Päiväkirjasta poimittu - Erkki Aho lainsuojaton?

Erkki Aho   04 11 2008, 8:04

image

Voiko yksi ihminen vaikuttaa koko Suomen oikeuslaitokseen?
(Erkki Aho-päiväkirja 19.1.2007)

____________________________________________________

Erkki Aho veti syvään henkeä. 

Putkan oven lukko raksahti kiinni hänen selkänsä takana. Erkki asettui laverille istumaan. Käsiraudat sentään olivat ottaneet irti. Mitenkä tässä elämässä näin on käynyt, hän ajatteli itsekseen tunnustellen sydänalaansa. Sydän tuntui jyskyttävän normaalia äänekkäämmin.

Niin, miksi hän, niinsanottu oikeustaistelija istuu yksinään nyt tässä pienessä kopissa? Miksi juuri hän, joka pitää oikeellisuutta periaatteenaan, ei ole kärpäsellekään pahaa tehnyt, istuu tässä yksin muun perheen kokoontuessa viettämään isänpäivää ilman häntä?

Miksi ihmeessä? Onko Jumala muuttanut puoluetta ja toimii nykyisin pahan hyväksi? Kukahan se saatana täällä maan päällä sitten lieneekään? Monia nimiä ja mielikuvia ihmisistä vilisti Erkki Johanneksen silmissä. Hänen vanhempansa olivat antaneet toiseksi nimeksi raamatullisen nimen Johannes. Erään Vapahtajan opetuslapsen nimen. Mitä opimmekaan jo kansakoulussa: älä tapa, varasta tai tee vääryyttä toiselle ihmiselle. Katekismuksesta Erkki muisti kohdan, minkä hän oli jo lapsena äitinsä Saimin suusta kuullut. Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi, siinä on elämänohjetta.

Oliko hän nyt rikollinen, koska hänet oli suljettu pois rakkaimmiltaan, Erkki mietti tuskastuneena. Sydän alkoi tykyttää yhä kiivaammin pidätetyn ajatellessa viime aikojen tapahtumia. Siviilipukuiset poliisit olivat noutaneet hänet kotoaan Kalajoen Plassilta. 

Erkki Aho oli joutunut elämässään moneen kertaan muuttamaan. Työasiat Osuuskaupan piirissä olivat vieneet häntä monelle paikkakunnalle Suomessa. Perhe oli varttunut siinä ohessa niin Pudasjärvellä kuin Kokkolassakin Viimein hän oli palannut kotiseudulleen Kalajoelle. Hänen kotipaikkansa Rautio oli kuntaliitoksella tullut Kalajoeksi. Täällä hän oli käynyt koulunsa ja tullut ylioppilaaksi.

Kaunis omakotitalo oli mennyt. Eila oli kyyneleen vieräyttänyt, mutta pysynyt miehensä rinnalla. Avioliittolupauksessa oli sanottu: myös vastamäessä. Se taisi olla vastoinkäymisissä. Erkin ajatus oli hetkeksi hämärtynyt vihanpuuskaan. Mieleen oli tullut, miten Eila ja lapset hädissään pelkäävät puolestani. Mitään yhteyttä pidätetylle ei annettu Ylivieskan poliisiaseman ulkopuolelle.

Talosta oli luovuttu pankkilainan takia. Ränkitieltä oli pitänyt lähteä. Konkurssin johdosta toimitusjohtaja Erkki Aho oli muuttunut luottokelvottomaksi. Uusi Meritapankin johtaja ei hyväksynyt lainan siirtoa vaimonkaan nimiin ja talo oli myytävä. Entinen pankinjohtaja oli kyllä yrittänyt kaikkensa, mutta uudelle merkonomi Mattilalle Ahon asiakkuus oli liian kuuma pala. Jos lainan siirto olisi kelvannut, niin asuisin ehkä vieläkin omakotitalossa Kalajoen keskustassa, totesi Erkki itsekseen.

Putkassa ei ollut kodikasta. Ei edes ikkunaa, saatikka verhoja. Lavuaari ja tarvikepönttö hädälle. Vaan mitäpä ne muutamat sadat tuhannet talon arvossa painavat siihen taakkaan verrattuna, mikä laitettiin kohdalleni Alavieskan Puurakenteen konkurssin jälkeen. Erkki Aho oli erehtynyt laittamaan nimensä takaajana uuden perustettavan taloyhtiön papereihin. Omistajaosakkaana. Erkillä oli kokemusta rakennusasioista, kansainvälisestä kaupasta ja liike-elämästä. Olihan hän ollut useita vuosia Raahen porvari- ja kauppakoulun opettajana. Erkki oli ajatellut tässä tilaisuutensa tulleen. Uuden talotehdastoiminnan tulevaisuudennäkymät olivat hyvät. Perusteellisena miehenä Erkki oli tehnyt tarkan arvioanalyysin.

Kalajoentie 24 a 1-osoitteesta haastemiehet olivat Erkkiä etsineet. Ne saastat. Käräjäoikeuden hyeenat. Käskyläiset ilman omaatuntoa. Palkkaorjat. Heiskarin hepulit. Silloin oli ollut kevät. Erkki oli aavistanut jotain olevan tekeillä. Siitä on nyt vuosi kulunut. Takaa-ajettu oli valmistautunut lähtöön. Tuntemattomat olivat soittaneet ovikelloa huhtikuun 11. päivä 2005 kello yhdeksän aamulla. Hän ei ollut kotona. Toisella kertaa hän ei ollut enää missään. Erkki Aho oli lähtenyt maanpakoon.

Siihen aikaan vielä kunnanvaltuutettu Aho oli pakotettu talotehtaan asian jälkeen hakemaan tukea elannolleen Kalajoen työvoimatoimistosta. Alavieskan keikasta oli ajauduttu umpikujaan. Hänelle takaajana jäi yhdessä toisen osakkaan, Heino Virran kanssa 1,2 miljoonan markan velkarästi. Mitä kaikkea törkeyttä pesänhoitajat olivat hänelle tehneet, sitä Aho ei jaksanut siinä putkan laverilla muistella. Ajatteli vain, miten Ylivieskan poliisit eivät silloin puuttuneet talousrikollisten puuhiin. Ränkitien kiinteistö oli pantattu, siihen velkojat eivät saaneet kynsiänsä. Velkojen korot painoivat kuitenkin Erkin elämää niin, että elämiseen ei jäänyt rahaa. Ahon oli myytävä talonsa, kuten kesämökkinsäkin.

Niinsanotulla yritysstarttirahalla hänelle oli myönnetty oman yrityksen perustamiseen hiukan varoja. Oman asian hoitamiseen olivat sanoneet niitä rahoja väärinkäytetyn. Avustuksen jakaminen oli lopetettu heti alkuunsa. Jotakihan ihminen tarvitsee syödäkseen. Pelkällä pajunkuorella ei elä Suomessa. Erkki muisteli, miten Hannu Karpo oli tehnyt televisio-ohjelmassaan "Karpolla on asiaa" työvoimajohtaja Tapio Laholan kuuluisaksi. Matka-avustuksista oli ollut myös kyse. Hänen olisi ilmeisesti pitänyt kulkea 139 km matka Kalajoelta Ouluun Yliopiston yrittäjäkursseille polkupyörällä ja takaisin päivittäin, siihen ehkä avustus olisi riittänyt. Kumien paikkaamiseen korkeintaan. Joidenkin aivoitukset elämästä ovat todella merkillisiä, Erkki ajatteli.

Väärästä ilmiannosta hän oli tehnyt vuoden 2001 lokakuussa rangaistusvaatimuksen työvoimatoimiston johtajalle. Käräjätuomari Sulo Heiskari oli seuraavan vuoden helmikuussa päättänyt jättää syytteen tutkimatta arvellen Ahon mahdollisesti pilailevan asiassaan. Uudelleen käsittelyssä Ahon esittämät rangaistus- ja korvausvaatimukset Ylivieskan käräjäoikeus hylkäsi sitten vuoden 2002 lopulla vailla perusteita. 

Nimettömänä julkaistun ja kapulakielellä kirjoitetun lehdistötiedotteen oli laatinut Ylivieskan kihlakunnan syyttäjä Sulo Heiskari. Epätavallista Suomessa on se että Ylivieskan käräjäoikeudessa syyttäjä toimii oikeuden tiedottajana.

Raution mies, Martin poika Aho virui henkihieverissä miettien maailman pahuutta. Sydän ei ottanut rauhoittuakseen. Hänkö on tässä nyt vain sen takia, koska Ylivieskan kihlakunnan syyttäjä Sulo Heiskarin piti saada Erkki syylliseksi suojellakseen itseään ja Kalajoen entistä kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskea? Erkki oli aikoinaan ottanut Kalliokosken, kunnansihteeri Pekka Ollilan ja Ympäristökeskuksen biologin Eero Laukkasen kanssa tekemän 12.2 miljoonan markan petollisen toimimisen julkisesti esille. Mainitut henkilöt olivat väärillä tiedoilla anoneet rahaa EU-komissiolta ja sitoutuneet siihen, että Kallan karit ja Himangan kunnan alueella olevia saaria liitetään Naturaan. Ikäänkuin he nuo alueet omistaisivat. Jopa vastoin Himangan kunnan nimenomaista kielteistä päätöstä. Erkki Aho oli tuomittu syylliseksi herjauksesta, vaikka hän ei käyttänyt kirjoituksessaan edes asianomaisten nimiä. 

Aho ei jaksanut miettiä enempää, mitä tämä esteellisen Heiskarin järjestämä tuomio oli hänelle taloudellisesti merkinnyt. Ahon niskaan keksitty syyte oli aiheuttanut asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja, joista häntä säännöllisesti jaksettiin vieläkin muistuttaa. Suoraselkäinen mies tuijotti vain putkan seinää nähden siinä ilkkuvia olioita.

Ei! Tämä ei voi olla totta! Tämä on varmaankin pahaa unta. Aho nipisti itseään. Ei! Se oli sydän joka alkoi huolestuttaa Erkkiä todella. Hän tiesi omistavansa sydämen rytmihäiriön. Onneksi henkilökohtaisiin tavaroihin oli joutunut hammasharjan lisäksi verenpainemittari. Tyttärien isälleen lahjoittama mittari näytti lukuja 223/137. Pulssi oli 88.

Tapio Laholalle Erkin reklamaatio oli jäänyt väärään kurkkuun. Etenkin sen jälkeen kun monitaituri Aho oli käyttänyt kirjoituksellisia taitojaan ja julkaissut oman kirjansa "Olet Maamme Armahin Suomenmaa". Vaivaiset 530 sivua. Ei mikään tuotannollinen ongelma Erkille. Valtuutettu Aho on tehnyt enemmän aloitteitakin kuin kaikki muut valtuuston jäsenet ja puolueet Kalajoella yhteensä. Silkkaa peittelemätöntä totuutta ja asiakirjaliitteitä tämä kirja on täynnä. Lahola ei ollut kestänyt oman nimensä näkemistä julkisena tällaisessa yhteydessä.

Erkin suupielet nousivat hetkeksi hymyyn. Putkakopin kalseat seinät tuntuivat yhtäkkiä taivaan pilviltä hänen ajatellessaan kirjaansa. Hän, Erkki itse, oli näyttänyt totuuden julkisesti. Painettuun sanaan hän oli oppinut luottamaan. Raamattuunkin. Suupuheet ovat mitä ovat, mutta kirjallisena ei voi esittää perättömiä. Kirjoitettu on kaikkien ulottuvilla tarkastuskelpoisena myös jälkikäteen. Painetulla sanalla on painoa, se ei lennä linnun lailla pois. Vaikka kutka kerettiläiset määräävät kirjoja poltettavaksi ja hävitettäviksi.

„Minun oikeustaisteluni kiinteä pohja on Suomen laki ja ennenkaikkea perustuslaki“, hän oli kirjoittanut vastineessaan kirjaansa kohdistuneeseen uutisointiin. Viransijainen päätoimittaja Ilkka Puranen oli tehnyt kirjan julkistamistilaisuudesta puolihuolimattomia lausuntoja Kalajoen Seutu-lehteen, vaikka ei ollut itse edes paikalla tässä tilaisuudessa. Julkisia kannanottoja minusta voidaan tehdä miten vain, mutta minun esittämäni tosiasiat jätetään tutkimatta. On tämä maailma jatkoi Erkki mietiskelyään. Ei mihinkään huhupuheeseen, vaan oikeaan lakiin perustan tekemiseni. Muut saavat herjata miten lystäävät, häntä rangaistaan sakoilla ja sanktioilla kun puhuu lain mukaan oikein. Eihän tämä voi olla totta!

Erkki muisti innokkaasti aloittaneensa talotehtaan ylösajon. Toimitusjohtaja Erkki Aho teki töitä kuin hevonen omaksi luulemassaan yrityksessä kolmen tuhannen markan nimellisellä palkalla, vaikka oikea korvaus olisi ollut ainakin kuusinkertainen. Ja nyt pidätetyn silmät tulivat kosteiksi. Palkkasaatava 178 000 markkaa ilman korkoja, sekin oli kadonnut konkurssipesänhoitaja Antti Kejon toimesta taivaan tuuliin.

Erkki Aholla ei ollut enää mitään paitsi kunniansa. Työttömyyskorvaus ja oman yrityksen starttiraha oli evätty. Työnteko oli estetty levittelemällä perättömiä tietoja hänestä. Juoruaminen on inhimillinen ominaisuus. Rahan ollessa kyseessä virkamieskin katsoo ensin omaa etuansa, varsinkin jos vastassa on Erkki Aho. Jatkuvat rikostutkinnat ja kuulustelut olivat tarkoitushakuista toimintaa. Erkille muodostui varsin erikoinen julkinen maine. Kansa luuli tietävänsä miehestä vaikka mitä. Suljettujen ovien takana pidettiin palavereja Erkin pään menoksi. Hänellä oli silti äänestäjien ehdoton kannatus takanaan, Ahon kirjoitukset lehdissä olivat pommeja näivettyneille ajatuksille. Erkki näytti kulissien taakse, esitykset täsmäsivät ja Erkin myönnettiin olevan oikeassa. 

Asunto Keskuskoulun yhteydessä oli omakotitaloa ahtaampi. Tavaroita piti vähentää ja pakata laatikoihin. Ovat vieläkin niissä. Erkin lapset olivat jo ajat sitten lähteneet maailmalle. Kouluasunnosta ei ollut enää hyötyä. Vuokra oli toistaiseksi jotenkuten maksettavissa.

Hetkeksi Ahon mieleen nousi muistikuva miten silloinen ylin poliisipäällikkö ja ministeri Kari Häkämies oli juossut häntä pakoon eduskuntatalossa Helsingissä. Siinäpä olisi ollut elokuvalla aihetta. Naurussa pitelemistä. Maan korkein poliisivoima ei uskaltanut edes keskustella tutkinta-asioista kanssani.

Erään haastemiehen nimi oli ollut Jouko Rautaoja. Vai oliko Eija Pahkamaa ollut asialla? Tämän takaa-ajettu oli kuullut myöhemmin. Vaikkapa mitäpä nimistä ja kuulopuheista. Mieluiten hän olisi heittänyt kaiken jokeen. Kotirauhan rikkominen vakava rikos.

Erkki Aho nosti kytkintä. Aavistus oli ollut oikea. Kalajoen työvoimatoimiston silloinen johtaja Tapio Lahola oli nostanut häntä vastaan kunnianloukkaussyytteen. Oman näkemyksensä perusteella. On tämäkin maailma! Suomessa on sananvapausoikeus. Ja jos totuuden sanoo, niin siitä joutuu linnaan? Onkohan Suomi sittenkään vapaa maa?

Kalajoen kaikkien aikojen menestyksellisin ääniharava joutui jättämään rakkaan kotiseutunsa. Erkki lähti maanpakoon. Ihan oikeasti. Häntä ei kiinnostanut sillä hetkellä tietää, mitä häneltä nyt perätään. Sehän olisi voinut olla mitä vaan, syitä oli lukemattomia. Erkki Ahon valituksia ja oikeusjuttuja oli kymmenittäin. Ratkaisemattomia käsittelyjä oikeusistuimet olivat siirrelleet piiristä toiseen, kukaan ei halunnut päättää Erkin asioista mitään. Kun Korkein oikeuskaan ei osannut muuta kuin evätä käsittelyn ilman asiaa koskevaa perustelua, niin Erkki oli tehnyt valituksen Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen Strassbourgiin.

Sillä hetkellä tämä oli hänelle kaikki samantekevää. Auton keula näytti kohti Haaparantaa ja Ruotsia. Erkki oli lähtenyt maan alle. Erkistä tuli lainsuojaton. Koulultakin perheen oli olosuhteiden pakosta muutettava pois.

Mutta minä en ole raukkamainen, ajatteli Aho. Minä toimin kuten laki sanoo, minä en käytä epärehellisyyttä. Kuolenpa ainakin puhtaalla omallatunnolla. Mikä se sellainen on? Onko tänä päivänä enää kellään puhtaita jauhoja liiveissään, mietti Aho. Onko koko maailma läpeensä mätä? Onko se milloinkaan edes ollut hyvä? Alkoiko kaikki kurjuus Eevan puraisemasta omenasta? Miksi minun Jumalani pitää tällaista ihmisten touhua yllä? Eikä avukseni anneta vahvoja henkilöitä, joilla on edes jokin omatunto? Miksi julkisvalta pystyy käyttämään totuuden vastaisia todisteluja pääni menoksi?

Erkin synkkää viikonloppua putkan yksinäisyydessä kevensivät muutamat hauskat muistikuvat vuosien takaa. Tässä voi puhua vain tragikomiikasta tai vahingonilosta, mikä ei Erkin kaltaiselle jalolle sielulle taida olla sallittua. Jonakin kesänä vuosia sitten Kalajoen silloinen nimismies Tapio Karjula, juuri nimitetty Oulun läänin poliisineuvos, oli tullut tarkastamaan leirintäaluetta. Varsinkin juhannuksen aikaan poliisilla oli Heikkasärkillä paljon tekemistä. Hän ihmetteli mitä Sulo Heiskarin nimi tekee porttikiellon saaneiden listassa. Kävi ilmi, että järjestysmiehet olivat antaneet ikuisen porttikiellon tulevalle Kalajoen nimismiehelle, koska hän oli tunkeutunut ilmeisesti vahvassa humalatilassa erään naisen telttaan. Asiasta tehtiin myös rikostutkinta, mutta jostain syystä syytteet jäivät nostamatta. Näin ainakin kerrottiin.

Seuraava asunto Plassilla oli viihtyisä, mutta hyvin pieni. Muuhun perheen varat eivät enää riittäneet. Ruokapöytä, nojatuoli, televisio, parisänky ja paikka kirjoituskoneelle. Mitätön vaatenaulakko. Takkia päälle laittaessa kädet kävivät seiniin kiinni. Asuintalot, paremminkin mökit, markkinapaikan ympärillä ovat perinteisesti melkein kaikki hyvin pieniä. Tätä miljöötä yritetään pelastaa ja peruskorjata. Erkin asunto kuuluu entisen Osuuskaupan rakennukseen, mihin oli rakennettu useita pieniä asuntoja.

Sieltä hänet oli haettu. Poliiseilla ei ollut edes oikeudenpäätöstä pidätysmääräykselle. Erkki oli juuri saapunut Kalajoen kaupunginvaltuuston juhlakokouksesta Pohjankylän koululta perjantaina 11.11.2005 kello 17 aikoihin. Oli kulunut 140 vuotta siitä kun Kalajoki valitsi itselleen oman kunnallislautakunnan vuonna 1865.

Nyt hänet oli sitten väkisin haettu oikeudenkäyntiä varten. Sydämen ääni katkaisi taas Erkin mietiskelyn. Hän tarttui ranteeseensa, pulssi tuntui hirveänä. Sydän tykytti arvoja 258/142! Ei, nyt täytyy päästä tästä helvetistä, muuten ollaan matkalla taivaaseen! Selliin suljettu mies alkoi jyskyttää ovea.

Edellisten kunnallisvaalien aikaan vuonna 2004 Erkki Aho oli kertonut ProKalajoki-julkaisussa „Ahon laidalta“ tutuista teemoistaan. Naturasta, PR-taloista, urheilusta ja monista kohtaamistaan vääryyksistä. Näitä tarinoita pidettiin oikeudessa tuomion perusteina. Samoin kuin Erkin kertomaa silloisessa nettipäiväkirjassa. „Suomi paremmaksi“-sivuilta poistettiin Erkin osuus selittämättömällä tavalla. Erkin puhelin oli myös suljettu hänen tietämättään ilman mitään käsitettävää syytä, saatikka ennakkoilmoitusta. Silloinen puhelinnumerokin 08-462 465 oli hävinnyt vaikka hänellä oli Pohjanmaan Puhelinosuuskunnan osakekirja hallussaan. Julkinen kiusanteko oli Erkille jokapäiväistä todellisuutta. Taustalla täytyi olla suurempi voima, kuin jokin työvoimatoimiston pikkuvirkamies. 

ProKalajoki oli ehdoton vaalivoittaja. Erkki sai toisella tilalla 199 kaikista annetuista äänistä. Niinikään ProKalajoen Jorma Untinen voitti vaalit ylittäen Erkin äänet reilulla sadalla äänellä.

Erkki Aho oli ilmeisesti osunut isompaan mätäpaiseeseen kuin uskalsi kuvitellakaan. Vai oliko taustalla isoakin suurempi syy, minkä takia hänet yritetään vaientaa. Erkki on oleellisella tavalla ollut paljastamassa Natura-sopimusten laittomuutta, Koiviston konklaavin salattuja asiakirjoja, salaiseksi julistettua SSP-sopimusta, Soneran miljardimunareiden toimintaa, pankkikriisin syitä ja syyllisiä. Kyseeseen tulevia mahdollisuuksia on riittävästi yhden miehen hoidettavaksi.

..... .. ...... .. . . . . . . . .. . .                

Katso jatkoa kohdassa:
Voiko yksi ihminen vaikuttaa koko Suomen oikeuslaitokseen?
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/89.htm
Entä mitä sitten tapahtui?
Lue Erkki Aho-päiväkirjasta 19.1.2007 jälkeisiä päivityksiä.
Lue ja mieti oikeuslaitoksen toimivuutta. Voidaanko oikeuslaitoksen toimintaa pitää oikeana? Käytetäänkö lain kirjaa mielivaltaisesti ja holtittomasti? Noudattaako ns. asianajajamafia ja laillisuudenvalvonta aivan omia lakejaan? Onko oikeuslaitoksen ainoa vastaus vahingon kärsijälle ja syyttömälle pelkkä kiertely käsittelyn pitkittämisellä ja loputtomalla siirtelyllä oikeusasteesta ja -paikasta toiseen?  Onko korkein oikeus vain nimitys?
http://www.erkkiaho.com/blog/index.php


palautteet


ei palautteita