Seitsemän kansanedustajaa - kunnia meni ja maine kasvoi

Erkki Aho   07 02 2008, 10:01

image

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Helsingin Sanomien toimittaja Tanja Aitomurto ja päätoimittaja Janne Virkkunen hetteisellä tiellä.

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!


Seitsemän kansanedustajaa *)

Teuvo Tarmokas (sd.),
Vesa Rehellinen (sd.),
Oiva Vuoripää (kesk.),
Kustaa Kalevinpoika Piikkinen (kesk.)
Sauli Keksilehto (kesk.)
Tauno Lempinen (kok.) ja
Raimo Tapaninen (kok.)

ovat Helsingin Sanomien 27.1.2008 julkaisemassa kirjoituksessa nimetty kansanedustajiksi, jotka harrastavat
seksuaalista häirintää työpaikallaan. Väite on vakava, eikä tällaista ole syytä ohittaa olankohautuksella.

*) nimet muutettuja, oikeat nimet kirjoittajan tiedossa

Seksiskandaalit mieluisia teemoja lehtilevikissä

Iltapäivälehdet repivät uutisesta kaiken mahdollisen irti oman irtonumeromyyntinsä lisäämiseksi. Nämä seitsemän kansanedustajaa loistivat kuvillaan myös iltapäivälehtien lööpeissä ja tietenkin kaikki muutkin tiedotusvälineet televisio ja maakuntalehdet mukaanluettuna olivat tiedotustoiminnassa aktiivisesti mukana.

Lehdet kirjoittivat eduskunnan seksiskandaalista. Valitettavasti vain konkreettinen todistusaineisto seksuaalisesta häirinnästä on jäänyt suurelle yleisölle esittelemättä. Todisteet väitteistä puuttuvat. Kuka teki ja mitä teki? Kuka kenen kanssa? Nimien ja kuvien julkistaminen pelkkien juorujen perusteella asetti kansanedustajat puolustuskyvyttömään asemaan. Nimien ja kuvien julkaisu on aiheuttanut kansanedustajille ja heidän perheilleen suurta tuskaa ja henkistä kärsimystä. Kysymys on julkisesta me(mu)staamisesta ilman asiallista tutkimusta ja selvää näyttöä. Se on kansanedustajien oikeuturvan kannalta erittäin ikävä asia. Yhdestäkään näistä seitsemästä kansanedustajasta ei ole tehty ilmoitusta seksuaalisesti häiritsevän käyttäytymisen takia. Miksi naiset, jotka kokivat itsensä ahdistelluksi, eivät valittaneet tapahtuneesta?

Seksuaaliseen häirintään ja ahdisteluun eduskunnassa syyllistyneiden nimet on saatava julki, vaati oikeustieteen tohtori, eduskunnan entinen apulaisoikeusasiamies Pirkko Koskinen. Hän on kokoosmuslainen, niin sanottu yksinäinen nainen eli kansankielellä sanottuna vanha piika. Pirkko Koskinen toimi aikanaan kevyenä kenttäoikeutena Matti Ahteen lynkkaamisessa. Silloin Matti Ahde sai perustuslain vastaisen oikeudellisen kohtelun. Puhuttiin hipelöinnistä mutta ei kopeloinnista. Ei ollut ahdistelua, vaan ahdestelua. Mitä ahdestelu on, jäi luotettavasti selvittämättä.

Mistä kohu alkoi?

Eduskunnan teettämän tutkimuksen mukaan mahdollisesti kolmasosa eduskunnan naispuolisista työntekijöistä on kokenut seksuaalista häirintää työpaikallaan. Neljässä tapauksessa kymmenestä syypääksi ahdisteluun mainitaan kansanedustaja. Tutkija Hertta Niemen mukaan tyypillisin tapa häiritä naisia on häirintä sopimattomin puhein, mutta seitsemäsosaa vastaajista on ahdisteltu fyysisestikin. Kyselytutkimus on osa eduskunnan kanslian tasa-arvoselvitystä, joka lähetettiin 680 henkilölle. Kyselyyn vastasi 320 eduskunnan työntekijää, joista 224 naisia. Kansanedustajilta asiaa ei kyselty. Selvityksen perusteella näyttää siltä, että eduskunta on tasa-arvoasenneilmapiirinsä puolesta melko tyypillinen suomalainen työpaikka. Tutkija kuitenkin muistuttaa, että yksikin häirintätapaus on aina liikaa ja raportoituun häirintään tulee suhtautua erittäin vakavasti.

Miten seksuaalinen häirintä määritellään?

Tasa-arvolain mukaan työnantajan velvollisuutena on huolehtia käytettävissä olevin keinoin siitä, ettei työntekijä joudu sukupuolisen häirinnän ja ahdistelun kohteeksi. Työnantajan tulee myös pyrkiä jo ennakolta tasa-arvosuunnittelun keinoin estämään häirintätilanteiden syntyminen.

Tasa-arvovaltuutetun ohjeiden mukaan (www.tasa-arvo.fi) häirintä voi ilmetä ainakin seuraavin tavoin:
-sukupuolisesti vihjailevat eleet tai ilmeet,
-härskit puheet,
-kaksimieliset vitsit,
-vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset,
-pornoaineistot,
-seksuaalisesti virittyneet kirjeet tai puhelinsoitot,
-fyysinen koskettelu,
-sukupuoliyhteyttä tai muuta sukupuolista kanssakäymistä koskevat ehdotukset tai vaatimukset,
-raiskaus tai sen yritys.

Mitä ovat seksuaaliset rikokset?

Rikoslain 20 luvun mukaan seksuaalisia rikoksia ovat raiskaus, törkeä raiskaus, pakottaminen sukupuoliyhdyntään, pakottaminen seksuaaliseen tekoon, seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö, seksipalvelujen ostaminen nuorelta, paritus ja törkä paritus.

Tasa-arvolaki ja Suomen perustuslaki

Tasa-arvolaki ei koske kansanedustajia (huomaa tämä!). Nimittäin nykyisellä tasa-arvolailla ei päästä kansanedustajien tekemään häirintään kiinni, sillä
laki koskee vain työsuhteita, ei luottamustehtäviä.

Hallitus ei aio esittää, että kansanedustajat sisällytettäisiin tasa-arvolain piiriin, kertoo Suomen Tietotoimisto STT. Useat naiskansanedustajat yli puoluerajojen ovat aiemmin ilmoittaneet olevansa valmiita selvittämään, pitäisikö tasa-arvolain säädöksiä tarkentaa koskemaan myös kansanedustajia.

Eduskunnan työntekijöille tehdyn kyselyn mukaan kymmenet naiset ovat kokeneet sanallista tai jopa fyysistä häirintää, joka on ollut usein lähtöisin kansanedustajan taholta.

Suomen perustuslain 29 §:n mukaan kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

Suomen perustuslain 31 §:n mukaan kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä.

Periaateohjelmasta ja roiskeläpästä

Seppo Kononen kirjoittaa Savon Sanomissa, että eduskunta ei ole ollut viime viikkoina edes koolla, kun sillä on seksiongelma.

Kaikki miespuoliset kansanedustajat eivät ole yhtä tyyniä ja sukupuolettomia kuin pääministeri Matti Vanhanen, joka taannoisten iltapäivälehtiuutisten mukaan kykeni keskustelemaan aikanaan puoluetoverinsa Tanja Karpelan, myöhemmän Saarelan kanssa asiallisesti tämän hotellihuoneessa puolueen periaateohjelmasta kello kolmen aikaan yöllä, jolloin muu puolueväki oli jo normaalisti vuoteessa lakanoitten välissä.

Viime päivien uutisista on käynyt ilmi, etteivät Vanhasen edustajatoverit ole muistaneet ns. valan velvoitusta Tanja Saarelan seurassa, vaan ovat luoneet tähän katseita, joita kohde itsekin on hämmästellyt.

Normaalioloissa, eduskunnan ulkopuolella, on vielä jokseenkin luonnollista, että kauniita naisia katsotaan tavallista pitempään. Jopa monet naiset käyttävät paljon aikaa ja maksavat hiusmuotoilijoille, makeup-taiteilijoille ja pukuompelijoille suuria summia, että he erottuisivat joukosta edukseen. Tuskin he koristautuvat pelkästään siksi, että herättäisivät kateutta ja kiukkua kanssasisarissaan.

Ex-kansanedustaja Rosa Meriläinen sai aikanaan suurta huomiota pukeutumalla eduskunnassa polviin yltävän jakkupuvun sijasta säästeliääseen ”roiskeläppään”. Jokaisessa pikkuautossakin on neljä roiskeläppää ilman, että siitä tehtäisiin sen suurempata numeroa. Sen sijaan jopa kansanedustaja Meriläiselle itselleenkin oli muka yllätys, että hänen läpästään nostettiin sellainen haloo kuin siitä nostettiin.

Eduskunnan sukupuoliongelmiin on kaksi ratkaisua. Toinen on se, että mieskansanedustajien alaikäraja nostetaan 75 vuoteen, jossa iässä synti tulee enää harvemmin mieleen.

Toinen ja ehkä parempi tapa on määrätä eduskunnan naisille islamilainen vaatetusohjesääntö. Kun nuoret naiset vaihtaisivat roiskeläppänsä burkhaan, niin välttyisivät Arkadianmäen miesten silmät turhilta viekoituksilta ja olisi kotona maakunnissa paljon vähemmän selittelemistä.

Burkha edistäisi myös naisten tasa-arvoa, kun puku ei paljastaisi kantajansa ikää tai pinnanmuodostusta.

Voidaanko kansanedustajien kunnia palauttaa ja maine puhdistaa?

Kunninaloukkaus määritellää rikoslain 21 luvun mukaan:

9 § Kunnianloukkaus
Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.

10 § Törkeä kunnianloukkaus
Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa
1) rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville taikka
2) aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa ja kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

12 § Syyteoikeus
Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, kunnianloukkauksesta eikä törkeästä kunnianloukkauksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin antaa määräyksen syytteen nostamisesta, jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.

Erkin kommentti

Seksuaalisesta häirinnästä kansanedustajien syyttäminen nimien ja kuvien kera ilman konkreettista näyttöä täyttää vähintäänkin kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Nyt nämä seitsemän kansanedustajaa on leimattu maan johtavissa tiedostusvälineissä seksuaalisesti häiriintyneiksi henkilöiksi ja sellaisena he myös jäävät Suomen historiaan.

Heidän kunniaansa on loukattu syvästi. Heille on aiheutettu valtavaa henkistä kärsimystä, mikä koskee myös heidän perheitään. Heidät on lynkattu vailla puolustautumismahdollisuutta. He eivät ole voineet puolustautua, koska eivät tiedä mistä heitä tarkasti ottaen syytetään ja kuka syyttää. Kuka on tarkasti ottaen häirinnän kohde, milloin ja miten? Seksuaalinen häirintä on erittäin vaikea todistaa, koska sana on sanaa vastassa. Täysin järjettömän ahdistelu-uutiosinnin seurauksia on heti havaittavissa asianomaisten sairauslomien muodossa. Tyhmyyden maksaa lopulta tavallinen kansa. Eduskuntatyö ei ole leikkiä.

Kansanedustajat ovat läpileikkaus Suomen kansasta. He ovat erilaisia ihmisiä eri puolelta Suomea. Kansanedustajat kertovat sellaisia vitsejä kuin kansakin kertoo. Kaikki eivät ymmärrä tai halua ymmärtää erilaisuutta. Voiko kansanedustaja olla kansan edustaja? Miksi kansanedustajat lynkataan julkisesti ilman yhtään valitusta tai näyttöä asiasta? Oikeusturva kuuluu myös kansanedustajalle.

Luottamus on kansanedustajalle erittäin tärkeä asia. Asiat olisi ensin pitänyt tutkia ja vasta sitten hutkia.

Kansanedustajat ovat julkisuuden valokeilassa ja heidän toimiaan seurataan tarkasti. Politikkoja saa arvostella rankastikin, mutta tällaisen häväistysprosessin käynnistäminen kansanedustajia kohtaan ei ole oikeaa menettelyä. Asiassa voi käynnistää kunnianloukkausprosessin, mutta se maksaa ja sillä tuskin päästään tavoitteeseen. Johtopäätökseni on se, että seitsemän kansanedustajan kunnia on mennyt ja maine kasvanut. Heidät on nyt mestattu Helsingin Sanomien johdolla julkisesti ja lopullisesti. Kansanedustajat joutuvat toteamaan, että oikeutta on Suomessa niin vähän ettei sitä riitä kaikille.

Tahallinen teko


Raskauttava asia Helsingin Sanomien uutisoinnissa on se, että teko on tahallinen. Helsingin Sanomat otti tietoisen riskin julkaistessaan kirjoituksen, jossa käsiteltiin sukupuolista häirintää eduskunnassa, sanoo lehden päätoimittaja Janne Virkkunen. Suomenmaa-lehden haastattelema Virkkunen katsoo, että tietty riskinotto kuuluu journalismiin.

Helsingin Sanomien jutun on kirjoittanut toimittaja Tanja Aitomurto, joka on vastuussa yhdessä päätoimittaja Janne Virkkusen kanssa jutun oikeudelllisesta ja toimituksellisesta puolesta.

Mielestäni ainoa järkevä ratkaisu syntyneeseen tilanteeseen on sellainen, että päätoimittaja Janne Virkkunen tunnustaa tehdyn virheen ja sopii asiasta seitsemän kansanedustajan kanssa. Julkinen anteeksipyyntö on myös paikallaan ilman oikeusteitä. Maata päälle.

Hesarin höpinää netissä

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/HSn+juttu+josta+kansanedustajat+aikovat+kannella/1135233843795

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Seksuaalista+h%C3%A4irint%C3%A4%C3%A4/1135233629461


Kuva
Aikoinaan kalajokinen rovasti ja kansanedustaja V.H. Kivioja halusi poistaa alastomien patsaat eduskuntatalosta, mutta ei saanut ehdotukselleen kannatusta. Kivioja totesi puheessaan vuonna 1931 patsaiden esittävän „hullujen huoneenlaisia“. Olemmeko tänä päivänä niin pitkällä, että patsaiden ympärille on muodostunut „hullujen huone“? Katso myös päiväkirjan kohtaa: • V. H. Kivioja - Kalajoen viimeinen kansanedustaja.
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/9.htm
Pilapiirtäjä Karlssonin nykyinen näkemys tilanteesta, Helsingin sanomissa.



palautteet


ei palautteita