Kuka on paras kekkoslainen?

Erkki Aho   29 11 2007, 8:01

image

Suomettuminen jatkui voimakkaana myös Kekkosen jälkeen. Juhani Suomi kirjoittaa kirjassaan Pysähtyneisyyden vuodet ansiokkaasti näistä asioista. Hän kuitenkin valittelee sitä, että presidentti Koiviston papereita ei ole voitu käyttää kirjaa kirjoitettaessa, koska Koivisto ei ole antanut niitä tutkijoiden käyttöön. Yhdek- sänkymmentäluvulla – jolloin oli kulunut runsas vuosikymmen Kekkosen erosta – Koivisto teki median suosiollisella tuella suuren numeron Kekkosen arkistosta ja sen käytöstä. Hän vaati itselleen oikeutta saada käyttöönsä Kekkosen paperit rajoituksetta.

KGB:llä oma rooli presidentinvaaleissa

Ministerineuvos V.M.Vladimirov kertoo muistelmissaan Kekkosen paljastaneen hänelle jo vuoden 1981 alkupuolella harkitsevansa tehtävistä luopumista. Yllätyksellinen tunnustus hermostutti neuvostoliittolaisia. Kekkosen sairasloma ja 15.9. julkistettu ensimmäinen hänen kuntoaan yksityiskohtaisemmin kuvaileva tiedote eivät ainakaan vähentäneet levottomuutta. ”Se sattuu pahimpaan mahdolliseen aikaan”, luonnehti va. asianhoitaja Juri Derjabin. Vladimirov kirjoittaa muistelmissaan, että suurlähettiläs V. M. Sobolev keskeytti välittömästi lomansa ja palasi 20.9. Helsinkiin, kun kuuli tarkemmin tilanteesta. Suurlähetystö pyrki aktiivisesti vaikuttamaan puolueiden sisällä. Vladimirov käynnisti voimakkaan taivuttelukampanjan, jossa puoluetta, vientiteollisuutta, MTK:ta ja jopa keskeisiä tiedotusvälineitä painostettiin Karjalaisen kannalle.

Virolainen oli ilmoittanut kolme tuntia valtioneuvoston Kekkoselle myöntämän eron jälkeen pyrkivänsä pirun kovasti ehdokkaaksi. Koiviston valinta ehdokkaaksi viivästyi Sorsan USA:n matkan takia. Epäiltiin, että Sorsa voitaisiin vielä vaihtaa ehdokkaaksi Koiviston tilalle. Tehtaankadulla pelattiin tietoisesti kaksilla korteilla ja vähintäänkin kahdella tasolla, kirjoittaa Juhani Suomi. NKP:n keskuskomitean kansainvälisen osaston apulaispäällikkö V.S. Shaposnikov ja työntekijä Stefan Smirnov vahvistivat, ettei Moskova tule ”kyseenalaistamaan Koivistoa ulkopoliittisesti” ja yhteistyötä hänen kanssaan halutaan parantaa. Samaan aikaan Vladimirov kävi avustajineen hillitöntä kamppailua Ahti Karjalaisen puolesta. Kepun kannattajia painostettiin puoluesuhteiden katkaisemisella, idänkaupan erityisaseman menettämisellä, maatalouskaupan lopettamisella ja pelottelulla idänsuhteiden uudella pakkaskaudella. Vladimorov ilmoitti, että mikäli Karjalainen valitaan tasavallan presidentiksi Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa jatketaan siitä, mihin Kekkosen aikana oli päästy. Vladimirov painosti myös Aatos Erkkoa. Suojelupoliisin saaman tiedon mukaan viimeksi mainittu oli antanut jonkinlaisia lupauksia asiassa, mikä oli aavisteltavissa Helsingin Sanomien ja IltaSanomien omaksumissa kannanotoissa. Derjabin kertoo muistelmissaan, miten hän vei NKP:n keskuskomitean politbyroon määräyksestä Karjalaiselle luottamuksellista viestiä, että Moskova on valmis tukemaan häntä.

Erityisen mielellään tässä vaiheessa haluttiin leimautua henkilöksi, joka saa kutsuja Neuvostoliittoon. Koivisto kertoi heti ehdokkaaksi valitsemisensa jälkeen televisiossa saaneensa virallisen kutsun, mutta vierailun peruuntuneen Kekkosen sairastuttua. Tehtaankatu kiisti kutsun olemassaolon, ja Vladimirov varoitti Koivistoa käyttämästä moista vaaliasetta.

Demokratia jyllää

Kepun eduskuntaryhmä oli Karjalaisen kannalla numeroin 22-5 ja puoluehallitus äänin 18-3. Kepun puoluekokouksessa 22.11. Virolainen voitti Karjalaisen äänestyksessä numeroin 2666 – 1365. Vladimorov antoi Koivistolle varovaista selkänojaa. Hän kertoi luoneensa Koivistoon henkilökohtaisen yhteyden jo 1970-luvun alussa. He tapailivat toistensa kotona ja vapaa-ajan asunnoilla. Patolitshevin käytyä Koiviston luona julkisuuteen levisi tieto, että ehdokas oli esittänyt vieraalle clearingistä luopumista ja siirtymistä vapaasti vaihdettaviin valuuttoihin maiden välisessä kaupassa. Tapaamisessa mukana ollut Rekola kiisti tiedot Koiviston pyynnöstä. Ministerineuvos Derjabin totesi myöhemmin, ettei olennaista ollut se, oliko Koivisto sitä mitä väitettiin vai ei. Merkitystä oli sillä, että hän ylipäätään siinä tilanteessa oli nostanut keskusteluun arkaluontoisen clearingin. Neuvostoliiton nuoleskelu ehdokkaiden kesken oli mittavaa. Koivisto meni kaikkein pisimmälle. Koiviston mukaan YYA-sopimus on kokonaisuus ”jota ei pidä miltään osin vähätellä tai merkitykseltään muuttamaan”. Koivisto oli ehdokkaista ainoa, joka nosti esille ajatuksen sopimuksen voimassaoloajan pidentämisestä.

Amerikkalainen viikkolehti Time luonnehti vaaleihin valmistautuvaa Suomea maaksi, missä kaikkialla näkyy piilevä venäläispelko ja missä puolueettomuus itse asiassa oli vain Moskovan ohjausta ulkopolitiikassa.

Koivisto ja Vladimirov tapasivat presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen Koiviston kotona, jossa he söivät ”Tellen” valmistamaan kirjolohta ja joivat kolmesti ”alimman puoliskon” eli pohjanmaan kautta Koiviston voittoa juhliessaan. Koivisto valittiin ensimmäisellä äänestyskierroksella presidentiksi. Suhde uudelle presidentillä KGB:n Vladimiroviin oli tiiviimpi kuin Kekkosella. Koivisto tapasi käydä hierotuttamassa itseään kaksi kertaa viikossa samassa talossa, missä Vladimirov asui.

YYA-sopimusta jatkamaan

Maaliskuun 9 päivä 1982 presidentti Koivisto matkusti Moskovaan. Koivisto kertoo kirjassaan Historian tekijät, kuinka kone laskeutui Vnukovan lentokentälle ja vastaanottajia johti Leonid Brezhnev, jolla oli karvalakki päässä. Kun Koivisto tuli vastaanottajarivistössä ulkoministeri Andrei Gromykon kohdalle, myös hänellä oli karvalakki päässä. Gromyko sanoi, että on sen verran kylmä, että voi pitää hattua päässä. Koiviston pani hatun päähän. Seuraavalla vastaanottajalla oli hattu kädessä ja Koivisto otti taas hatun päästään. Automatkalla lentokentältä Moskovaan Breznevillä oli ollut koko ajan hattu päässä. Syy tähän selvisi, kun tultiin Kremliin ja astuttiin hissiin. Tällöin Breszhnevin adjutantti otti häneltä hatun päästä. Brezhnev itse ei voinut nostaa käsiään niin paljon, että olisi saanut karvalakin päästään. Brezhnevillä oli kuulovaikeuksia ja vaikeuksia lukea. Pian levisi ympäri maailmaa tieto, että suomalaiset olivat saada shokin, kun huomasivat kuinka huonossa kunnossa Brezhnev oli. Mitään henkilökohtaisia keskusteluja Koivisto ei Brezhnevin kanssa käynyt vaikka hän myöhemmin lehtihaastatteluissa sellaisiin viittasikin. Koiviston ensimmäinen vierailu Neuvostoliitoon presidenttinä päättyi 11.3.1982. Vladimirov ryhtyi heti Helsinkiin palattuaan valmistelemaan innolla YYA-sopimuksen pidentämistä ja pääministeri Tihonovin vierailua Suomeen.

Lähdeaineisto
Juhani Suomi Pysähtyneisyyden vuodet
Mauno Koivisto Historian tekijät
Vladimirovin ja Derjabinin muistelmat

Kuva
Kansikuva kirjasta Pysähtyneisyyden vuodet


palautteet


ei palautteita