Ruusuja oikeusministeri Tuija Braxille

Erkki Aho   20 12 2007, 20:52

image

Tiedättekö mitä huudahdatte, kun vahingossa laitatte sormenne ruusun piikkiin?
Au!
Virheestä syntyy tuollainen reaktio. Virheenä on pidettävä tarttumista ruusun piikkeihin. Ja vain nuo kaksi kirjainta ovat väärin, kun halusin kirjoittaa blogissani oikeusmisteri Tuija Braxin lähettämästä kirjeestä. Laitoin sormeni piikkiin, au!

Jäävuoren piikkiin. Au!
Oikaisuministeristä kun jätetään au pois, niin saadaan oikeusministeri.
Olisipa se näin helppoa. Ai! Niin tarvitaan ilmeisesti eekin siihen mukaan. No olkoon, vähemmästäkin sanat menevät sekaisin. Ja jos lukija hiukan osaa nyt ajatella, niin tästä voi päätellä Braxilta saamallani kirjeellä olevan yhtä paljon merkitystä mitä kirjaimieni vääntelyllä. Ei mitään.

Siis oikiaisu- anteeksi oikeelliususu, äh tarkoitan tietysti oikeusministerin kirjeestä syntyi varsinainen oikeellisuuskysymys, pohdinnan kohde.

Siis sain Suomen oikeusministeriltä Tuija Braxilta postia perjantaina 14. päivänä, kirje oli päivätty 12.12.2007. Siinä ei oikeastaan ollut mitään uutta. Vastaavan kirjeen olin saanut jo 3.12.2007. Katso päiväkirjani kohtaa „Oikeusministerin kirje – kirje oikeusministerille“ (4.12.2007).

Vain yksi o-kirjain oli nyt enemmän. Soittamisesta oli tullut osoittamista. Päiväystä ja tätä o-kirjainta lukuunottamatta kirjeissä ei ollut eroa. Jälkimmäisen kirjeen allekirjoitus korkeintaan vapisevampaa. Kirjeiden merkityserohan on silti huomattava, mutta käytännöllisesti katsoen kummallakaan kirjeellä ei ole mitään eroa. Tähän ei auta oikeusministerin erikoisavustajankaan vastaus yhtään mitään, katso päiväkirjani kohtaa „Oikeusministeri Braxin erityisavustajan Ari Heikkisen sähköpostiviesti Erkki Aholle“ (4.12.2007).

Tarja Braxin esittämä ratkaisu, päätös, ohje, neuvo, opastus, huulen heitto, paremmin tietäminen vai miksi tätä pitäisi lopulta nimittää, nimittäin ei kummassakaan tapauksessa johda mihinkään muuhun kuin mitä olen kokenut karvaasti yli kymmenen vuoden aikana. Nimittäin että laillisuusvalvojille tehdyt kantelut ovat turhia. Ne eivät johda mihinkään. Laillisuusvalvonta nykymuodossaan on verovarojen väärinkäyttöä ja kansalaisten törkeää pettämistä virkavastuulla. Ihan sama jos valituksen soittaa tai osoittaa.

Braxin kahden kirjeen menettelystä syntyy myös mielenkiintoinen oikeusopillinen teema. Koska oikeusministeri ei korjannut ensimmäistä kirjoitusvirhettä lain määräämällä tavalla, niin nyt samasta asiasta on voimassa kaksi toisistaan poikkeavaa päätöstä. Jo pelkästään hyvien tapojen mukaan ensimmäinen virheellinen asiakirja olisi pitänyt mainita voimassa olemattomaksi ja virheelliseksi uutta laadittaessa. Ministeri Tuija Braxin toiminta osoittaa virheen korjaamisesta huolimatta oikeushallinnon nykytilan: ongelman ytimiin ei haluta puuttua, eikä kansalaisten oikeusturva tai perusoikeudet kiinnosta poliitikkoja ja vastuullisessa asemassa olevia ministereitä. Oikeusministeri Tuija Brax yrittää oikaista tekemänsä virheen „rimaa hipoen“, tunnustusta tekemättä.

Tästä Braxin kahden mahdollisuuden oikaisutavasta muistuu minulle eräs aikaisempi oikeusavustaja Kalajoella, joka kertoi molemmille riitapuolille myöntävän ohjeen. Päästen itse kuin koira veräjästä ottamatta selkeää kantaa puoleen jos toiseen asiassa, jossa ei ollut kuin yksi oikea ratkaisu. Sillä seurauksella, että riitapuolet riitelivät omaisuutensa loppuun rikastuttaen asianajajia ja oikeusasteiden lakimiehiä.

Tietenkin jotkut päiväkirjani lukijat ajattelevat tällaisen kirjoitusvirheen olevan hiuksien halkomista tai saivartelua. Valitettavasti maailmassa on paljon virheellisiä viranomaispäätöksiä, joita kansalaiset pitävät oikeina ja rakentavat jopa koko elämänsä vastaavan kirjoitusvirheen varaan. Uskoen jonkun asiakirjan tai lainpykälän oikeellisuuteen. Kaikki asiat eivät ole silti päivästä toiseen muuteltavissa, Roomaakaan ei rakennettu yhdessä päivässä. Ihan kaikki sentään ei ole „hällä väliä“-tavalla ratkaistavissa.

Valitettavasti minäkin luulin erään kaupanvahvistajan allekirjoittaman kauppakirjan olevan pätevän. „Kirjoitusvirhe“ piilotti muun muassa ”vain” 47 miljoonan markan pantatut kiinnitykset, mutta katso tarkemmin vaikka päiväkirjani kohtaa „Sulo Heiskarin esteellisyys, otteita todistusaineistosta 17.“ (1.5.2007).

Lasketaanko kirjoitusvirheeksi myös miten asiani otettiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) käsittelyyn, mutta yli kahden vuoden jälkeen minulle lähetettiin kirje EIT:stä „että, asiaani ei oteta käsittelyyn”. Ensin otetaan ja sitten ei oteta. Kun olisi pitänyt tehdä oikea päätös, niin päätös jätetään tekemättä. Väärän päätöksen tekijänä on muun muassa suomalainen ihmistuomioistuimen tuomari Päivi Hirvelä.

Kaksi vuotta turhaa työtä virallisen asiakirjan kirjoitusvirheen takia. Turhaa luottamista ja uskomista, että EIT toimii lain- ja oikeudenmukaisesti. Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) on vastuussa yhdessä poliisiministeri Anne Holmlundin (kok) kanssa siitä, että suomalainen EIT:n tuomari Päivi Hirvelä saatetaan oikeudelliseen ja taloudelliseen vastuuseen tekemästään väärästä päätöksestä. Katso tarkemmin esimerkiksi päiväkirjani kohtaa: ”Avaintodistajan lausunto – Sulo Heiskarin oudot kaupanvahvistukset” (15.1.2007).
Sama koskee myös laillisuusvalvojia, muun muassa ministerittären puoluetoveria, entistä oikeuskansleria Paavo Nikulaa (vihr).

Jätettäköön tällä kertaa tarkemmin puimatta miten oikeusministeri Brax päätöksensä (=viranomaistoimitus) kirjoitusvirheen korjaamisessa ei noudattanut Suomen laissa annettua ohjeistusta tällaisesta tapauksesta. Lähetän oikeusministerille nämä kaksi hänen erilaista päätöstään samasta asiasta oikaistavaksi yhdeksi ainoaksi päteväksi ratkaisuksi.

Mitä oikeusministeri unohtaa

Lain mukaan kansalaisten perusoikeudet ja oikeusturva on taattava perustuslain mukaisesti. Tällä hetkellä Tuija Brax oikeusministerinä kantaa vastuun kansalaisten oikeusturvasta ja perusoikeuksien toteutumisesta. Tuija Brax on vastuussa oikeushallinnosta.

Erkki Ahon ehdotus

Minulla on ehdotus, jonka toteuttaminen merkitsee varmuudella Suomen palauttamista oikeusvaltioiden joukkoon. Katso päiväkirjan kohdassa „Laillisuusvalvonta on yksityistettävä“ (20.12.2007)


Ruusuja oikeusministeri Tuija Braxille!


Lisätietoja
Tässä kirjoituksessa mainitut päiväkirjan jutut:

•  Oikeusministerin kirje – kirje oikeusministerille (Erkki Aho 4.12.2007)
http://www.erkkiaho.com/blog/index.php?content=detail&id=536

•  Oikeusministeri Braxin erityisavustajan Ari Heikkisen sähköpostiviesti Erkki Aholle (Erkki Aho 4.12.2007)
http://www.erkkiaho.com/blog/index.php?content=detail&id=539

•  Sulo Heiskarin esteellisyys 17. (Erkki Aho 1.5.2007)
- otteita todistusaineistosta 17.
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/267.htm
•  Avaintodistajan lausunto – Sulo Heiskarin oudot kaupanvahvistukset (Erkki Aho 15.1.2007)
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/85.htm
•  Laillisuusvalvonta on yksityistettävä (Erkki Aho 20.12.2007)
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/566.htm
Näköiskuva oikeusministeri Tuija Braxin kirjeestä Erkki Aholle 12.12.2007


palautteet


ei palautteita