Irakin sotaa käydään öljyn vuoksi

Erkki Aho   30 09 2007, 9:45

image

Yhdysvaltain keskuspankin Fedin eläkkeelle jäänyt pääjohtaja Alan Greenspan ei säästä sanojaan suomiessaan presidentti George W. Bushin hallintoa. Greenspanin mukaan Bushin hallinto aloitti Irakin sodan pääasiassa öljyn vuoksi. Bush lähti sotaan taloudellisten intressien vuoksi, eikä suinkaan Saddam Husseinin mahdollisten joukkotuhoaseiden takia. Greenspanin haastattelu julkaistiin viime viikolla.
(viikko 39).





Lyhyt Irakin historia

Irak on yli 20 miljoonan asukkaan teollisuusvaltio. Pohjoisessa se rajoittuu Turkkiin ja Syyriaan, lännessä Jordaniaan, etelässä Saudi-Arabiaan ja Kuwaitiin ja idässä Iraniin. Irakin ainoa yhteys Persianlahdelle on Umm Qasr ympäristöineen. Runsaat kolmesataa kilometriä Irakin rajalta länteen sijaitsevat Israel, Libanon ja Välimeri.

Irakin 1900-luvun historiaa hallitsevat länsimaisen kolonialismin seuraukset, Yhdysvaltain väliintulo, vaaralliset johtajat, kylmä sota ja öljy. Irakilla on maailman toiseksi suurimmat raaka-aineöljyvarat, mikä tekee siitä läntisille teollisuusmaille houkuttelevan. Vuonna 1917 brittijoukot tunkeutuivat Mesopotamiaan ja miehittivät Irakin. Vuonna 1921 Britannian siirtomaaministeriön johdolla perustettiin Kuwaitin valtio. Tällä tavalla estettiin Irakilta pääsy Persianlahdelle. Kun Saddam Hussein 70 vuotta myöhemmin tunkeutui Kuwaitiin niin hän sanoi tämän pienen kansallisvaltion olleen aina Irakia. Vuonna 1932 Irak tunnustettiin itsenäiseksi valtioksi.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat on näytellyt merkittävää roolia Lähi-Idässä. Vuodet 1963-1968 oivat Irakissa kaoottisia. Toinen CIA:n avustama vallankaappaus onnistui syrjäyttämään kuningas Quassimin, ja Baath-puolue sai lyhyeksi aikaa maan hallintaansa. Vuonna 1968 Saddam Hussein oli mukana johtamassa uutta kapinaa, jonka jälkeen kenraali Ahmed Hassan Bakrista tuli Irakin johtaja. Nyt Baath-puolue oli lujasti vallassa, ja Saddam Hussein nimitettiin varapresidentiksi. Tässä valta-asemassaan Saddam loi laajan salaisen poliisin verkoston, jonka tarkoituksena oli tehdä loppu toisinajattelijoista. Kenraali Bakr kansallisti Irakin öljyvarat vuonna 1972. Presidentti Nixon aloitti välittömästi juonittelut tämän päätöksen kumoamiseksi. Nixon järjesti yhdessä Iranin shaahin kanssa Irakin kurdien aseistamisen taisteluun Bakria vastaan. Irak lisättiin Yhdysvaltain ylläpitämälle listalle maista, jotka tukevat terrorismia.
Tämä toiminta loppui yllättäen 1975, kun varapresidentti Saddam Hussein ja shaahi pääsivät sopimukseen, jolla strategisesti tärkeä Shatt al Arabin meritien hallinta Persianlahdella siirtyi Iranille. Kun amerikkalaisten hallitsema shaahi sai haltuunsa reitin Persianlahdelle, amerikkalaisten tuki kurdeille loppui.

Suurin mullistus tapahtui vuonna 1979, jolloin Iranin shaahi syrjäytettiin kansannousussa. Valtaan nousi ajatollah Khomeini. Vallankaappauksen aikana kapinalliset valloittivat Yhdysvaltain Iranin suurlähetystön ja ottivat paikalla olleet amerikkalaiset diplomaatit panttivangeiksi. Heitä pidettiin 440 päivää vankeina, köysissä ja silmät sidottuina. Heitä esiteltiin tv-kameroille, jotka välittivät Amerikan nöyryyttämisen ympäri maailman.

Miltei samanaikaisesti Saddam Hussein syöksi kenraali Bakrin vallasta ja otti Irakin kokonaan komentoonsa. Saddam kutsui puolueen kaikki merkkihenkilöt yhteiseen kokoukseen. Saddam luki ääneen kaikkien puolueessa olevien kilpailijoidensa nimet. Saddamille uskolliset salaisen poliisin miehet tuuppivat kaikki listalla olleet ulos huoneesta ja ampuivat heidät.

Kumouksen jälkimainingeissa Yhdysvaltain presidentin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Zbigniev Brezezinski yllytti julkisesti Irakia hyökkäämään Iraniin ja valtaamaan Shatt al Arabin takaisin. Vuonna 1980 muotoiltiin niin sanottu Carterinoppi, jonka mukaan Amerikka tekee tarvittaessa sotilaallisen väliintulon alueella turvatakseen öljyn saatavuuden. Saddam aloitti tuhoisan sodan mikä kesti kahdeksan vuotta. Hyökkäyksen takana olivat amerikkalaisten patistelut, Saddamin vastenmielisyys islamilaista fundamentalismia kohtaan sekä hänen halunsa päästä Iranin öljyvarojen herraksi. Ronald Reaganin päästyä valtaan hän ryhtyi aktiivisesti aseistamaan ja tukemaan Saddam Husseinia. Vuonna 1982 Irak poistettiin terrorismia tukevien maiden listalta. Vuoteen 1984 mennessä Yhdysvallat oli palauttanut täydelliset diplomaattisuhteet Irakiin. Lisäksi sen antoi vuolaasti sotilastiedusteluaineistoaan Saddamin armeijan käyttöön. Irakin sotilaallisen tukemiseen kuului tehokkaita aseita, satelliittikuvia iranilaisjoukkojen liikkeistä, taisteluiden taktista suunnittelua ja avustamista ilmahyökkäyksissä ja pommitusten menestyksellisyyden arvioinnissa. Amerikan osallistuminen muodostui salakähmäiseksi, moraalisesti arveluttavaksi ja äärimmäisen kaksinaamaiseksi. Amerikkalaiset olivat hyvin perillä siitä, että Saddam Hussein käyttää kemiallisia aseita taistelukentällä. Samana vuonna Saddam Hussein käytti kemiallisia aseita kurdeja vastaan.

Kesken selkkauksen Reaganin hallinto ryhtyi salaisiin neuvotteluihin Iranin kanssa varmistaakseen, että ajatollahin hallituksen ottamista panttivangeista osa vapautettaisiin. Iranille myytiin aseita, muun muassa tuhat TOW-ohjusta ja saadut rahat kanavoitiin Nicaraguan contrille. Irakin sota Irania vastaan päättyi vuonna 1988 solmittuun aselepoon. Sota oli tuhonnut Irakin talouden. Elokuun 2. päivänä 1990 Saddam Hussein armeija valloitti Kuwaitin. Helmikuun 23. päivänä 1991 alkoi Yhdysvaltain maahyökkäys Irakia vastaan. Ilmasodan runtelemat irakilaisjoukot luhistuivat miltei välittömästi ja kolmen päivän päästä Irak ilmoitti vetäytyvänsä Kuwaitista. Helmikuun 28. päivä Irak ja Yhdysvallat sopivat tulitaosta. Persianlahden sota päättyi. Maaliskuun 2. päivänä Yhdysvaltain 24. moottoroitu jalkaväkidivisioona tappoi tuhansia irakilaissotilaita. Sodan jälkeen Irakin vastaiset taloudelliset pakotteet ovat aikaansaaneet puutteen seurauksena yli miljoonan irakilaissiviilin kuoleman. Yhdistyneet Kansakuntien turvallisuusneuvosto antoi huhtikuussa 1991 päätöslauselman 687, jolla perustettiin joukkotuhoaseiden tarkastusohjelma. Persianlahden sodan lopusta asti amerikkalaisten rynnäkkökoneiden täsmäiskut Irakin ilmatorjuntajärjestelmiä vastaan ovat tulleet niin säännöllisiksi ettei Yhdysvaltain tiedotusvälineet ole edes vaivautuneet kertomaan niistä. Tarkastusryhmät tuhosivat kaikki osat Irakin kemiallisten, biologisten ja ydinaseiden valmistusohjelmista aina vuoteen 1998 asti.

Entisen asetarkastajan mielipide

Scott Ritter on entinen YK:n asetarkastaja, joka toimi seitsemän vuotta asetarkastajana Irakissa. Hänen mielestään Yhdysvalloilla ei ollut perusteita hyökätä Irakiin. Ainoastaan siinä tapauksessa Yhdysvallat olisi voinut hyökätä Irakiin, jos Irak olisi hyökännyt Yhdysvaltoihin. Ritterin mukaan 90-95 % Irakin joukkotuhoaseista oli todistettavasti tuhottu. Ritter sanoo, ettei Saddam Husseinilla ja Al-Quaidalla ollut mitään yhteistä. Irakin asevarastoto oli tuhottu Persianlahden sodan jälkeen. Scott Ritterin ja William Pittin teos Irakin sota vie pohjan pois kaikilta argumenteilta, joita presidentti Bush ja hänen lähipiirinsä käytti USA:n hyökkäyksen puolesta Irakia vastaan. William Pitt on poliittinen toimittaja ja Lähi-Idän asiantuntija.

Yhdysvallat on syntipukki – sota öljyn vuoksi

Yhdysvaltojen taholta Irakin asioihin ovat toiminnallaan vaikuttaneet presidentit: Nixon, Carter, Clinton sekä kaksi Bushia. Irakin tilanne on vanha sykkyrä ja sitä ovat solmineet yhtä lailla kylmä sota kuin öljy, veri ja valta. Irakin sota oli suunniteltu jo ennen George W. Bushin valtaannousua aina alkamispäivää myöten. Sodan alkuperäistä alkamispäivää jouduttiin siirtämään hiekkamyrskyn vuoksi. Bushin ja hänen sotaan patistavien miesten – puolustusministeri Donald Rumsfeldtin, apulaispuolustusministeri Paul Wolfowitzin ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Richard Perlen – mielestä prosessi on äärimmäisen yksinkertainen. Sodan syyksi keksittiin joukkotuhoaseet, joita Saddam käyttäisi naapurivaltioita vastaan. Myös Osama Bin Laden katsottiin totuuden vastaisesti Saddam Husseinin yhteistyökumppaniksi. Eteenkin syyskuun 11. päivän jälkeen amerikkalaiset olivat valmiita kuuntelemaan itselleen mieluisia mustavalkoisia argumentteja.

Irakin sota kirja ennakoi aivan oikein Irakin sodan.

Kymmeniätuhansia siviiliuhreja, satoja tai tuhansia kaatuneita ja haavoittuneita amerikkalaisia, kansainvälisen yhteisön tuomio, kohtalokas vihanpurkaus islamilaisessa maailmassa. Sodalle ei ole saatu YK:n eikä kansainvälisen yhteisön hyväksyntää. Vaikka Saddam Hussein onnistuttaisiin syrjäyttämään, niin uusi irakilaisjohtaja ei ole välttämättä sen parempi. Kulttuurin muuttuminen vie vuosikymmeniä, eikä se tapahdu niin kauan kun kansa elää köyhyydessä.

Suomen presidentti Tarja Halonen arvosteli Irakin sotaa puheenvuorossaan YK:ssa. Tästä Yhdysvaltain presidentti Bush ei pitänyt. Presidentti Halosta ei ole kutsuttu vierailulle Yhdysvaltoihin, eikä presidentti Bush ole ottanut Halosta vastaan. YK:n tilaisuudessa presidentti Bush ja presidentti Halonen istuivat samassa pöydässä YK:n illallisilla kahden muun henkilön kanssa. Bush ”skoolasi” muiden mutta ei Halosen kanssa.

Lisätietoja

Katso netistä YLEn uutislähetys 26.9.2007, kello 15.00:
Bush ei kilistänyt maljaa Halosen kanssa?
http://areena.yle.fi/toista?id=837189

Katso myös aikaisempi juttu päiväkirjastani
"Irakin sota on laiton" (22.1.2007)
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/92.htm
Kuva
Kansikuva kirjasta: William Pitti ja Scott Ritter Irakin sota.


palautteet


ei palautteita