Isänmaallinen mies Elias Simojoki

Erkki Aho   22 07 2007, 8:30

image

Lauri Elias Simojoki syntyi Raution pappilassa vuonna 1899. Hän kaatui 25.1.1940 Impilahden Konnunsaarella Koiriojan jäällä ollessaan lopettamassa haavoittunutta hevosta, joka makasi rintamalinjojen välissä. Ei venäläisten eikä suomalaisten puolelta onnistuttu lopettamaan hevosten kärsimyksiä, jolloin Simojoki hiihti hevosen viereen ja lopetti hevosen pistoolilla. Samalla hän joutui venäläisten konekiväärin ampumaksi.


Elias Simojoki oli suomalainen kansallismielinen luterilainen pappi. Hän oli Sinimustat-järjestön puheenjohtaja, Isänmaallisen Kansanliikkeen kansanedustaja 1933-38 ja Akateemisen Karjalaseuran perustajajäsen. Simojoki oli kiihkeä aatteenmies, joka osallistui sekä Suomen sisällisotaan, Aunuksen retkeen, Karjalan vapaustaisteluun 1921 että suomalaisten vasemmistolaisten ja Viron presidentti Konstantin Pätsin kyydityksiin. Inkerin, Vienan ja Aunuksen kansojen kohtalot 1920- ja 1930-luvun Neuvostoliitossa olivat hänen kirkossa pitämiensä rukousten toistuvana aiheena. Suur-Suomi oli hänen poliittisen toimintansa johtotähti.

Papit politiikassa

IKL perustettiin vuonna 1932, kun Lapuan liike oli lakkautettu Mäntsälän kapinan jälkeen. Lapuan liikkeen poliittisena perillisenä sen toiminta oli äärioikeistolaista ja uskonnollissävytteistä. IKL sai vuoden 1933 eduskuntavaaleissa 14 paikkaa, joka oli hyvä saavutus juuri perustetulle puolueelle. Aluksi neljä puolueen eduskuntaryhmän jäsenistä oli pappeja, mutta puolue sai eduskuntakauden 1933-35 aikana kaksi pappia lisää riveihinsä. Aktiivisimpia ja painokkaimpia puheenvuorojen käyttäjiä olivat rovasti K. R. Kares, pastori Reino Ala-Kulju ja pastori Elias Simojoki. Elias Simojoki oli kansanedustajana 1933-38. Pappissiiven hyökkäyksen kohteeksi joutui välittömästi eduskuntatyön alettua vasemmisto, jota syytettiin uskontokielteisyydestä. Kares julisti eduskunnassa 1933 vasemmiston olevan paholaisen maanpuoleinen kätyri, joka on murskattava. Pappisedustajat katsoivat edustavansa siveellisiä ja oikeamielisiä arvoja marxilaisia pimeyden voimia vastaan.

Politiikan vanhatestamentillisuus

Valtaa oli tavoiteltava keinoja kaihtamatta pahaa vihollista vastaan. Elias Simojoki piti kiihkeitä puheita nuorisolle, joissa hän yllytti nuoria antamaan kaikkensa Suomen kansan hyväksi. Simojoesta tulikin IKL:n nuorisojärjestön sinimustien johtaja. Järjestöllä oli esikuvanaan Saksan poliittinen nuorisojärjestö Hitler-Jugend. Sinimusta-järjestölle vannottiin uskollisuutta Jumalan kautta: ” Jumala minua auttakoon olemaan iäti uskollinen tälle tekemälleen lupaukselle”. Valalla nuoriso pyrittiin kiinnittämään liikkeen toimintaa lujasti. Sinimustien yksi lainatuimmista lauseista oli ”Olkaa lujat ja rohkeat” (5. Moos. 31:6) Sinimustien mielestä pehmeydellä ei peritty Jumalan valtakuntaa. Simojoen mielestä nuorison tuli olla taipumatonta ja valmis iskuun vihollista vastaan.

Eduskunnassa puolueen pappisedustajat pyrkivät omimaan uskonnollisen kielen ja käsitteistön etuoikeudekseen. Uskonnollisen kielen hyväksikäyttö oli paljolti tuomiopäivän pasuunoiden soittelua, jossa vastustajille ei paljon armoa annettu. Syksyllä 1935 IKL:n pastori Y. E. Kivenoja vaati kuoleman rangaistuksen palauttamista: ”Kuolemantuomioiden kuulemisen kautta huomattaisiin, että Jumala on muutakin kuin armollinen Jumala”.

Saksankysymys 1930-luvulla

IKL:n suhtautuminen natsi-Saksaan oli 1930-luvulla ihannoivaa. IKL:n pappisvaikuttajat hyväksyivät kansallissosialistisen uskonliikkeen, koska se taisteli mm. bolsevismia, humanismia ja kansivälisyyttä vastaan. Viholliset olivat siten yhteiset.
Papit kuitenkin koituivat IKL:N kadotukseksi kuin pelastukseksi. Erityisesti Simojoki osallistui ajoittain lain rajamailla olevaan toimintaan. Puolueen jatkuvalla uskonnollisuudella elämöinti ärsytti 1930-luvun edetessä yhä enemmän muita puolueita.

Simojoki syytti Mannerheimiä tämän Vienan kansalle antaman lupauksen (Miekkavala) pettämisestä. Simojoki joutui eroamaan pappisvirastaan osallistuttuaan vallankaappausyritykseen Viron diktaattoria Konstantin Pätsiä vastaan.

Lähteet
Sakari Virkkunen: Elias Simojoki: Legenda jo eläessään
Keskipohjanmaa-lehden artikkeli Timo J. Tuikka: Kun sana muuttui vihaksi


palautteet


Kiitokset Erkille hyvästä kirjoituksesta, taas kerran. Suosittelen 30 luvun historiasta kiinnostuneille pari lähdeteosta. Martti Ahti; Ryssänvihassa ISBN 951-0-22043-4 ja L.J.Niinistö; Paavo Susitaival 1896-1993 Aktivismi elämänasenteena ISBN 951-710-077-9 Kts myös www.jaakkokontinen.net

Kiitos Jaakko palautteesta. Minulla on Martti Ahtin kirja Ryssänvihassa. Olen lukenut mainitsemasi kirjat, jotka ovat hyviä historianteoksia. Sinulla on mielenkiintoiset sivut ja kaikesta huomaa, että perehdyt asioihin perusteellisesti. Isänmaallinen mies.

Elias Simojoki ei menettänyt pappisvirkaansa, vaan hänet tuomittiin 3 kk:n palkanmenetykseen. Seurakunnassa syntyi oppositio Simojokea vastaan, mutta asia jäi tuomikapitulin "vahtimestaritasolle".

Hyvä,kun sinivalkoinenkin historia on jossakin esillä.

Hyvä ja kiihkoton tarina. Kiitos. Simojoki oli mielenkiintoinen persoona. Kiihkomielinen. Huuomorintajuinen. Asialleen omistautuva. Uskalsi sanoa vastaan kenelle vain - haukkui Mannerheimin pystyyn Miekkavalan pettämisestä. Sai naiset mukaan kansanliikkeeseen. Käykääpä kukittamassa Simojoen hauta Kiuruveden hautausmaalla jos satutte ohi ajamaan ! Jukkaaakula.livejournal.com

Tervehdys. Luepas tämä: <a href="http://asabiyah.blogspot.com/2008/10/viha-ja-kans allinen-liike.html#links">Asabiyah: Viha ja kansallinen liike</a>