri Korkeaojan välisissä neuvotteluissa sovittiin [13.10.2003], että ehtona artiklaan 141 perustuvan kansallisen tuen käytölle Suomen tulisi täysimääräisesti käyttää kaikkia yhteisön säädöksiin perustuvia tukimahdollisuuksia.

Luonnonhaittakorvauksesta (LFA) sovittiin, että Suomi ottaisi käyttöön LFA:n uuteen maksimikeskiarvoon (250 €/ha) perustuvan tukijärjestelmän vuodesta 2005 lähtien.

Nykyisen toteutuneen koko maan keskimääräisen tukitason (195 €/ha) korotus toteutettaisiin kansallisella luonnonhaittakorvauksen lisäosalla, ja korotuksen kokonaisvaikutus Etelä-Suomessa (tukialueet A ja B) olisi 48-50 milj. euroa. Puolet tästä, 25 milj. euroa, otettaisiin huomioon Etelä-Suomen kansallisen tuen vähennyksenä. Suomi totesi tässä yhteydessä, että korotuksen tulee koskea koko maata. Korotuksen toteutuksessa täytyisi myös ottaa huomioon CAP-uudistuksen toteutuksesta aiheutuvat ongelmat, ja korotus tulisi kohdistaa kotieläintiloille.


palautteet


ei palautteita