Salainen pankkituki – pääkonna Mauno Koivisto

Erkki Aho   13 02 2008, 11:10

image

Suomen taloushistorian suurimmasta katastrofista ei ole kerrottu kaikkea. Seppo Konttinen tekee paljastuksia kirjassaan nimeltä Salainen pankkituki.

Konttisen esityksen mukaan poliittinen ja taloudellinen eliitti oli hämärtänyt kärsimysten vuodet. Käyttöön oli otettu vaikeasti ymmärrettäviä sanoja kuten rakennemuutos, muutostarve, talouden vakaus, pankkialan tervehdyttäminen tai markkinavoimat.

Pelkästään voittajien kertoma "totuus" on hallinnut pankkikriisivuosien historian kirjoittamista ja tilintekoa. Se on ollut liian yksipuolista.

Pääsyyllinen

Konttisen kirjasta tulee selvästi esille, että pankkikriisin konna on presidentti Mauno Koivisto, joka on vetänyt omaa rooliaan kaukana virallisten linjojen takana ja etäällä etusivujen uutisista. Pankkilait olivat peräisin Mauno Koiviston ensimmäisen hallituksen ajoilta.

Vuosien saatossa pankkien lainahanat olivat päästetty holtittomasti soljumaan, mikä johti pankit vararikon partaalle. Päättäjät eivät itsekään tienneet, mitä oltiin tekemässä. Vakaan markan politiikka ja holtiton rahamarkkinoiden vapauttaminen johtivat yli puolen miljoonan ihmisen työttömyyteen. Yli 60 000 yritystä hävisi markkinoilta, yrittäjien omaisuus ja elämäntyö tuhottiin. Tuhannet ihmiset päättivät päivänsä oman käden kautta. Toiset taas elävät näiltä sijoilta huippupalkoilla ja -eläkkeillä tässä samassa yhteiskunnassa.

Muut syylliset

Pankkikriisin todelliset taustat ovat harvojen ja valittujen tiedossa. Itsenäisyyden ajan suurimman laman yhteiskuntavaikuttajat olivat
Mauno Koivisto,
Harri Holkeri,
Erkki Liikanen,
Matti Louekoski,
Esko Aho,
Iiro Viinanen,
Ulf Sundqvist,
Seppo Lindblom,
Esko Ollila ja muita.

Entinen elinkeinoasiamies Esko Aho ja entinen pienyrittäjä Iiro Viinanen joutuivat mahdottoman tehtävän eteen.

Toiseen eliittiryhmään kuuluivat pankinjohtajat ja virkamiehet
Rolf Kullberg,
Sirkka Hämäläinen,
Jaakko Lassila,
Ahti Hirvonen,
Paavo Prepula,
Vesa Vaino,
Björn Wahlroos,
Pertti Voutilainen,
Pekka Laajanen,
Christopher Wegelius
ja muita.

Missä he ovat nyt kun kultaiset kädenpuristukset on annettu ja ennenaikaiset suureläkkeet maksettu?

Laman syy

Suomen Pankin entisen pääjohtajan Mauno Koiviston vetämä vahvan markan politiikka oli laman pääsyy.

Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg ilmoitti nimittäjälleen Mauno Koivistolle syyskuussa 1991, että hän jättää tehtävänsä jos markka devalvoidaan.

Valtionvarainministeri Iiro Viinanen löi 14.11.1991 vetoa, että ei devalvoida. Jos devalvoidaan, niin hän eroaa. Markka devalvoitiin. Viinanen ei eronnut. Puntila erosi ja Kullberg palkittiin myöhemmin korkealla kunniamerkillä.

Väärä politiikka nakersi palkansaajien, yrittäjien ja eläkeläisten leipää.
Nuori pääministeri Esko Aho ilmoitti kesällä 1992, että pankit tullaan pelastamaan kaikissa olosuhteissa. Julkilausuma johti Suomen taloushistorian kaikkien aikojen suurimpaan kansalaisten varallisuuden uusjakoon salaa ja peitellysti.

Pankkiherrat linnaan

Koivisto kutsui linnaan maaliskuussa 1993 maan johtavat ekonomistit keskustelemaan talouspoliittisesta tilanteesta. Aina kun Koivisto halusi vaikuttaa asioihin, niin hän järjesti salaisen puhuttelun linnaan. Tästä johtamistavasta ei jäänyt merkkejä historian lehdille. Pankinjohtajat Seppo Lindblom, Vesa Vainio, Björn Wahlroos ja Pertti Voutilainen eivät tienneet tilaisuudesta poistuessaan, oliko kysymyksessä ollut ripitys vai niskalaukaus.

Näin alkoi isänmaan taloushistorian mittavin hämäysoperaatio: vastuu levitettiin, syyllisuus jaettiin, teot peiteltiin.

Näytelmä Säätytalolla

Suomen pankkien tilaa pohdittiin valtioneuvoston kanslian asettaman pankkityöryhmän avulla. Siihen kuuluivat
valtiosihteeri Eino Keinänen,
ylijohtaja Jorma Aranko ja
puheenjohtajana Suomen Pankin Sirkka Hämäläinen.

Pankkien etuja ajoivat
Ahti Hirvonen,
Pertti Voutilainen,
Seppo Lindblom,
Pauli Komi ja
Kalevi Kauniskangas.
Sihteeri toimi Vesa Vihriälä.

Maaliskuun 18. päivä 1992 jätettiin Suomen EU-hakemus ja pankkityöryhmä jätti raporttinsa kahdeksan miljardin pankkituesta.

Samana iltana Säätytalolle asteli Kannuksen Kenedy Esko Aho adjutantteinaan Iiro Viinanen, Sirkka Hämäläinen ja Eino Keinänen.

Syytettyjen aitioissa istuivat rosvot - pankkien pääjohtajat. Tilaisuuden lopussa Aho hehkutti, että virheitä tehneet pankinjohtajat on pantava vastuuseen.

Pankkitukea hallinnoimaan perustettiin Valtion vakuusrahasto. Sen johtokuntaan kuuluivat Jorma Aranko, Esko Ollila ja Pekka Laajanen. Koplan tehtävänä oli jakaa rahat pankeille. Julkisuuteen luotiin kuvaa, että säästöpankit olivat konnan roolissa.

Säästöpankit päätettiin poistaa markkinoilta

Säästöpankkiasiassa pankkieliitti ja Esko Ahon hallitus pelasivat julkisuudelta piilossa vähintäänkin kaksilla korteilla, eikä pankkituen maksajille haluttu kertoa totuutta. Suomen Säästöpankki lahdattiin lokakuun 20. päivänä 1993.

Hallituksen tiedotustilaisuudessa 22.10.1993 Säätytalolla kerrottiin Suomen kansalle Suomen Säästöpankin jaosta neljän kilpailevan pankin kesken. Puhetta johtivat pääministeri Esko Aho ja valtionvarainministeri Iiro Viinanen, joiden johdolla oli päästy aamuyöllä salaiseen sopimukseen pankkikaupan ehdoista. Pankkien yksityiset osakkeenomistajat oli saatu pelastettua ja roskat saatu haudattua kansalaisten maksettavaksi. Suomen Sääsöpankin hinnaksi tuli 5,6 miljardia markkaa, Viinanen ja Aho eivät saaneet pankista haluamaansa hintaa. Mutta mikä oli myydessä, kun kyseessä eivät olleet omat vaan veronmaksajien rahat.

Suomen Säästöpankin koko luottokanta oli Rahoitustarkastuksen lausunnon mukaan 45 miljardia markkaa, joista riskiluottoja 12 miljardia. Valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle kerrotaan pankkitukeen upotetun 1999 loppuun mennessä 97 miljardia markkaa. Joillekin pankeille on täytynyt syytää rahaa miljarditolkulla. Minkälaisilla kepulikonsteilla pankkitukea maksettiin? Ja miten on mahdollista, ettei asiasta julkisuudessa sanottu sanakaan?
Salaiseksi julistettu Säästöpankkisopimus paljastaa totuuden.

Liikepankkien hämärät pelastustoimet

Salailu, peittely ja harhaanjohtaminen kuuluivat pankkiherrojen tiedottamistrategiaan. Talous pullistui ulkomailta tuodusta velkarahasta, kansantaloudessa elettiin yli varojen. Vaaleihin valmistauduttiin Liikasen lentävällä lauseella: verotus kevenee.

Ahti Hirvosen ja Björn Wahlroosin toimista ei ole kansalle riittävästi kerrottu. Menettely oli todella törkeää toimintaa. KOP ja SYP liitettiin yhteen.

Kolmen tähden johtokunta

Pankkikriisin poliittisen päätöksenteon johtokunnan muodostivat puheenjohtajana Mauno Koivisto, sihteerinä Esko Aho ja jäsenenä Iiro Viinanen. Kolmikon yhteispeli sujui saumattomasti: isähahmo suunnitteli taustalla, sihteeri toteutti päätökset ja jäsen kertoi ikävät asiat. Koivisto puuttui kaikkeen joko julkisesti tai taustalla, välittämättä siitä kuuluivatko asiat presidentin toimivaltaan.

Valtion talousarviosta myönnettiin 190 000 euroa eläkkeellä olevien presidenttien käytettäväksi osoitetuista palveluista aiheutuvien menojen maksamiseen. Aho on saanut poliittisen turvapaikan Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran yliasiamiehenä. Sitra maksaa parempaa palkkaa kuin ministerit saavat.

Myös pankkiherroilla menee hyvin. SYP:n pankkitukistrategi, halikkolainen sokerijuurikkaan viljelijä, Björn Wahlroos on yksi Suomen rikkaimmista ihmisistä.

Suomessa pankkikriisin uhreja näkee leipäjonoissa. Tutkija Mikko Kautto todistaa, että 40 000 köyhältä loppuvat ruokarahat kuukausittain ja 4000 ihmistä näkee nälkää.

Mikä on tulevaisuudessa hiipivän vallankumouksen poliittinen ja ennenkaikkea inhimillinen hinta?

Erkin kommentti

Seppo Konttisen kirja Salainen pankkituki on yksi kirja lisää luetteloon, jolla voidaan todistaa presidentti Mauno Koiviston valtiopetos, sekä koko Suomen poliittisen ja taloudellisen johdon syyllisyys suureen lamaan ja pankkikriisiin. Syyttomät ovat joutuneet kärsimään ja todelliset syylliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla.

Miten kansainvälinen rikostuomioistuin ICC mahtaa tulkita tekemäni tutkimuspyynnön Suomen taloudellisesta lamasta ja kansanmurhasta? Pankkikriisin jäkiseurauksena noin 14 500 ihmistä teki itsemurhan.

Olen itse ollut mukana pankkikriisin jälkikuviossa voimakkaasti ja tehnyt asioista lukuisia rikostutkintapyyntöjä.

Tällä hetkellä tilanne on se, että Ylivieskan poliisin Raimo Ollilan esteellisyys tulee oikeuskäsittelyyn, jossa voin todistaa kaikki minuun kohdistuneet rikokset aina Koiviston valtiopetokseen saakka. Näin myös pankkikriisin keskeiset rikokset ja Natura-asiat tulevat oikeuskäsittelyyn. Toinen vaihtoehto on se, mitä Seppo Konttinen kysyy kirjassaan tosin hiukan eri sanamuodoin kuin minun kysymykseni kuuluu. Milloin kansa päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja saattaa todelliset syylliset vastuuseen teoistaan?

Kuva
Kuva kirjan kannesta Salainen pankkituki

palautteet


Mielenkiintoista keskustelua Salaisesta pankkituesta käydään Promerit-nettisivulla. Katso: http://www.promerit.net/forum/index.php?topic=748.msg2971 Katso myös: http://www.promerit.net/suomalainen.vaalipetos.html

Vuonna 2000 myytiin Arsenaalissa olevat saatavat norjalaiselle perintäyhtiölle 5%:n nimellis hintaan. Velkavankeudessa oleville ei annettu mahdollisuutta hoitaa velkojansa tällä hinnalla. Se salattiin. Nyt rahat menevät Norjaan ja Ruotsiin, joten herää kysymys, mikä on omistuspohja kyseisellä perintäyhtiöllä. Ilmeisesti on myös tehty sopimus, ettei näitä velkoja armahdeta. Onkohan viiksekäs osakekeinottelija ohjannut jäljet kiertotietä takaisin sylttytehtaalle, tarkoitan rahat. Olipa tämäkin uutinen päättäjien isänmaallisuudesta ja kansan etujen puolustamisesta. Ei globaalisuuteen ihan kaikessa voi vedota etenkään hallituksen epäonnistuessa tyhmyyttään.

15.2.A-Zoomissa oli samaa asiaa. Suvi Anne-Siimes ja Lipposen hallitus junailivat velkojen myymisestä 5% nimellishintaan Aktiv Hansalle Norjaan. Sopimukseen nuijittiin vielä valtiolle itse aiheuttetun velkojen armahduksen hirttosilmukka valtion kaulaan ,jolloin kauppa summaa valtio on jo joutunut palauttamaan. Suvi-Anne Siimes on lisättävä rikollisten listaan siinä kuten Lipponenkin!

"Miten kansainvälinen rikostuomioistuin ICC mahtaa tulkita tekemäni tutkimuspyynnön Suomen taloudellisesta lamasta ja kansanmurhasta? Pankkikriisin jäkiseurauksena noin 14 500 ihmistä teki itsemurhan." Tuskin sinun kannattaa tämän suhteen henkeäsi pidätellä, koska väite on silkkaa potaskaa. Tilastokeskuksen statfin-palvelusta löytyvät vuosittaiset itsemurhaluvut. Itsemurhakuolleisuus oli suurinta nousukauden kahtena viimeisenä vuotena ja lähti sitten laman myötä laskuun, joka on jäänyt pysyväksi. Koko 90-luvulla tehtiin yhteensä 13 632 itsemurhaa.

Hienoa että jaksat ahertaa valtaeliitin väärinkäytösten paljastamista, turvattoman kansalaisen puolustamista ja tämän aataminaikaisen oikeusjärjestelmän ruoskimista. Minäkin yritin osaltani 90-luvulla olla siinä mukana. Vastustin KOP:n ja SYP:n yhtymistä kökkökasaksi, vastustin yhtiökokouksessa yhtymistä ja vaadin vuorineuvosketjun oikeuteen viemistä vaatien vain muutaman miljardin vahingonkorvausta. Seurauksena hävisin äänestyksen murskaluvuin, valitin asiasta oikeuslaitokseen. Prof. Aurejärvi sanoi, olet oikeaassa, mutta keikutat liian suurta venettä, sun ylsi kävellään ja nopeasti! Toden totta, hävisin ko:ssa nopeasti, hovi käsitteli asian suomenennätysvauhdissa ja kko teki samoin ajatuksin älä edes kuvittele pääseväsi tänne asioinesi. Kuvaava on myös alioikeuden käsittely, kt Takki omisti yhdistettävän KOP:n osakkeita, ei kuulema hovin mukaan ollut silti jäävi päättämään asiaa. Se siitä oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä. Lopuksi sain vielä niskaani huimat kulut, joita ja muita pankkisyntejäni vieläkin makselen. Yst.terv. OTK Seppo Jääskeläinen, jaaskelainenseppo@gmail.com.

Kannattaisi ehkä pistää tuo julkiseen levitykseen ihan. Tuskin vähentää myyntiä.

Ei ihme ole tarve julistaa papereita salaiseksi. Näin tehtiin 2002 T. Halosen johdolla. T.Halosella on myös oma lehmä ojassa, kun tuo rahanpesua koskeva lakiesitys jäi pöytälooraan 1988.

Aktiv Hansa on yhtiö, joka kaupalla osti Arsenaalin jäämistön. Kauppakirjassa oli lausahdun, jossa sidottiin valtion pelivaraa siten, että Valtio joutuu korvaamaan Aktiv Hansalle vahingot, jos lainsäädännöllisin keinoin muutetaan myydyn omaisuuden takaisin perintää. Kun valtio armahti kasinovelallisia lain huljaa heilutellen, joutui se korvaamaan aktiv Hansalle aiheutetut vahingot. Paavo Lipponen ei turhaan saanut ostaa eduskunnan takaa asuntoa Ykkösmiesten talosta, eikä Suvi-Anne turhaan saanut mukavaa johtajan pallia istumista varten. Terveiset vaan molemmille sankareille. Elämme kohtuuden demokratiassa, joka osaa huonostakin puusta veistää hyviä johtajia.