Vanhasen poliittinen virhe

Erkki Aho   23 11 2007, 8:49

Pääministeri Matti Vanhanen piti Keskuskauppakamari Forumissa 21.11.2007 puheen, jonka johdosta hän aiheellisesti joutui eduskunnan kyselytunnilla torstaina 22.11.2007 ankaran arvostelun kohteeksi.

Pääministeri teki poliittisen virheen työntäessään keppinsä muurahaispesään. Kusiaiset reagoivat välittömästi. Pääministeri Matti Vanhasen harkintakyky petti. Hänen ei olisi pitänyt puuttua julkisesti Tehy:n työtaisteluun sen jälkeen kun työtaistelu oli ohi ja sopimus tehty.

Pääministerin harkitsemattoman puheen kohteet: sairaanhoitajat ja opposition kansanedustajat reagoivat, koska tällä tahdittomuudella hän avasi tulehtuneet haavat uudelleen auki. Pääministerin olisi tullut muistaa, että tehylaisillä oli työtaistelussa kansan enemmistön tuki takanaan. Vanhasen puhe oli virhe, mistä keskusta ja kokoomus kärsivät.

Mitä Vanhanen sanoi puheessaan?

"Tehy ei tehtyyn ratkaisuun tyytynyt vaan käynnisti oman operaationsa, jossa keskeistä oli käytetty keino, irtisanoutuminen, ja sen kohdentaminen kaikkein kriittisimpiin tehtäviin. Irtisanoutumisilla haluttiin ohittaa normaali sopimusyhteiskuntaan kuuluva tapa sopia työtaistelun rajoista niin, ettei haittaa aiheutettaisi sivullisille eikä haitasta muodostuisi kohtuutonta. Työtaistelun kohdistaminen taas kohteisiin, joissa seurauksena olisi ollut viranomaisten arvioiden mukaan ihmishenkien menetyksiä jo ensimmäisten tuntien aikana, se oli työtaisteluhistoriassamme ainutlaatuista. Tehy itse kutsui joukkoirtisanoutumisia työtaisteluksi. Huomionarvoista on myös se, että työtaistelulla oli selvä järjestöpoliittinen funktio, mikä on käynyt ilmi myös tavasta millä syntynyttä sopimusta on jälkikäteen kommentoitu.
Kuntatyönantaja asetettiin tietysti äärimmäisen vaikeaan asemaan. Vastuu potilaista, kuntatalouden kestävyydestä ja suhteesta muihin kuntatyöntekijöihin teki ratkaisun hakemisesta äärimmäisen vaikean. Työnantaja viestitti jo varhaisessa vaiheessa valtiolle, että sillä ei ole keinoja taata potilasturvallisuutta työtaistelun toteutuessa.

Propagandassa ryhdyttiin puhumaan pakkolaista. Siihen liittyvää uhkasakkoa pidettiin myös liian rajuna. Hallitus päätyi varsinaista sakkoa lievempään uhkasakkoon ajatellen nimenomaan yksittäisiä hoitajia, jotka toimivat järjestönsä kehotuksesta. Mikäli rangaistukseksi olisi otettu normaali rikosseuraamus, olisivat kieltäytymisistä seuranneet rikosprosessit jatkuneet sovun löytymisen jälkeenkin. Ei poliisin ja syyttäjän työtä olisi poliittisella päätöksellä enää voitu katkaista. Tällöin joukkovoimaa osoittaneet mahdolliset kieltäytyjät olisivat joutuneet yksilökohtaiseen vastuuseen, johon järjestön tuesta ei olisi ollut mitään apua. Jos säädetään laki, sitä noudatetaan tai siitä seuraa seuraamus. Ja toinen asia on myös selvä - valtiota ei kiristetä.

Oppositio aikaansai käyttäytymisellään sen, että nähtyjen keskustelujen jälkeen mikä hyvänsä nykyisistä oppositiopuolueista olisi tulevaisuudessa mahdollisessa hallitusvastuussa hallituksen todellinen "heikko lenkki". Poliittista järjestelmää tuntemattomille luotiin käsitys, että kehykset voidaan kyllä rikkoa, kun huudetaan parlamentissa ja sen ulkopuolella tarpeeksi kovaa, ja että kyllä valtiolta saa, kun panee kovan kovaa vasten aivan riippumatta siitä, mitä muille järjestöille on luvattu kun ne normaalisti neuvottelemalla saivat sopunsa aikaan. Työmarkkinaosapuolet käyttäytyivätkin valtion suuntaan tarkasti, mutta samaa ei voida sanoa parlamentaarisesta oppositiosta. Se puhui avoimesti eduskunnassa siitä, että uhka voidaan ratkaista pelkästään rahalla. Oppositio toisti tämän kenties kymmeniä kertoja eduskuntakeskusteluissa. Se hyväksyi avoimesti asetelman, että sairaanhoitajat uhkaavat irtisanoutumisillaan ihmisten terveyttä ja henkeä ja valtion pitää ratkaista kiista rahalla. Opposition edustajat korostivat vielä kantaansa äänestämällä potilasturvallisuuslakia vastaan.

On syytä historiaa varten kertoa se, että kumpikaan osapuolista ei missään vaiheessa neuvotteluja pyytänyt valtiolta rahallista panosta sopimukseen. Myöskään Tehy ei sitä kertaakaan tehnyt."

Vanhasen puhe kokonaisuudessaan  tämän nettipäiväkirjan liiteosastossa:
L4 (23.11.2007)
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/523.htm

Kommenttini Vanhasen puheeseen

Vanhanen toteaa puheessaan näin:
"Työnantaja viestitti jo varhaisessa vaiheessa valtiolle, että sillä ei ole keinoja taata potilasturvallisuutta työtaistelun toteutuessa."
Vanhanen toteaa samassa puheessa myös:
"On syytä historiaa varten kertoa se, että kumpikaan osapuolista ei missään vaiheessa neuvotteluja pyytänyt valtiolta rahallista panosta sopimukseen. Myöskään Tehy ei sitä kertaakaan tehnyt."

Puhe on ristiriitainen, koska Vanhanen kumoaa samassa puheessa omat väittämänsä ja todistaa, että työnantaja viestitti jo varhaisessa vaiheessa valtiolle asioista, siis pyysi apua. Kysymys on pääministeri Matti Vanhasen ja valtionvarainministeri Jyrki Kataisen jääräpäisestä toiminnasta asiassa. He olivat taitamattomia hoitamaan asioita ja he omalla toiminnallaan vaaransivat koko yhteiskunnan toiminnan. He ovat todelliset syylliset.

Vanhasen puheessaan esittämät ajatukset työmarkkinajärjestelmän toimivuudesta ovat aiheellisia, mutta niiden tarkasteleminen julkisesti sovun saavuttamisen jälkeen oli huonosti harkittua. Pahinta asiassa oli sairaanhoitajien ja opposition syyllistäminen. Tämä osoitti sen, että pääministeri Matti Vanhanen on huono häviäjä. Vanhanen ja Katainen jo varhaisessa vaiheessa asettuivat työnantajan puolelle eli valitsivat puolensa työtaistelussa.

Miten kansa reagoi?

Kansanedustajien reagoinnin näimme eduskunnan kyselytunnilla. Se oli todella harvinaisen kovasanaista keskustelua. Kansan reagoinnit tulivat esille omalla tavallaan erilasilla keskustelupalstoilla. Muutamia poimintoja sieltä.

"Olisi vain hoitanut itse kivensä, kun hoitajilla ei ole hänen silmissään mitään arvoa. Hoitajatkin maksavat Vanhasen isoa palkkaa pienestä palkastaan. Matti, älä sairastu. Matilta karkasi mopo käsistä. Menisi itseensä, iso mies. Naisten kanssa Matti joutuu jatkuvasti vaikeuksiin. Maalaispoika purki katkeruuttaan naisiin. Matti saa naiset kiehumaan. Sekoilisi vain tulppaanin ja ruususten kanssa ja jättäisi päivänkakkarat rauhaan. Vanhaselle naista ja kiireellä, että saa purkaa testosteroininsa terveellä tavalla. Matti varmaan tälläkin hetkellä paaluttaa pehmeään maaperään. Ja kateelliset hiljaa. Eroa Vanhanen. On jo eronnut ja etsiskelee jo uutta."

Myös Jyrki Katainen saa oman osansa kritiikistä:
"Ylimielisiä pullistelijoita. Vänrikki Nappula, josta kehittynyt pikkupaska. Molemmat pois – takana on tilaa. Kokematon keltanokka. Katainen on vasta poikanen. Armoton kihaus on noussut päähän. Ivallinen hymy. Kokoomus-keskustan hallitus on ollut suuri pettymys, vaikka en liputa demareillekaan. Soini aisoihin."

Miten poliittinen kannatus tulee muuttumaan?

Tuoreen salaisen neljän puolueen puoluetutkimuksen mukaan yli puolet vastanneista pitää kokoomuksen ja Jyrki Kataisen toimintaa ylimielisenä, kertoo Kauppalehti Optio. Edellisessä tutkimuksessa luku oli noin 30 prosenttia. Luottamuksen vähenemisestä kokoomukseen kertoo lehden mukaan noin 40 prosenttia vastanneista, kun luku aiemmin oli alle 30 prosenttia.

Katainen ei Option haastattelussa hätkähdä lukuja:
"Tuollaiset negatiiviset arviot ovat tietenkin meidän oma vikamme – ja minun vikani. Suhtaudun lukuihin hyvin nöyrästi".

SDP:tä ylimielisenä pitää 41 prosenttia vastanneista. Etujensa vastaisesti demareiden arvioi toimivan 28 prosenttia osallistuneista. Keskustaa ylimielisenä pitää 27 prosenttia vastanneista. Luku on ollut sama aikaisemminkin parin viime vuoden aikana. Etujensa vastaisesti keskustan arvioi toimivan myös 27 prosenttia mielipidetutkimukseen osallistuneista. Luku on ollut viime mittauksissa tätä korkeampi, kertoo Kauppalehti verkkosivuillaan.

TNS-Gallupin (aikaisemmin Suomen Gallupin) puoluetutkimus tehdään kaksi kertaa vuodessa: maaliskuussa ja lokakuussa. Siitä julkistetaan vain pieni osa. Puolueiden kesken on sovittu, ettei tätä aineistoa julkisteta.


palautteet


ei palautteita