Anna Göldi – oikeusmurha Sveitsissä

Erkki Aho   13 06 2007, 21:55

Olen saanut tänään sähköpostia Kari Honkelalta Sveitsistä. Hän kirjoittaa viestissään mielenkiintoisen ajatusketjun sikäläisestä oikeusmurhasta, jonka haluan näyttää myös muille päiväkirjani lukijoille. Kari kirjoittaa ajoittain suomalaisiin paikallislehtiin kolumneja ja kannanottoja.

Tässä yhteydssä on soveliasta mainita, miten nimeni lienee levinnyt nettisivuni takia varsin laajalle. Saan viestejä ja avunpyyntöjä jopa Petroskoista ja Ukrainasta. Ja roskapostipalautteita on tullut ympäri Euroopan, jopa Japanista. Lukijoita sivullani vierailee päivittäin noin kolme sataa, parhaimmillaan on ollut melkein puoli tuhatta. Kiitän tässä yhteydessä kaikkia lukijoita suuresta mielenkiinnosta esittämiäni asioita kohtaan.

________________________________________________________


Tänään 225 vuotta sitten Anna Göldi teloitettiin Glaruksessa

Anna Göldi on tiettävästi Euroopan viimeinen ns. noitauhri. Avuton ja ennenkaikkea syytön 48-vuotias nainen joutui luopumaan julkisesti omasta päästään, minkä pyöveli katkaisi 13.6.1782. Noidaksi nimeämisen perusteena oli se, että Annaa kidutettaessa hän ei ollut itkenyt tai osoittanut tuntevansa tuskaa.

Tuohon aikaan Sveitsin demoratia oli jo edistyksellinen Euroopassa, jopa esimerkillinen siten, että Saksan maalla seurattiin vanhojen valaliittolaisten järjestelmiä hyvin tarkkaavaisesti. Lehdistö ja toimittajatkin olivat tuolloin jo olemassa.

Noitavainot kuuluvat keskiajalle ja siksi tämä Anna Goldin tapaus sai suurta huomiota etenkin silloisessa Saksassa. Lukuisissa kirjoissa ja jopa elokuvassa Anna Goldin kohtalo on myöhempinä aikoina ikuistettu. Syy, miksi tapaus on nyt taas esillä, on juuri ilmestynyt ensimmäinen tieteellisesti tehty kirja, minkä toimittaja Walter Hauser on laatinut. Aloitteentekijänä oli Glarus-kantonin hallitus, joka näin monen vuoden jälkeen halusi „pestä kätensä puhtaaksi“ tästä törkeästä laittomuudesta. Valitettavasti kävi toisin päin: kirja osoittaa vielä selvemmin sikäläisen yhteiskunnan ja ylimistön vallanväärinkäytön. Demokratian kanssa sillä ei ole ollut muuta yhteistä kuin nimi korkeintaan.

Walter Hauser osoittaa, että vain muutamat aristokraattiset perheet pystyivät hallisemaan sikäläistä paikallista yhteiskuntaa, määräämään asioista poliittisesti ja taloudellisesti. Siis ei mitään eroa tähänkään päivään. Samaten on tullut esille, että silloinen lehdistö oli sensuroitu Sveitsissä, eikä kertonut Anna Göldista. Asiakirjat ovat löytyneet nyt Saksasta ja monesta kätköstä näinkin pitkän ajan jälkeen. Siis ei mitään eroa nykypäivään tässäkään. Julkisuudessa ei kerrota tänäänkään totuutta, sitä mitä kaikkea valtaapitävät touhuavat kansan kustannuksella ja selän takana salakammioissaan. Hankalista asioista vaietaan visusti. Ja hankalat henkilöt vaiennetaan. Esimerkiksi vasta viime päivinä olemme saaneet lukea, miten kansainvälisesti toimittajan ammatti on yksi vaarallisimpia. Vuosittain tapetaan tarkoituksellisesti useampi sata toimittajaa, lukua en juuri nyt muista. Se sananvapaudesta.

Eroa nykypäivään ei ole uuden tutkimuksen perusteella ajatellen myöskään oikeuskäsitettelyssä. Anna Göldillä ei ole ollut minkäänlaista puolustusasianajajaa tai vastaavaa. Silloinen oikeus oli yksinkertaisesti päättänyt tuomita tämän naisen kuolemaan. Oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ei puhettakaan Walter Hauserin tutkimusten mukaan. Jos Erkki Aho voidaan nykypäivänä tuomita poissaolevana, hänen itsensä tietämättä edes asiasta mitään, tietämättä oikeudessa käsiteltävänä olevasta teosta, mitä hän ei ole edes tehnyt, niin eroa ei ole muuta kuin pään katkaisu. Valitettavasti tästä syntyy ihan selvä mielleyhtymä Erkki Ahon kohteluun nykypäivän Suomessa. Ja tuskin hän on ainoa tällainen tapaus maailmassa.

Mielenkiintoista on se tosiasia, että monet tahot ovat yrittäneet saada tätä tuomiota mitätöidyksi ja muuttaa sitä jälkikäteen Anna Göldin nimen puhdistamiseksi, ainakin nimellisesti. Mikä suomalainen sana tähän sopisi, sitä en juuri nyt tiedä. Sovittaa tekoa jälkikäteen (Wiedergutmachung)? Ja, että Glaruksen kantonin virallinen hallitus ei uskalla tai ei halua „rehalibitoida“ Anna Göldiä. Siis ei pura aikoinaan tehtyä epäoikeudenmukaisuutta. Maalliset ja kirkolliset viranomaiset eivät ole valmiita edes antamaan valittelun sanaa tähän häpeälliseen tekoon. Ei luulisi olevan mahdotonta pyytää toisten tekoja anteeksi 225 vuoden jälkeen! Ja tunnustaa virheitä tehdyksi.

Sveitsissä käytetään kaikesta hallinnosta sun muusta virallisesta kansan suussa mielellään sanaa Obrigkeit. Sitä on vaikea yksinkertaisesti kääntää, mutta jotakin herruutta demokratiassa kaiketi se on. On myöskin mielenkiintoista, miten Glaruksen kantoni ja sen herrat silloin höytyivät Anna Göldin mestauksesta. Koska silloin ei ollut sähköposteja saatikka puhelinta vielä olemassa, niin tiedonannot piti juosten viedä paikasta toiseen. Siis sellaisesta tekemisestä syntyi kuluja. Tuomarit ja tutkijat, vanginvartijat ja pyöveli sun muut henkilöt piti tietenkin palkita työstään. Asiakirjat kertovat kulupuolella olleen 4794 Guldenia. Anna Göldille langetetuista sakoista, omaisuuden huutokaupasta ja naisen käteisvaroista saatiin tulopuolelle yhteensä 5549 Guldenia. Siis silloinen valtiovalta myös tienasi tuomion täytäntöönpanosta. Korkoineen ja koronkorkoineen tuo erotussummakin olisi nyt 225 vuoden päästä kasvanut melkoiseksi omaisuudeksi. Silläkään Anna ei saa päätään takaisin ja ahneet pitävät hyödyn itsellään luovuttamatta ropoakaan edes mihinkään yhteishyödylliseen tarkoitukseenkaan tämän asian puitteissa. Eipä tietenkään, sehän olisi jo tunnustus. Mitä summa vastaisi nykypäivän rahaan sopeutettuna, sen pohdiskelun jätän mielelläni asiantunteville pankkialan ihmisille.

Aikakirjat ovat sentään tallentaneet Annan mestaajana toimineen henkilön nimen. Joku Vollmar. Kansan halveksimat mestaajat ja hirttäjät ovat nykytutkimusten mukaan kuuluneet Sveitsissä pääasiallisesti neljään eri sukuun. Kalajoellakin oli vielä 1600-luvulla mestauspaikka. Se sijaitsi Keihäsojan varressa nykyisen hiihtomajan lähettyvillä.

Last but not least

Uusissa tutkimuksissa on tullut esille ennen mainitsemattomia seikkoja, mitkä selittävät tätä julmaa tuomiota ja noitavainoa. Anna Göldi oli ns. piika elikkä hienommin sanottuna palvelustyttö silloisen paikkakunnan lääkärin Johann Jakob Tschudin luona. Tuomion todelliseksi syyksi tutkija ja uuden teoksen kirjoittaja Walter Hauser kuvailee valituin sanoin: „kielletyn lihallisen toiminnan palvelusisännän kanssa“. Tällainen oli tuona aikana skandaali. Ja ilmeisesti herra Tschudin on ollut arvossapidetty vaikuttaja ja kunnioitettu suuruus. Sisä-Sveitsin lähes ahdasmielinen uskonnollisuus herättää vielä tänäkin päivänä huomiota ulkopuolisen tarkastelijan silmissä. Paavin vaikutus on nykyäänkin suuri. Schweizergarde on Paavin henkivartiokaarti Vatikaanissa. Se koostuu pelkästään sveitsiläisistä miehistä, jotka ovat vannoutuneet tähän tehtävään. Eikä tässä ohessa tarvitse mainita edes musliininaisten huntuja, joista säännöllisesti viime aikoina kiisteellään julkisuudessa länsimaisen kulttuurin tavoilla elävässä Sveitsissä. Ja jotta ymmärtäisi tämän vinkin, niin on huomattava, että maassa on olemassa laki, joka kieltää kasvojen peittämisen julkisella paikalla tms., tarkoittaa rosvouden ja mielenosoittajan näköistä ulkonäköä (Vermummumgsverbot).

Ja mitä tästä kaikesta ennen kaikkea huomaa, on se että tänään ajattelemme kaiken törkeyden olevan entisaikojen hulluutta ja samalla ihan rehellisesti tarkastellen voi sanoa, että ei mitään uutta maailmassa. Sama syrjintä ja „teatteri“ rahan ja vallan ympärillä jatkuu tänäänkin joka puolella. Asioita ei oteta huomioon sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Järkevyydestä ei ole ratkaisuissa tietoakaan, mikäli jonkun oma etu on tärkeämpi. Virheet peitellään yrittämättä hoitaa virheistä aiheutuneita vahinkoja. Ihan sama minkälaista näennäisyyttä ihmisen ulkokuori haluaa uskotella muille tai näyttää virallista tasapuolisuutta, ns. demokratiaa. Laki ei ole kaikille sama.

Ainakin silti 22. syyskuuta avataan Molliksessa, Glarus-kantonissa Anna Göldin nimeä kantava museo ja eräs paikkakunnan kaduista on nyt nimetty hänen mukaansa.

Lähteet
Radio ja lehdistö Sveitsissä kesäkuussa 2007

Mielipiteet, tulkinta ja teksti
Kari Honkela

Tässä käyttämättömiä lisätietoja kiinnostuneille löytyy internetin kautta hakusanalla Anna Göldi


palautteet


Kiintoisa juttu. Oma käytännön kokemus sveitsiläisestä virkamieskoneistosta on osoittanut, että se on joustavampi, halvempi ja lähempänä kansalaista kuin Suomen virkamieskoneisto. Obrigkeittia ei käytännön työssä kyllä tosiaan voi havaita. Kaupungitalolla lupa-asioissa käynti saa aina hyvälle tuulelle.

Kiitos Ulkosuomalaiselle palautteesta. On ilahduttavaa huomata nettipäiväkirjaani luettavan monissa maissa Suomen rajojen ulkopuolella. Jokaisessa maassa on hyviä ja huonoja puolia, hyvistä on otettava oppia. Hienoa kun järjestelmät toimivat sujuvasti ja suomalaisten maine maailmalla säilyy sympaattisena.