Ahojahtia edelleen - omaisuuden myyminen 15.

Erkki Aho   23 04 2007, 10:44

Otteita todistusaineistosta 15.
_____________________________
Kaikki meni - vain kunnia jäi.
Verottaja mustaa Erkki Ahon mainetta.
Jatkuvaa kidutusta viranomaisten taholta.
Tapon yritys.
Erkki maanpaossa.
______________________________


Kun olin myynyt talostamme puolikkaani vaimolleni, niin pankissa piti uusia lainat. Pankki ei uudistanut lainoja vaimoni nimiin. Siksi jouduimme myymään talomme erittäin edullisesti, jotta saimme lainat pankille maksettua. Pankkiin oli tullut uusi merkonomi-pankinjohtaja Rovaniemeltä, joka halusi näyttää johtajuuttaan. Lainamme olivat Merita-pankista, jota oli syytä epäillä rahanpesusta välittäessään Rienstrojen rahaliikennettä. Todisteena liitteenä oleva kopio pankkisiirrosta.

Jouduimme myymään vielä kesämökkimmekin, jotta saimme velkamme maksettua. Siirryimme asumaan vuokralle. Minulta katkaistiin työttömyyskorvaukset poikkeuksellisella tavalla. Sen jälkeen minulta katkaistiin starttirahan maksatus poikkeuksellisella tavalla. Lisäksi verottaja teki kaikkensa, jotta yritystoimintani vaikeutuu. Se laittoi Kauppalehteen ilmoituksen, että konsulttiyhtiöllä on maksamattomia veroja. Myöhemmin verottaja poisti nämä verot aiheettomina, mutta Kauppalehdessä verottaja ei oikaissut virhettään.

Minä en saanut pitkään aikaan minkäänlaista tuloa. Jouduin elämään vaimoni pienellä palkalla. Menettely, jonka kohteeksi olen joutunut, on Suomen perustuslain ja EU:n Ihmisoikeussopimuksen vastainen. Se täyttää kiistatta kidutuksen tunnusmerkistön.

Olen jo kertonut kuinka jouduin työvoimaviranomaisten törkeän menettelyn kohteeksi. Työvoimaviranomaiset tekivät minusta aiheettomia rikostutkintapyyntöjä ja viimein haastoivat oikeuteen törkeästä kunnianloukkauksesta.

Maanpaossa

Minulla oli asia EU:n Ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyssä, kun viranomaisten hyökkäystoimet minua vastaan jatkuivat täydeltä laidalta. Kun en ole tehnyt mitään rikoksia, niin minua syytetään kunnianloukkauksesta, vaikka olen toiminut rehellisesti ja oikein. Joskus tuntuu siltä, että miten voi sellaista loukata, mitä ei ole olemassa.

Torstaina 31.3.2005 suuntasin matkani kohti Ruotsia maanpakoon. Ruotsista pyrin löytämään asianajajan. Ruotsissa tapasin Ruotsin radion edustajan, joka oli halukas tekemään juttua Ruotsin radioon. Kävin Suomessa 2-3.4. ja palasin takaisin Ruotsiin. Rehellisenä ja kunniallisena kansalaisena olen joutunut ennennäkemättömän ja –kokemattoman, täysin mielivaltaisen ajojahdin kohteeksi puolustaessani Suomen lakia ja yhteiskuntajärjestystä rikollista virkamieskuntaa vastaan.
Turvallisuuttani ja ihmisoikeuksiani ei voida Suomessa taata, vaan virkamiesten mielivaltainen toiminta ja virka-aseman törkeä väärinkäyttö pakotti minut maanpakoon.

Avunpyyntöni vastuullisille virkamiehille ovat kaikuneet kuuroille korville. Olen pyytänyt valtakunnansyyttäjäviraston johtajaa Matti Kuusimäkeä puuttumaan Ylivieskan kihlakunnansyytäjän Sulo Heiskarin ja Ylivieskan poliisin Raimo Ollilan mielivaltaiseen toimintaan, mutta Kuusimäki ei vastannut avunpyyntöihini.

Minulla oli korkeimmassa oikeudessa asiani käsittelyssä. Odotin, että saan korkeimmasta oikeudesta oikeuden- ja lainmukaisen päätöksen, jossa kaikki Ylivieskan käräjäoikeuden väärät päätökset puretaan. Siksi en halunnut mennä Ylivieskan käräjäoikeuteen hakemaan uusia vääriä päätöksiä.

Jatkoin pakomatkaani 10.4.2005. Tiistaina 12.4. olin yötä erään yrittäjän luona. Keskiviikkona 13.4. tapasin Timo Soinin Muhoksella. Sen jälkeen menin takaisin Ruotsiin. Ruotsista löysin asianajajan, joka lupasi ryhtyä hoitamaan asiaani. Lähetin hänen tietonsa Korkeimpaan Oikeuteen ja pyysimme asiassa suullista käsittelyä. Ruotsalainen asianajaja selvitti minulle, että ”Olet osunut asian ytimeen”. Ruotsalainen asianajaja, jolla oli oikeus toimia myös Suomessa asianajajana, oli varma, että Korkein Oikeus voi purkaa kaikki tuomioni.

Soitin Ylivieskan oikeusaputoimistoon ja kysyin oikeusavustaja Kari Peipolta maksutonta oikeudenkäyntiä. Peippo tyrmäsi ajatukseni maksuttomasta oikeudenkäynnistä. Hän taivasteli, että ”asianajaja oikein kuningaskunnasta”. ”Oletpa sinä näppärä mies”, sanoi oikeusavustaja Kari Peippo.

Suomesta en ole saanut asianajajaa, enkä myöskään oikeusaputoimistosta lupaa käyttää ruotsalaista asianajajaa.

Pakomatkalla minulla ei ollut mukana oma puhelimeni, joten minun olinpaikkani oli vaikea määritellä. Kävin eri paikkakunnilla lukemassa kirjastoissa sähköpostejani. Pakomatkani aikana en voinut hoitaa yhteiskunnallisia luottamustoimiani.

Tapon yrityksestä olen selvittänyt jatkotoimet kohdassa
”Erikoinen isänpäivä - Erkki putkassa”
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/19.htm
Oheisliitteet:

Pankkisiirto Meritapankkiiin (1501)

Omakotitalo

Kesämökki


palautteet


ei palautteita