L4 (23.11.2007)

Erkki Aho   31 10 2006, 8:35

Liittyy päiväkirjan juttuun "Vanhasen poliittinen virhe" (23.11.2007)
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/522.htm
______________________________________________________

Pääministeri Matti Vanhasen puhe Keskuskauppakamari Forumissa 21.11.2007

Hallituksen painopisteet kasvun edistämiseksi

Hyvät kuulijat!

Alun perin oli tarkoitukseni puhua yleisellä tasolla taloustilanteesta ja hallituksen talouspolitiikan tavoitteista. Toivottavasti ette pety, kun käsittelen tämän yleisen osuuden vähän lyhyemmällä kaavalla kuin alun perin oli tarkoitus ja esitän lisäksi oman jälkiarvioni hoitoalan kiistasta.

Työllisyyden parantaminen on myös tällä vaalikaudella talouspolitiikan keskeinen tavoite. Olemme saaneet lentävän lähdön. Eilen kerrottiin, että työllisten määrä on lisääntynyt vuoden aikana peräti 83 000 hengellä. En muista, milloin Tilastokeskus olisi mitannut tällaista harppausta.

Vähitellen Suomi voi ryhtyä tavoittelemaan kaikkien aikojen ennätystä työllisten määrässä. Tammikuussa 1990 meillä oli 6000 työllistä enemmän kuin nyt. Tuolloin tuo taso saavutettiin valtavan vaihtotaseen vajeen oloissa ja ulkomaan velkaantumisen oloissa. Nyt ennätystaso on vakaammalla pohjalla osana ylijäämäistä taloutta.

Työllisyyden lisääminen on jatkossa kuitenkin vaikeampaa kuin viime kaudella. Meidän on päästävä talousennusteita selvästi vahvempaa kasvua, joka mahdollistaa sen, että voimme parantaa palveluita ja tulonsiirtoja saattamatta julkisen talouden kestävyyttä uhanalaiseksi.

Talouspolitiikan haasteet ovat tunnettuja: ikääntyminen, globalisaatio ja ilmastonmuutos. Hallitus vastaa näihin haasteisiin panostamalla osaamiseen ja yrittäjyyteen sekä määrätietoisella uudistuspolitiikalla. Pyrimme näin luomaan edellytykset yritysten menestymiselle ja kasvulle, ja siten paremmalle työllisyydelle.

Kansantaloutemme on nyt hyvässä vedossa. Elämme korkeasuhdannetta, joka näyttää jatkuvan ensi vuoteen, mutta kovimman kasvun vaihe alkaa olla takana. Talouskasvun ennustetaan yltävän ensi vuonna yli 3 prosenttiin. Omaa korkeasuhdannettamme tukee maailmantalouden kasvu. Kuluttajat katsovat tulevaisuuteen toiveikkain mielin, mutta osassa yrityksissä on alkanut esiintyä epävarmuutta tulevista näkymistä. Voimakasta käännettä suhdanteisiin ei kuitenkaan odoteta.

Nykyinen hyvä taloustilanne ei ole syntynyt pelkästään suotuisan kansainvälisen taloussuhdanteen seurauksena. Myös viime vuosien kasvua tukeva meno- ja veropolitiikka kantaa hedelmää. Talouden ja työllisyyden kasvu kuluvana vuonna on ylittänyt ennusteet. Mikä parasta, työttömyys alenee nyt koko maassa Kainuuta ja Lappia myöten. Minua ilahduttaa erityisesti se, että työllistävien yritysten määrä on saatu kasvuun. Osa yksinyrittäjistä on muuttumassa työnantajiksi. Kasvuhakuista yrittäjyyttä on jatkossakin tuettava.

Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kriisin arvioidaan heikentävän globaalisti talouskasvua. Tällä tavalla kriisin välilliset vaikutukset voivat ulottua myös Suomeen. Kotimaassa työvoiman saatavuus voi muodostua talouskasvun kannalta ratkaisevaksi pullonkaulaksi. Pahimmillaan tämä voi johtaa kustannusten hallitsemattomaan nousuun aikana jolloin vientimarkkinoiden veto hiipuu.

Hyvät kuulijat

Palkkaratkaisuilla ratkaistaan iso osa Suomen kilpailukyvystä. Lähivuosina ratkaistaan, pystymmekö harjoittamaan maltillista ja kilpailukykyä tukevaa palkkapolitiikka, kun työmarkkinat ovat kiristymässä. Tehyn palkkaratkaisu oli tässä suhteensa oma tapauksensa, jossa korjattiin palkkasuhteiden eroa, mikä oli syntynyt vuosikymmenten kuluessa. Tälle oli myös laaja kansan tuki. Palaan Tehy-ratkaisuun vielä tuonnempana.

Ansiotason lasketaan nousevan noin viiden prosentin vauhtia ensi vuonna. Jos tämän tasoiset palkkaratkaisut ovat yksittäisiä, tämä ei ole vielä ongelma kilpailukyvyllemme. On ymmärrettävää, että yritysten hyvä tuloskunto korkeasuhdanteessa vaikuttaa myös palkkaneuvotteluihin. Ymmärrän, että pitkien keskitettyjen tuloratkaisujen jälkeen puretaan toimialakohtaisia paineita.

On kuitenkin katsottava kauemmas. Olen huolissani siitä, jos palkkaratkaisut ylittävät jatkossa tuottavuuden kasvun ja aiheuttavat palkkainflaatiota. Tästä syntyvä negatiivinen kierre heikentäisi kilpailukykyämme tulevaisuudessa. On vältettävä se, että hinnoittelisimme itseämme ulos maailman markkinoilta, sillä Suomi on viennistä riippuvainen avoin talous.

Työllisyyttä tukeakseen palkankorotuksien olisi oltava kestävällä tasolla. Tällaisia ratkaisuja hallitus on valmis tukemaan keventämällä tuloverotusta. Kuitenkin puheet siitä, että hallituksen tulisi nyt tehdä aiottuja suurempia veronkevennyksiä, ovat ennenaikaisia. Hallituksen on oltava valmiina edistämään talouspolitiikalla sitä, että talouskasvu pysyisi vahvana myös lähimmän vuoden jälkeen. Rakenteellisesti tarpeelliset toimet mm. verotuksessa on pyrittävä ajoittamaan tasaista kasvua tukevalla tavalla. Hallitus sopi budjettiriihessä, että tuloverotuksen tasoa tarkastellaan ns. puolivälintarkistuksessa, jossa otetaan huomioon palkkaratkaisujen ja veroratkaisujen yhteisvaikutus ostovoimaan sekä hallituksen pyrkimys lisätä työnteon kannustavuutta veronkevennyksillä.

Hyvät kuulijat

Tässä yhteydessä on syytä tarkastella työmarkkinajärjestelmämme toimivuutta. Kaikki ovat varmasti helpottuneita siitä, että hoitoalaa uhannut työtaistelu vältettiin osapuolten saavuttamalla neuvotteluratkaisulla. Tosiasia on kuitenkin se, että Tehyn toteuttama joukkoirtisanoutuminen keskussairaaloiden kriittisistä tehtävistä oli poikkeuksellisen raju edunvalvontakeino, jota ei voi ohittaa olankohautuksella.

Taustalla oli kaikkien muiden kunta-alan työntekijäjärjestöjen tekemä yli kaksivuotinen sopimus, joka onnistuneella tavalla huomioi naisvaltaiset alat. 90 prosenttia kuntien työntekijöistä tuli ratkaisun piiriin kovien neuvottelujen tuloksena. Tulos osoitti, että sopimalla voidaan saavuttaa normaalein työmarkkinakäytännöin hyviä tuloksia. Tällä linjalla jatkamalla kyetään naisalojen jälkeenjääneisyyttä pitkäjänteisesti kuromaan umpeen.

Tehy ei tehtyyn ratkaisuun tyytynyt vaan käynnisti oman operaationsa, jossa keskeistä oli käytetty keino, irtisanoutuminen, ja sen kohdentaminen kaikkein kriittisimpiin tehtäviin. Irtisanoutumisilla haluttiin ohittaa normaali sopimusyhteiskuntaan kuuluva tapa sopia työtaistelun rajoista niin, ettei haittaa aiheutettaisi sivullisille eikä haitasta muodostuisi kohtuutonta. Työtaistelun kohdistaminen taas kohteisiin, joissa seurauksena olisi ollut viranomaisten arvioiden mukaan ihmishenkien menetyksiä jo ensimmäisten tuntien aikana, se oli työtaisteluhistoriassamme ainutlaatuista. Tehy itse kutsui joukkoirtisanoutumisia työtaisteluksi. Huomionarvoista on myös se, että työtaistelulla oli selvä järjestöpoliittinen funktio, mikä on käynyt ilmi myös tavasta millä syntynyttä sopimusta on jälkikäteen kommentoitu.

Tästä kaikesta muutama huomio.

Kuntatyönantaja asetettiin tietysti äärimmäisen vaikeaan asemaan. Vastuu potilaista, kuntatalouden kestävyydestä ja suhteesta muihin kuntatyöntekijöihin teki ratkaisun hakemisesta äärimmäisen vaikean. Työnantaja viestitti jo varhaisessa vaiheessa valtiolle, että sillä ei ole keinoja taata potilasturvallisuutta työtaistelun toteutuessa.

Terveysviranomaiset ryhtyivät irtisanoutumisten tultua selvittämään STM:n johdolla seurauksia ja korvaavia toimia. Tästä työstä syntyi tunnettu esitys erillisestä laista. Kuntatyönantajakin oli esittänyt lain laatimista, mutta valtio ei ottanut tietenkään kantaa toisen osapuolen esitykseen. Laatimispäätös syntyi sairaanhoitopiirien, lääninhallitusten, terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja STM:n tilannearvioiden pohjalta.

Laki oli välttämätön - mutta ei luultavasti olisi edes riittänyt kaikilta osin takaamaan potilasturvallisuutta. Olisimme ehkä päässeet samaan tilanteeseen kun "normaalissa" hoitoalan työtaistelussa, jossa on sovittu suojatyöstä.

Tässä tapauksessa riskinä oli vielä määräyksistä kieltäytyminen. Propagandassa ryhdyttiin puhumaan pakkolaista. Siihen liittyvää uhkasakkoa pidettiin myös liian rajuna. Hallitus päätyi varsinaista sakkoa lievempään uhkasakkoon ajatellen nimenomaan yksittäisiä hoitajia, jotka toimivat järjestönsä kehotuksesta. Mikäli rangaistukseksi olisi otettu normaali rikosseuraamus, olisivat kieltäytymisistä seuranneet rikosprosessit jatkuneet sovun löytymisen jälkeenkin. Ei poliisin ja syyttäjän työtä olisi poliittisella päätöksellä enää voitu katkaista. Tällöin joukkovoimaa osoittaneet mahdolliset kieltäytyjät olisivat joutuneet yksilökohtaiseen vastuuseen, johon järjestön tuesta ei olisi ollut mitään apua.

Mikäli sopua ei olisi syntynyt ja irtisanoutumisten ja velvoitetyöstä kieltäytymisten takia olisi tullut vammautumisia ja kuolemantapauksia, olisi niiden pohjalta ryhdytty normaaliin tutkintamenettelyyn. Siihen tupopöytä tai poliittinen kenttä eivät enää olisi vaikuttaneet. Viittasin tähän tarkoituksella etukäteen pääministerin haastattelutunnilla, koska oli välttämätöntä, että yksittäiset hoitajat tiesivät, että tämäkin ulottuvuus työtaisteluun liittyy. Syyt ja seuraukset olisi jokaisessa tapauksessa tutkittu erikseen ja edessä olisi ollut oikeudenkäynnin kannalta äärimmäisen monimutkainen vyyhti, jossa olisi pitänyt selvittää, kenen vastuulle potilaskuolemat tai vammautumiset olisivat menneet. Mutta siinä vastuu ei olisi voinut jäädä hämäräksi ja järjestelmän kontolle vaan lopulta taustalta olisi löytynyt yksilöitä, joiden laiminlyönnit olivat aiheuttaneet menetyksiä.

Sain hoitajilta kritiikkiä ja kysyttiin, miksi ryhdyin puhumaan mahdollisten kuolemantapausten syyllisten etsinnästä. Kuten sanoin, pidin välttämättömänä, että tämäkin puoli asiassa kerrottiin etukäteen, koska joukkokäyttäytymisessä helposti unohtuu se, että joukko ei tee mitään vaan yksilöt sen sisällä. Myös siksi, että en huomannut järjestön itsensä informoivan lainkaan, millainen vastuuselvittely saattaa sen yksittäisiä jäseniä kohdata. On liikaa vaadittu, että joukkoinnossa jokainen selvittää itse vastuusuhteet - järjestön olisi mielestäni pitänyt varoittaa tästä jäsenistöään.

En edes yritä arvailla, kuka olisi ollut lopulta syyllinen. Mutta on hyvä vastaisen varalle todeta, että mahdollisesti myös määräyksen mukaisesta työstä kieltäytyminen olisi saattanut johtaa vastuuseen. Oikeusministeriössä valmisteltiin asiasta taustamuistio, mutta pitäisin hyvänä, että puolueeton taho kuten oikeustieteen tutkimus ottaisi tämän aiheen tarkastelun kohteeksi. Myös kuntien ja valtion vastuut olisivat tulleet ilman muuta tarkasteluun. Myös pääministeriltä olisi kysytty, tekivätkö kaikki kaikkensa tilanteessa.

On syytä historiaa varten kertoa se, että kumpikaan osapuolista ei missään vaiheessa neuvotteluja pyytänyt valtiolta rahallista panosta sopimukseen. Myöskään Tehy ei sitä kertaakaan tehnyt.

Työmarkkinaosapuolet käyttäytyivätkin valtion suuntaan tarkasti, mutta samaa ei voida sanoa parlamentaarisesta oppositiosta. Se puhui avoimesti eduskunnassa siitä, että uhka voidaan ratkaista pelkästään rahalla. Oppositio toisti tämän kenties kymmeniä kertoja eduskuntakeskusteluissa. Se hyväksyi avoimesti asetelman, että sairaanhoitajat uhkaavat irtisanoutumisillaan ihmisten terveyttä ja henkeä ja valtion pitää ratkaista kiista rahalla. Opposition edustajat korostivat vielä kantaansa äänestämällä potilasturvallisuuslakia vastaan.

Hallitus pidättäytyi koko pitkän kiistan ajan hyväksymästä tätä asetelmaa, koska valtion ei pidä asettua tällaisessa kiistassa osapuoleksi eikä varsinkaan pidä tunnustaa asetelmaa kiristysyritykseksi. Tiedän myös, että muualla Euroopassa tilannetta seurattiin tarkasti - jopa pelonsekaisin tuntein - miten tilanne saadaan ratkaistua.

Oppositio aikaansai käyttäytymisellään sen, että nähtyjen keskustelujen jälkeen mikä hyvänsä nykyisistä oppositiopuolueista olisi tulevaisuudessa mahdollisessa hallitusvastuussa hallituksen todellinen "heikko lenkki". Tämän asetelman syntyminen pitää tulevaisuudessa estää sillä, että hallitusta muodostettaessa aiheesta kirjoitetaan riittävän selvästi ohjelmaan. Jollakin tavalla nyt pidetyt puheet ja tarjottu valtion käyttäytymistapa pitää kyetä perumaan. Jos olisi menetelty opposition ehdottamalla tavalla, olisi samalla tarjottu muille avainryhmille suora tie tavoitteidensa saavuttamiseen.

Oppositio käytti mahdollisuuksiaan koko ajan kärjistääkseen tilannetta. Luvatun välikysymyksenkin he lykkäsivät viikoilla ja lykkäsivät näin eduskunnan äänestystä 150 miljoonan euron kohtalosta. Tehyn kentällä pysyi toivo, että josko valtiolta kuitenkin olisi tulossa enemmän kuin mitä muille järjestöille oli luvattu. Tähän oppositiolla oli täysi oikeus, mutta minulla on myös oikeus muistaa se. Poliittista järjestelmää tuntemattomille luotiin käsitys, että kehykset voidaan kyllä rikkoa, kun huudetaan parlamentissa ja sen ulkopuolella tarpeeksi kovaa, ja että kyllä valtiolta saa, kun panee kovan kovaa vasten aivan riippumatta siitä, mitä muille järjestöille on luvattu kun ne normaalisti neuvottelemalla saivat sopunsa aikaan. Poliittisen järjestelmämme kannalta oli hyvä, että hallitus piti kantansa johdonmukaisena koko kiistan ajan.

Taustaa kriisille syntyi myös viime vaalitaistelusta. Sille pantiin kuitenkin piste, kun hallitusohjelmassa neuvoteltiin kompromissit ja sitouduttiin kehykseen. Hallituksen puolelta toteutetaan sen jälkeen vain yhteistä ohjelmaa - ei yksittäisten ehdokkaiden tai puolueiden vaaleissa sanomaa. Ja vaaleissakaan sanoma ei ollut yksiselitteinen. Hoitajien palkkaus oli paljon esillä - myös tiedotusvälineiden esillä pitämänä - mutta rehellisyyden nimissä jokaisen on tunnustettava se, että erittäin monet korostivat muidenkin naisvaltaisten alojen palkkojen jälkeenjääneisyyttä ja tarvetta pitkäaikaiseen työhön asian korjaamiseksi. Palkkaongelma ei suinkaan rajoitu vain terveystoimen hoitajiin.

Kiistan aikana tuntui monta kertaa siltä, että on unohdettu se, että valtiolla on monta roolia. Yksi niistä on järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito. Tähän tehtävään kuuluvat nykyaikanakin vanhat termit laki, määräys, sakko, rangaistus, edesvastuu. Tällaisissa asioissa valtio on "pakkovaltio". Ei se ole muuttunut mihinkään. Jos säädetään laki, sitä noudatetaan tai siitä seuraa seuraamus. Ja toinen asia on myös selvä - valtiota ei kiristetä.

Hyvät kuulijat!

En ole tällaista puhetta kovin monesti pitänyt. Tämä kuvaus tapahtuneesta ja mahdollisista seurauksista kertoo, kuinka lähelle äärimmäisen vaikeaa ja periaatteellista rajaa menimme. Siitä on vain yksi johtopäätös. Pitää palata työmarkkinakysymyksissä sopimusyhteiskunnan normaalikäyttäytymiseen.
Arvostan erittäin korkealle sen, että muut ammattijärjestöt ja työnantajajärjestöt eivät puuttuneet potilasturvallisuuslain käsittelyyn. Ne ymmärsivät asian luonteen ja mahdolliset seuraamukset aivan oikein ja halusivat - näin tulkitsen - rakentaa pohjaa paluulle normaaliin. Ja tämän käyttäytymisen pitää vaikuttaa myös johtopäätösten suuntaan.

Kun tämän sanon, muistutan kuitenkin myös siitä, että tapahtumat herättävät väistämättä keskustelun lain käyttämisestä yhteiskunnan perusturvallisuutta uhkaavissa työmarkkinaneuvottelujen ääritapauksissa. Lainsäädäntökeinojen käyttämisen kynnys on madaltunut. Punamultahallitus antoi vastaavanhenkisen lain rajavartiolakon uhan alla ja sinivihreä hallitus nyt. Joku juristi voisi arvioida, syntyykö kahdesta kerrasta jo käytäntö.

Pitäisin arvokkaana, että erityisesti ammattiyhdistysliike laajalla pohjalla tarkastelisi kysymystä työtaistelujen rajaamisesta niin, että niillä ei aiheuteta suhteetonta vahinkoa varsinkaan sivullisille. Jos omaa työnantajaa vahingoittaa taloudellisesti, siitä seuraa todennäköisesti vain omien työpaikkojen menetys. Mutta on kohtuutonta, että sivullisia vahingoitetaan. Tämä vahingoittaminen voi olla sekä taloudellista että terveyteen liittyvää. Hallitus on varmasti valmis myös yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa - jos tarpeelliseksi katsotaan - tarkistamaan lainsäädäntöämme. En usko, että on kenenkään etu, että luottamus työmarkkinajärjestelmäämme menee ääriesimerkkien takia.

Meillä on yhä enemmän ja enemmän avainryhmiä, jotka saavat kyllä yhteiskuntamme, taloutemme ja yksittäiset yritykset polvilleen - jos tahtovat. Jos sopimusyhteiskuntaa arvostetaan, pitää tällä voimankäytöllä olla järjelliset rajat, joita ei ylitetä.

Meillä on hyvät edellytykset palata normaalimenettelyyn. Sille antaa pohjan tämän työtaistelun monta tekijää: valtio ei antautunut kiristettäväksi, muu ay-liike pysyi sivussa ja yhteiskunnan "järjestelmä" kaikkiaan osoitti kykenevänsä toimimaan kriittisessä tilanteessakin järjestelmällisesti.

Ja lopuksi erityisen vahvan alleviivauksen ja samalla kiitoksen osoitan sovittelujärjestelmällemme. Arkkiatri Risto Pelkonen ja valtakunnansovittelija Juhani Salonius yhdessä muiden sovittelulautakunnan jäsenten kanssa osoittivat, että sopimus voidaan löytää osapuolten välille neuvottelemalla. Se ei olisi onnistunut elleivät työnantajan ja palkansaajajärjestön neuvottelijat olisi lopulta ottaneet vastuuta sopimuksen aikaansaamisesta.

Hyvät kuulijat

Ajankohtaisen osuuden jälkeen vielä muutama sana yleisistä haasteistamme.
Väestön ikääntyminen johtaa jo kuluvalla vaalikaudella työikäisen väestön määrän supistumiseen. Siksi on aikaisempaa tärkeämpää kohdentaa työvoima tehokkaasti, vähentää rakennetyöttömyyttä, saada nuoret nykyistä aikaisemmin työelämään ja myöhentää eläkkeelle siirtymistä. On löydettävä myös keinoja, että saadaan jo eläkkeellä olevia houkuteltua töihin osa-aikaisesti.

Lyhyen aikavälin kasvun varmistamiseksi hallitusohjelmassa on esitetty monia toimenpiteitä, joilla pyrimme vahvistamaan työvoiman tarjontaa ja kysyntää sekä alentamaan työttömyyttä. Työmarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi hallitus tukee työvoiman ammatillista ja alueellista liikkuvuutta.

Budjettiesitykseen sisältyy useita eri toimenpiteitä, joilla ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta lisätään. Lisäämme oppisopimuskoulutusta ja ammattikoulujen aloituspaikkoja. Otamme käyttöön ns. kakkosasuntovähennyksen.

Työvoiman ammatillisen liikkuvuuden lisäämisessä avainasemassa on toimiva aikuiskoulutusjärjestelmä. Tavoitteisiin pääsemiseksi on käynnistetty ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksen valmistelu.

Lisäksi hallituksen tavoitteena on helpottaa ja lisätä työperäistä maahanmuuttoa niiden osaamiskapeikkojen täyttämiseen, joihin kotimainen työvoima ei riitä. On myös muistettava, että maassamme olevissa maahanmuuttajissa on työllisyys potentiaalia. Heidän työllisyysasteensa on muita suomalaisia selvästi alhaisempi. Kannustan työnantajia palkkaamaan työyhteisöönsä myös uussuomalaisia.

Tärkeä osa talousstrategia on myös asuntopolitiikan tehostaminen ennen kaikkea Helsingin seudulla. Tasapainoisen kasvun edistämiseksi tehostamme aluepoliittisia toimia erityisesti vaikeista rakennemuutoksista kärsivillä alueilla.

Hallituksen ohjelmassa osaamisen vahvistaminen on keskeisellä sijalla. Pitkän aikavälin kasvun luominen ja hyvinvoinnin säilyttäminen ja tuottavuuden parantaminen edellyttää panostamista osaamiseen ja innovaatioihin. Panostamme osaamiseen kaikilla sen tasoilla.

Tuottavuuden kohoaminen voi perustua vain uusien ideoiden hyödyntämiseen ja uuden teknologian luomiseen sekä nopeaan käyttöön ottamiseen, osaavaan työvoimaan ja työn viisaaseen organisointiin. Uuden menestyvän tuotannon luominen edellyttää vahvaa yrittäjyyttä. Hallituksen yrittäjyyspolitiikan painopiste on kasvuyrittäjyyden edistämisessä.

Suomeen on kyettävä luomaan maailman kärkeen sijoittuvia osaamiskeskittymiä ja samalla varmistettava kilpailukykyisten ja tuottavien työpaikkojen syntyminen. Näiden tavoitteiden tukemiseksi hallitus lisää julkista tutkimus- ja kehitysrahoitusta sekä yliopistojen perusrahoitusta. Samoin tutkimukseen ja tieteelliseen toimintaa suunnatut lahjoitukset tehdään laajasti verovähennyskelpoiseksi. Lisäksi hallitus tukee kansainväliseen kärkeen tähtäävän huippuyliopiston muodostamista. Keskustelemme siitä muutaman tunnin kuluttua hallituksen iltakoulussa.

Yksi keskeinen keino ikääntymiseen varautumisessa on julkisen sektorin tuottavuuden parantaminen. Valtion hallinnon tuottavuusohjelmaa jatketaan ja kunta- ja palvelurakenneuudistus etenee puitelain mukaisesti. Hyvinvointipalveluissa on säästövaraa. Se saadaan käyttöön, kun tehottomat kunnat ottavat käyttöön tehokkaimpien tavan tuottaa palvelut. Puitelain edellyttämien rakenteellisten uudistusten lisäksi palvelujen turvaaminen edellyttää uusia palvelujen järjestämis- ja tuottamistapoja. Hallitus edistää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuutta palvelutuotannossa. Lisäksi tilaaja-tuottajamallien käyttöönottoa kannustetaan.

Hyvät kuulijat,

Uskon vahvasti, että selviämme tulevaisuuden haasteista. Se edellyttää, että jatkamme määrätietoisen uudistuspolitiikan toteuttamista. Kaiken kaikkiaan hyvä aika tulee käyttää rakenteellisten uudistusten tekemiseen. Tulevaisuuden menestyksen avaimet ovat monilta osin omissa käsissämme. Maailman markkinoilta löytyy aina tilaa Suomen kokoisen kansan yritysten tuotteille ja palveluille.

Matti Vanhanen


palautteet


ei palautteita