Onko Suomi oikeusvaltio?

Erkki Aho   30 10 2007, 10:11

image

Suomen perustuslain 2 §:n mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Julkisen vallankäytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Suomen perustuslain 3 §:n mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, hallintovaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto. Tuomivaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

Hyvä perustuslaki

Suomessa on erittäin hyvä perustuslaki. Ongelmana on vain se, että poliisit, juristit ja tuomioistuimet ohittavat Suomen perustuslain tehdessään päätöksia, vaikka perustuslain 106 §:n mukaan, jos tuomioistuimessa käsiteltävässä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen on ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. Perustuslain 98 §:n mukaan yleisiä tuomioistuimia ovat korkein oikeus, hovioikeudet ja käräjäoikeudet. Yleisiä hallintotuomioistuimia ovat korkein hallinto-oikeus ja alueelliset hallinto-oikeudet.

Oikeusministeriö määrittelee tuomioistuimet seuraavasti:

Tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa eli ratkaisevat, mikä yksittäisessä asiassa on oikein. Tuomioistuimet ovat riippumattomia: niitä sitoo ainoastaan voimassa oleva oikeus. Mikään ulkopuolinen taho ei voi puuttua niiden ratkaisuihin. Tuomioistuimen riippumattomuus taataan perustuslaissa.

Käräjäoikeudet käsittelevät rikos-, riita- ja hakemusasioita. Alioikeuden ratkaisu voidaan yleensä saattaa ylemmän tuomioistuimen tutkittavaksi. Käräjäoikeuden ratkaisusta valitetaan hovioikeuteen. Hovioikeuden ratkaisuun taas voi hakea muutosta korkeimmasta oikeudesta, jos korkein oikeus antaa valitusluvan.

Hallinto-oikeudet käsittelevät viranomaisten päätöksistä tehtyjä valituksia. Hallinto-oikeuden päätökseen haetaan muutosta korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Erityistuomioistuimia ovat markkinaoikeus, työtuomioistuin, vakuutusoikeus ja valtakunnanoikeus.

Jalot periaatteet

Oikeusprosessilla on myös laatutavoitteet. Oikeudenkäynnin tulee antaa varmat takeet oikeaan ratkaisuun pääsemisestä. Kysymys on oikeudenkäynnin luotettavuudesta. Asia on myös käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Kansalaisella on oltava todelliset mahdollisuudet saada asiansa tuomioistuin käsittelyyn. Kansalaisella tulee olla mahdollisuus valvoa ja kontrolloida oikeusistuimen toimintaa.
Pääsääntönä on oikeudenkäynnin suullisuus.

Tuomion purku on mahdollinen, jos lainvoimaisen tuomion purkuperustana on tuomion sisällöllinen virheellisyys, väärän lain soveltaminen, uusi seikka tai todiste, jonka todistaminen olisi johtanut toiseen lopputulokseen tai lopputulokseen vaikuttanut väärä todiste tai todistajan perätön lausuma, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen lopputulokseen. Purkuhakemuksen perusteena voivat olla myös oikeudenkäynnissä tapahtuneet vakavat prosessuaaliset virheet. Tai jos henkilöä, jota ei ole kuultu oikeudessa, kärsii haittaa tuomion johdosta. Prosessuaalinen virhe, jonka havaitaan/otaksutaan vaikuttaneen lopputulokseen, on purkuperuste. Katso oikeudenkäymiskaari 31 luku.

Purettavat tuomiot

Henkilökohtaiseen tapaukseeni viitaten olen hakenut Korkeimmalta oikeudelta purkua kaikkiin minua koskeviin Ylivieskan käräjäoikeuden, Vaasan Hovioikeuden, Rovaniemen hovioikeuden ja Korkeimman oikeuden tuomioihin. Perustellen lain oikeellisuudella.

Katso päiväkirjani kohtaa: ”Purettavat tuomiot” (30.10.2007)
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/503.htm
Koskien Korkeinta oikeutta katso päiväkirjani kohtaa:
"Korkein oikeus" (29.92007)
http://www.erkkiaho.com/blog/index.php?content=detail&id=482

Tuomiovoipaisuus

Korkeimmassa oikeudessa tuomioiden purkupäätöksen voi tehdä viisi tuomaria. Kaikkien tuomareiden täytyy olla esteettömiä eli he eivät voi olla sellaisia tuomareita, jotka ovat käsitelleet asiaa aikaisemmin.

Asiassa sovelletaan lakia tuomareiden nimittämisestä 25.2.2000/205. Lain 17 §:n mukaan tasavallan presidentti nimittää henkilön määräajaksi korkeimman oikeuden esityksestä.

Hovioikeudet

Suomessa on seuraavat hovioikeudet:

  • Helsingin hovioikeus
  • Itä-Suomen hovioikeus
  • Kouvolan hovioikeus
  • Rovaniemen hovioikeus
  • Turun hovioikeus
  • Vaasan hovioikeus

Järkyttäviä omia ja toisten kokemuksia

Minulla on kokemusta Vaasan ja Rovaniemen hovioikeuden toiminnasta. Kokemukset ovat järkyttäviä. Minulle ei luovutettu asiani esittelymuistiota, koska sitä ei oltu tehty. Miten tuomarit ovat voineet päättää asiasta ilman esittelymuistioita? Kuulopuheiden perusteellako? Päätöksentekijöiksi juttuuni Rovaniemen hovioikeudessa on merkitty Keijo Siljander, Teija Unkila ja Ritva Supponen. Soitin päätöksenteon jälkeen Ritva Supposelle, joka ei tiennyt tekemästään päätöksestä juuri mitään. Hän kuitenkin totesi, että heillekin voi tulla virheitä.

On todennäköistä, ettei yksikään Rovaniemen hovioikeuden tuomareista ollut perehtynyt asiaani millään tavalla. Minulle jäi sellainen vaikutelma, että etukäteen oli päätetty tehdä väärä päätös. Se tuli minulle täysin selväksi oikeusprosessin aikana.
Katso nettipäiväkirjastani kohtaa ”Rovaniemen hovioikeuden päätös”, asiakokonaisuus ja sisältö:
http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=305.

Helsingin Yliopiston siviilioikeuden professori Erkki Aurejärvi on myös menettänyt uskonsa Suomen oikeuslaitoksen toimintaan. Hän kertoi, että kävellessään hovioikeuden ohi hän huomasi eteisessä koivuhalkoja. Kun hän seuraavan kerran käveli hovioikeuden ohi, niin hän huomasi näistä koivuhaloista tulleen hovioikeuden tuomareita.

Käräjäoikeudet

Käräjäoikeudet käsittelevät rikos-, riita- ja hakemusasioita.
Suomessa on 1.10.2007 lukien 54 käräjäoikeutta.
Käräjäoikeuden päällikkö on laamanni ja muut tuomarit ovat käräjätuomareita. Eräitä asioita ratkaisemassa on myös maallikkojäseniä, lautamiehiä. Asiat käsitellään ja ratkaistaan joko istunnossa, johon jutun osapuolet kutsutaan tai kansliamenettelyssä, jolloin ratkaisu tehdään pelkästään asiakirjojen perusteella. Yksinkertaisia asioita ratkaisevat myös tuomioistuinharjoittelua suorittavat notaarit ja erityisen koulutuksen saanut kansliahenkilökunta. Käräjäoikeuksissa asiat ratkaisee käytännössä syyttäjä, vaikka toisin yritetään väittää.

Korkein hallinto-oikeus

Korkeimman hallinto-oikeuden tehtävät määritellään seuraavasti:
Valtaosassa korkeimman hallinto-oikeuden käsittelemistä asiaryhmistä ei ole valituslupajärjestelmää. Niissä asioissa asianosaisella on valitusoikeus, ja korkein hallinto-oikeus antaa myös aineellisoikeudellisen asiaratkaisun.

Hallintolainkäyttölaki on hallintotuomioistuinten prosessilaki. Muutoksenhakijan oikeusturvan takeena on hallintolainkäyttölain virallisperiaatteeksi ja oikeusturvaperiaatteeksi kutsuttu säännös, jonka mukaan tuomioistuin vastaa osaltaan siitä, että asia tulee selvitetyksi. Asianosainen pystyy yleensä ajamaan asiaansa ilman asiamiestä, mikä helpottaa muutoksenhakua ja oikeusturvan saamista.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa työskentelevät seuraavat tuomarit:
(nimi ja suluissa virassa aloittamisen vuosi)

- Pekka Hallberg (1993), presidentti
hallintoneuvokset:
- Ahti Rihto (1988)
- Ilmari Ojanen (1990)
- Olof Olsson (1993)
- Esa Aalto (1993)
- Pirkko Ignatius (1994)
- Raimo Anttila (1995)
- Pekka Vihervuori (1998)
- Marjatta Kaján (2000)
- Heikki Kanninen vv. (2000)
- Kari Kuusiniemi (2003)
- Niilo Jääskinen (2003)
- Ilkka Pere (2003)
- Ahti Vapaavuori (2003)
- Irma Telivuo (2004)
- Jukka Mattila (2004)
- Matti Pellonpää (2005)
- Tuula Pynnä (2006)
- Anne E. Niemi (2006)
- Matti Halén (2007)
- Sakari Vanhala (2007)

Kokemukseni Natura-asioissa

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on tehty Natura-asioissa lähes 700 väärää EY-direktiivien ja EY-tuomioistuimen vastaista päätöstä. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentin vaimo Taru Hallberg on ympäristöministeriön esittelijäneuvos.

Hallinto-oikeudet

Hallinto-oikeuksien tuomiopiirit maakunnittain:
Helsingin hallinto-oikeus:
Uusimaa ja Itä-Uusimaa
Hämeenlinnan hallinto-oikeus:
Kanta-Häme,
Pirkanmaa ja Keski-Suomi,
Kouvolan hallinto-oikeus:
Päijät-Häme
Kymenlaakso
Etelä-Karjala
Kuopion hallinto-oikeus:
Etelä-Savo,
Pohjois-Savo
Pohjois-Karjala,
Oulun hallinto-oikeus:
Pohjois-Pohjanmaa
Kainuu
Rovaniemen hallinto-oikeus:
Lappi
Turun hallinto-oikeus:
Varsinais-Suomi
Satakunta
Vaasan hallinto-oikeus:
Etelä-Pohjanmaa
Pohjanmaa
Keski-Pohjanmaa

Esimerkkinä Oulun hallinto-oikeus

Oulun hallinto-oikeus ei kerro nettisivuillaan hallinto-oikeuden tuomareiden ja esittelijöiden nimiä. Nimet on etsittävä ”salapoliisityönä”.

Heikki Jukarainen (ylituomari) johtaa Oulun hallinto-oikeutta.
Hänen lisäkseen hallinto-oikeuden jäseninä on kahdeksan hallinto-oikeustuomaria.
Löysin toimintakertomuksesta seuraavien tuomareiden nimet:

- Marja Mattila (1.8.2006 saakka),
- Pirjo Jalonen,
- Senja Kuopus,
- Aino Oksala,
- Matti Rainio ja
- Tuula Vilenius.

Lainkäyttöasioiden valmistelu- ja esittelytehtävissä työskentelee kymmenen lakimieskoulutuksen saanutta hallinto-oikeussihteeriä.
Löysin toimintakertomuksesta seuraavat nimet:

- Riitta Arjas,
- Kaisa Hagman (määrä-aikainen),
- Kaarina Kemppainen,
- Anne-Mari Keskitalo,
- Jari Kostilainen,
- Pekka Mikkola (määrä-aikainen),
- Harry Määttä,
- Anne Niemi,
- Jorma Nieminen,
- Jani Taskila (määrä-aikainen) ja
- Antti Toppari.

Heidän lisäkseen valmistelu- ja esittelytehtävissä toimii kaksi notaaria Raija Haukipuro ja
Harri Westerholm.

Toimistotehtäviä hallinto-oikeudessa hoitavat osastosihteeri ja kuusi toimistosihteeriä. Oulun hallinto-oikeus toimii jakaantuneena kahteen jaostoon. Asiat ratkaistaan jaoston istunnossa.

Edelleen järkyttäviä kokemuksia

Omat kokemukseni Oulun hallinto-oikeudesta ovat järkyttäviä. Päätös 4.6.2004 numero 04/0285/1 diaarinumero 01305/02/5000 on malliesimerkki Oulun hallinto-oikeuden ammattitaidosta. Paremminkin ammattitaidottomuudesta. Asian esittelymuistio on järkyttävin esittelymuistio, mitä olen koskaan oikeuskäsittelyssä nähnyt. Muistion laatija on Antti Toppari. Esittelijöistä Antti Toppari ja Kaarina Kemppainen ovat minun kokemukseni perusteella esittelijöinä täysin toivottomia tapauksia. Lain tuntemus heillä on mielestäni äärettömän heikko ja heiltä puuttuu oikeudentaju tyystin. Lotostakin saa helpommin päävoiton kuin Oulun hallinto-oikeudesta oikean päätöksen.

Kokonaisuutena ottaen Oulun hallinto-oikeus on yhtä turha asia kuin nunnan nännit ja paavin pallit. Veromarkat menevät kirjaimellisesti täysin ”harakoille”, kun Oulun hallinto-oikeutta pidetään yllä. Nettipäiväkirjassani löytyy lukuisia yksityiskohtaisia selontekoja ja perusteita tällaiseen yleistykseen.

Valitettava tosiasia

Harvassa maassa on sellainen tilanne kuin Suomessa, jossa entistä presidenttiä on syytä epäillä valtiopetoksesta eli puuttumisesta riippumattoman tuomioistuimen toimintaan sekä nykyistä tasavallan presidenttiä osallisuudesta valtiopetokseen salaamalla 6.5.1992 pidetyn ns. Koiviston konklaavin asiakirjat. Lisäksi Suomessa on syytä epäillä erittäin suurta joukkoa henkilöitä maanpetoksellisesta toiminnasta, sillä ns. Gordievskin listan mukaan KGB:llä oli Suomessa 216 suomalaista agenttia tai yhteishenkilöä. On syytä epäillä, että suojelupoliisi suojelee henkilöitä tietoisesti eli osallistuu itse maanpetokselliseen toimintaan. On mahdollista, että vielä nykyisessäkin eduskunnassa ja jopa nykyisessä hallituksessa on henkilöitä, joita on syytä epäillä maanpetoksellisesta toiminnasta.

Transparency Internationalin selvityksen mukaan Suomi on maailman neljänneksi epäluotettavin oikeusvaltio ja kuuluu samaan viiteryhmään Perun, Kamerunin ja Indonesian kanssa. Haluammeko jatkaa samaan tyyliin? Suomalaisia pidetään maailmalla perinteisesti rehellisyyden esikuvana. Viime vuosien kehitys on enemmän kuin huolestuttava.

Suomi on palautettava oikeusvaltioiden joukkoon.


palautteet


Suomi saisi hävetä! Muka Euroopan ja maailman mittapuussa oleva oikeusvaltio. Mitä isompi kenkä, sitä nätimpi tuomio. Näin on muuallakin, mutta pitääkö olla täällä ihannemaassa? Suomessa lykätään potaskaa ja vankasti! Hävetkää päättäjät kautta aikojen! Ja häpeä ja kärsi Suomen lammaslauma !

Ei, ei Suomi ole oikeusvaltio. Meillä on hyvin erillaisia tuomioita samanlaisista väärinteoista. Talonpoikaisjärki kunniaan!